Tehtyäni valmistumisilmoituksen, sain muutaman sanan Jukka Korhoselta, joka on hieno mies. Hän selitti miten korkeakoulusta valmistuminen on ihmiselle aina piste i:n päälle. Vaikka sitten huitoisikin toisia puukepeillä. Korkeakoulusta saadulla todistuksella on hyötyä työssä. Vaikka työ ei edes olisi alan työtä. Tämä on tietysti totta. Korhonen muistutti minua, luultavasti minut tuntien, siitä että koulua kannattaa käydä lapunkin vuoksi. Asenteeni byrokratiaan ja ulkoiseen sivistykseen lienevät tulleet hänelle valitettavankin tutuiksi.
Tämä sai minut miettimään sitä että valmistuminen, vaikka ei mikään hieno initiaatio olekaan, on valtava statuksen muutos. Minä olen tänään kesken, en ole "valmistunut", paitsi virallisen kannan mukaan. Tavoitteenani on kuitata valmistumisilmoitus elämästä sitten haudassa. Otin avukseni maataloushistorian. Se sopii tilanteeseen hyvin, koska kävin Korhosella erään ns. "vähän arvostetun" kurssin maataloushistoriasta. (On se hyvä kurssi. Mutta se ei ilmeisesti kasvata olemaan hyvä byrokraatti tai lypsykarjatilallinen tai viljatilaneuvoja tai... Kävin kurssin vuosia sitten, enkä osaa lukea omaa käsialaani, joten toimin muistinvaraisesti.)
Koturit, joita myös loisiksi kutsuttiin, olivat vanhassa suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa "alhaisoa". He eivät omistaneet asuntoaan, vaan eli työnantajansa tiloissa. Rengit ja piiat ovat varmasti tutuin koturien ryhmä : He tekivät määräaikaisia pätkätöitä joissa palkkaan kuului ylöspito. Rengit ja piiat olivat yleensä määräaikaisessa työsuhteessa, eli työn teosta oltiin sovittu esimerkiksi vuodeksi kerrallaan. Muonamieheksi taas kutsuttiin henkilöä joka vaihtoi ruokansa jonkinlaiseen työntekoon.
Siihen aikaan työttömät työllistettiin : "laki laillisesta holhouksesta" esitti että ihmisellä oli oltava viljeltävää maata tai käsityöläisammatti. Muuten oli pestauduttava jonkun palvelukseen. Tätä kautta tarjottiin monenlaista työtä. Ja varmasti tähän sovitettiin myös hyväntekeväisyystoimintaa. Joitakuita pantiin vaikka nimellisesti vahtimaan lapsia ruokaa vastaan. Samaa henkeä on myös työttömyyskorvauksessa. Sekin on "virallisen totuuden mukaan" työnhakemiseen sidottu.
Opiskelijassa, kuten työttömässäkin, on koturin piirteitä. Yhteiskuntahan tarjoaa molemmille halvempaa asumista ja rahaa jolla tuo asuminen maksetaan. Työttömän työksi voidaan sanoa työnhaku, ja tätä työtä vastaan yhteiskunta maksaa asumisen. Opiskelijan työtehtävänä taas on opintopisteiden keruu, ei oppiminen, eikä edes työtunteja aidosti lasketa. Flopatessa ei katsota paljonko tai miten paljon kurssin aikana oltiin muuta opittu.
1: Opiskelija, kuten vanhan ajan koturikin, on tietynlainen yhteiskunnallinen kategoria. Tässä on mukana myös mahdollisuus käyttää valtaa ja määräillä. Esimerkkinä tästä on vanha armeijan tapa "mies" -osaan määrätty käskettiin menemään armeijaan ja "nais" -osaan määrätyltä se voidaan tyystin kieltää. Molemmat puolet tästä ovat vallankäyttöä. Toisessa pistetään tekemään jotain ja toisessa kielletään tekemästä jotain.
Myös opiskelijana oleminen on eräänlainen luokka. Nykyajan opiskelijuus on selvästi sidottu instituutioihin jotka opettavat. Opiskelu on kirjoilla oloa tälläisessä. Tämä näkyy siitä että esimerkiksi työväenopistossa olevat henkilöt voivat olla omistautuneita, mutta he eivät ole opiskelijoita. Samaan aikaan yliopistoon kirjautunut lakitieteen opiskelija on opiskelija. Opiskelijat ovat harvinaisen eri -ikäisiä ja mielipiteiltään ja kiinnostukseltaan hyvinkin erilaisia. Ryhmänä se on tietysti hieman vähemmän muunteleva kuin vaikkapa "suomalaiset" -luokka.
Opiskelijoita yhdistää sitoutuminen johonkin opetusinstituutioon. Periaatteessa yhteiskunta voisi määrittää opiskelijan toisin, esimerkiksi viittaamalla nimessä olevaan verbiin opiskella. Tällöin esimerkiksi työväenopiston aktiivit voisivat saada aivan uuden ja erilaisen luokituksen. Nythän heitä ei yhteiskunnallisesti lasketa opiskelijoiksi. Toisaalta harjoittelu johonkin taitoon on aina eräänlaista opiskelua, joten keilaajat ja miksi ei miekanheiluttajatkin voisivat saada uuden luokituksen. Molemmissa tapauksissa yhteiskunta määrittää opiskelijan. Tämä on tietysti siitä pakollista, että opiskeluun liittyy byrokratiaa, yhteiskunta tekee lupauksia ja/tai vaatimuksia ryhmältä. Tämä vaatii sitä että se myös määrittelee mitä se tarkoittaa kun käyttää täät luokitusta.
