Palaneen käry.

Eliezel Yudkowsky kirjoitti Raamatussa olevasta testistä. Hän toi esiin vanhan kokeen, joka löytyy "Raamatusta". "1 Kun 18:1-46" sisältää vertailevan kokeen. Esitys on tavallaan vanha tieteellinen koe. Tietenkin menetelmät olivat karkeat nykyaikaan verrattuna. Mutta esitys on kuitenkin kohtuu ansiokas. Tuossa kohdassa Elia haastaa Baalin ja Astarten papit. Rakennettiin kaksi alttaria. Toiselle laitettiin Baalin härkä ja toiselle Jehovan härkä. Kummankaan ryhmän ei sallittu sytyttävän alttaria. Sen sijaan piti odottaa että heidän Jumalansa tekisi sen heidän tilallaan. Elia vaikeutti omaa osaansa ja kippasi Jehovan härän päälle vettä.

Baalin ryhmä oli kontrolliryhmä, ja Elia otti vastaan todistustaakan. Hän otti tosissaan sen, mitä tutkimuksissa tehdään kun kokeissa vaaditaan isoja luotettavuusrajoja. Korrelaatioiden on siis oltava selviä ja varmoja. Tietenkin Jehova tuli ja sytytti alttarin. Tämän jälkeen kansa huusi kunnioitustaan ja tappoi Baalin papit. Yudkowsky kommentoi tätä seuraavasti: "The watching people of Israel shout "The Lord is God!" - peer review. And then the people haul the 450 priests of Baal down to the river Kishon and slit their throats. This is stern, but necessary. You must firmly discard the falsified hypothesis, and do so swiftly, before it can generate excuses to protect itself. If the priests of Baal are allowed to survive, they will start babbling about how religion is a separate magisterium which can be neither proven nor disproven."

Tässä päästäänkin siihen miksi tälläisiä testejä ei enää tehdä. Baalin papit tapettiin koska he olisivat voineet kehittää Lakatoksen varoitteleman "protective beltin", eli suojella uskoaan erilaisin ad hoc -apuoeltuksin. Tästä epämääräistymisestä olenkin kirjoittanut aikaisemminkin.

Tämän vuoksi vanhassa testamentissa on isoja ihmeitä, ja nykyisin ei. Nykyisin kukaan ei yritä toistaa esimerkiksi Eliaan testiä. Vaikka toistettavuus on tietysti yksi olennainen asia tieteellisessä testaamisessa. Koska erilaisissa uskomuksissa on epäonnistuttu, ne ovat kasvattaneet "protective belttiä". Siksi viitataan vain siihen mitä on jäljellä. Raamattua käsitellään ensisijaisesti symbolisena ja eettisenä narraationa. Pääsyy on se, että jos minä teen kaksi alttaria jossa ensimmäistä sytyttävät luterilaiset papit ja toista vaikkapa islamilaiset imaamit, kaikki kuolevat vanhuuteen ennen kuin jompi kumpi syttyy. Ja ainut selitys sille miksi näin ei tapahdu on "Jumalaa ei aina huvita". Eliaan kohdalla olisi ollut hieman noloa viitata tälläiseen mahdollisuuteen. Etenkin kun ne Baalin papitkin tuli tapettua pois.

Ja tämän vuoksi näkemys uskonnon suhteesta tieteelliseen koetteluun on muuttunut ajan mittaan. Pitkän aikaa väite siitä että Jumala ei olisi selvästi maailmassa vaikuttava ja konkreettisesti havaittava voima olisi ollut jonkinlaista jumalanpilkkaa.

Epämääräistymisen voi itse asiassa havaita. Tässä otan avuksi Nicholas Humphreyn. Hänen "The Mind made Flesh" -kirjassa on kohta joka käsittelee kysymyksiä. Tarkemmin sanoen sellaisia kysymyksiä joita eri "potentiaaliset tutkimusohjelmat" esittävät. Tämä on hyvä lähestymistapa, koska epämääräistyminen on toki helposti seurausta sarjasta epäonnistumisia. Mutta toisaalta jotkut tutkimusohjelmat ovat jo alkujaan huonoja. Osa siis aloittaa pohjalta ja jää sinne, joten pelkkä trendi, kasvavien ad hoc -oletusten määrä, ei riitä.

Keskiössä on tapa, jolla kysymyksiin vastataan. Tiedämme esimerkiksi että parapsykologiassa kysyttäessä suoria ja selkeitä kysymyksiä, kuten "Voiko ihmiset taivuttaa lusikkaa tai leijua ajatusten voimalla" vastaus on "Ei". Jopa parapsykologit eivät usko että minä voin vain ajatella lentämistä ja lentää. Sen sijaan kysymykset sisältävät enemmän "jos", "ehkä", "jossain", "joku" -lisäyksiä. Eli kysymys on enemmänkin siinä onko jossain yksi joka osaa lentää ajatuksen voimalla. Tämä on paljon epämääräisempi kysymys. Siihen vastauksen saaminen ei ole kovin helppoa. Se on hieman sama kuin esittäisi että lastenlaulun "Mörrimöykky se sateella istuu kärpässienen alla" -kohta ei olisi "taikauskoa" tai "lasten satua" siksi että joka ikisen kärpässienen alle ei ole katsottu. (Ajatus voi tuntua hassulta, mutta olen itse asiassa törmännyt pohjanmaalaiseen internet -ajattelijaan, joka uskoo tonttuihin ja menninkäisiin samaan tapaan kuin "Nukkumatti pelkää Känkkäränkkää.") Pahimmillaan kysymykset ovat tietysti mallia "onko mitenkään mahdollista" tai "onko osoitettu mahdottomaksi että". Usein tässä vaiheessa esitys on jo niin epämääräinen että väitettä on mahdoton kumota. Ja samalla niiden kumoamista vaaditaan.

Tosiasiassa jo tämä kertoo kaiken olennaisen. Mitä enemmän suorat kysymykset sanovat "EI" ja epäsuorat kysymyksetkin antavat vain "jos ja ehkää", sitä varmemmin tiedämme että tässä on jotain palaneen käryä. Tai jos otetaan profeetta Elias mukaan, niin oikeastaan kysymys on oikeastaan siitä että mitään palaneen käryä ei ole havaittavissa.

Humphrey nostaa esiin tässä myös Jeesuksen. Hän viittaa siihen että Jeesus on eleiltään ja tempuiltaan hyvin normaali sen ajan ihmeidentekijä. Siihen aikaan on ollut erilaisia "taikatemppuilijoita", jotka ovat tehneet samantapaisia suoritteita. Yhden päälle vain rakennettiin uskonto. Moni sanoo että Jeesus ehkä teki aidosti sitä mitä muut imitoivat. Mutta tässä on Humphreyn mukaan hyvä miettiä "voi ollan" sijasta sitä että jos on annettu Jumalallinen kaikkivoipa, niin miksi mielikuvitus ei riitä muuta kuin tuottamaan sellaisia ihmeitä joita normaalit taikurit imitoivat.

Tämän jälkeen voidaan itse asiassa palata takaisin Eliaaseen. Tämän voi tehdä Nehemian kautta. Hänhän oli juomanlaskija, joka sittemmin teki suuriakin seikkailuja. Ennen kaikkea hän rakensi Jerusalemin muurit. Ja myös hän teki tulensytytysihmeen, josta voi lukea "2. Makkabealaisten kirjasta" (jota kiinnostuneiden on mullistettava katolisesta ja ortodoksisesta Raamatusta!), tarina alkaa kirjan alusta. Ideana oli se, että oli erityistä tunnelissa säilytettyä vettä, ja sillä valeltiin puut jotka sitten syttyivät itsestään auringon paistaessa. 2. Makk. 1:21-22 sanoo seuraavaa "Kun he ilmoittivat meille, etteivät olleet löytäneet tulta, vaan sakeata vettä, käski hän heitä ammentamaan ja tuomaan sitä. Kun sitten uhrikappaleet oli nostettu alttarille, käski Nehemias pappeja valelemaan vedellä sekä halot että sen, mitä niiden päällä oli. Mutta kun se oli tapahtunut ja jonkun ajan kuluttua aurinko, joka oli ollut pilvien peitossa, rupesi kirkkaasti paistamaan, syttyi suuri tuli, niin että kaikki ihmettelivät."

Kun muistetaan että vesi on sakeaa, ja tämä tapahtui Babylonin kaupungissa, eli nykyisen Irakin aluella, puhtaan maista joissa on öljyä. (Just right. That stuff which USA wants!) Toinen vaihtoehto on tislaus, jolla saadaan paloarkaa nestettä. Juomanlaskija on voinut tuntea tämänlaisia asioita. siteeraan isääni: "Kevyet hiilivedyt, öljyiset uhripuut ja lämpöä auringosta = Puuh. Se syttyi sittenkin."

Tätä kautta Eliaan päälle saadaan tiettyä epäilystä. Mitä olikaan se vesi jota Elias käytti? Emme tiedä, oliko se "aitoa vettä" vai tätä Nehemian "sakeaa vettä". Mutta ihmettelemmekin sitä miksi Elias vapaaehtoisesti teki juuri sellaisen kokeen, joka voidaan periaatteessa toteuttaa taikatempunomaisesti" sen ajan mahdollisesti hallussa olevalla teknologialla". Maantieteellinen aluekin on sopivaa. Tätä kautta Eliaan ihme tuntuu vähemmän vakuuttavalta. Sen puolustaja voi aina vedota "voi ollaan", mutta minä rallattelen siihen "tim tam tim tam tilitalitittan, sirkat soittaa salolla, pikkuset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla". Eli palaneen käryn lisäksi Eliaan nuotiosta tuntuu hehkuvan "smell of gasoline".

Kaiken tämän jälkeen mieleeni ei jää kuin yksi kysymys. "Why won't God Heal Amputees?" En haluaisi muistuttaa että tällä hetkellä vastaus näyttää kovasti siltä että "koska ei ole keksitty tapaa, jolla se voitaisiin tehdä silmänkääntötempuilla." Placeboefektiä tai puluja hatusta taikovaa taikuria temppuineen ei voida sen kohdalla onnistuneesti käyttää. Tätä kautta aluksi rienaavalta vaikuttava kysymys muuttuu oikeastaan aika olennaiseksi kysymykseksi.