Tämän vuoksi voidaan sanoa että "opiskelija" -termi toki viittaa tiettyyn verbiin ja siihen tehtyyn tekomuotoon. Mutta se on tältä osin aika paljon samanlainen kuin vartija. Osa kaupan kassoista on taitavia turvallisuusalan toimijoita. He ovat kuitenkin kassoja. Vartija on se joka vartijakorttia kantaa, joka on vartiointifirman palveluksessa, ja joka on tehtävään palkattu. Tämä on mahdollista tehdä.
1: Ja monissa tapauksissa opintotukea nostava kuluttaa aikaansa opiskeluun tavalla jota muuten ei voisi. Tiedän mistä puhun, sillä ollessani bingossa töissä, venytin lain sallimia työtuntimääriä. Työ ei ollut niin fyysisesti tai henkisesti raskasta että se olisi tuhonnut. Mutta se, että toimesi on sidottu toimintaan jossa on koko ajan tehtävä jotain, estää tietynlaisen heittäytymisen syvempään harjoitteluun. Taleb viittaakin taloudelliseen tilanteeseen hieman kierosti kirjassaan "Musta Joutsen". Hän selitti että hänellä oli "käteenvetorahat". Eli rahat jotka takaavat sen tilanteen että velat ja nälkä eivät korjaa vaikka työpyyntöön vastaisikin kehoituksella "vedä käteen". Eli kun on rahat, jotka takaavat OK -elämän ilman hirmuisia riskejä, kyetään heittäytymään irti työn oravanpyörästä.
Opiskelija kuitenkin eroaa hieman perinteisistä kotureista. Opiskelijan identiteetti on nimittäin selvästi kahtalainen. Sitä tavallaan samanaikaisesti arvostetaan että halveksitaan. Opiskelija on helposti "fiksu luuseri". Joku joka kuppaa yhteisiä rahoja, ei tee tuottavaa työtä, mutta jonka pyrintöjä kuitenkin myös arvostetaan.
1: Tukien kohdalla opiskelijoita aina silloin tällöin rinnastetaan työttömiin, nykyajan kotureihin. Tosin sillä erolla että työttömänä on mahdollista saada enemmän rahaa kuin työttömänä. Tätä perustellaan ilmeisesti sillä että opiskelu on panostusta tulevaisuuteen. (Toisaalta eikö työn hakeminenkin ole juuri sitä?) Almu on lisäraha. Vaikeuksia on kuitenkin se, onko opintotuki optio, bonus tai muu vastaava. Tälläisiin liittyy kunniaa. Opintotukea mielletään hieman enemmän palkaksi. Opiskelija ei siis niinkään saa tukea, kuin erittäin, erittäin, huonoa palkkaa.
___1.2: Tätä kautta opiskelija -alennukset, edulliset opiskelija -asunnot, valtion takaus opintolainaan ja monet muut vastaavat asiat sopivat kahtalaisuuteen. Opiskelija on loinen koska hän nyhtää muiden rahoja, eikä ole tuottavassa työssä. Samanaikaisesti hän ansaitsee rahansa, tekemällä opintoja ja saamalla jotain itselleen. Loisinnan sijasta kyseessä on itsekäs vaihtaminen.
Opiskelijan olo eroaa vahvasti työttömistä. Opiskelijan täytyy saada opintopisteitä. Tämä on valvontaa. Samaa kohdistetaan tietysti myös työttömiin. Mutta työttömyyskorvausta ei oteta takaisin sillä perustein että ei saa työtä. Opiskelija, joka ei etene riittävän nopeasti mutta ei nosta työttömyyskorvausta, on siksi erikoisessa tilanteessa jossa häneltä peritään takaisin rahaa jotka hän on saanut sitoutumalla toimintaan, johon liittyminen pienentää hänen yleistä tulotasoaan. (Tunnen henkilön jolle kävi suunnilleen näin.)
Opiskelijoiden kontrolli johtaa tietysti tehokkuuteen. Eli ihmisen kannalta opiskelussa pitää saada aikaan enemmän, nopeammin, kontrolloidummin.
Tässä asenteessa ei ole takana kommunismia, vaikka voitaisiin varsin hyvin tulkita että proletaari ei ilolla maksa sellaiselle, joka yrittää itsestään tehdä riistäjän. Myös kateusdiskurssin kautta olisi helppoa selittää asioita. "Helpolla saavat rahaa, minä pesen perse ruvella portaita saadakseni saman, ja minun tuloistani tuota maksetaan. Ne taas ei ole koskaan oikeaa työtä tehnyt!" Myös machoileva näkemys voisi aikaansaada vastaista asennetta. "Koulu on tytöille, hienostoneideille ei tosimiesten työt kelpaa, mutta ei tuollaisia homoja otettaisikaan." En usko että nämä ovat kovin vallitsevia. Vaikka jokunen yksilö niitä varmasti kannattaakin.
Syy kahtiajakoon on enemmän muualla. Taustalla on ajatus siitä että opiskelu on korostetusti väline. Tieto ja taito ovat tärkeitä vain osana työskentelyprosessia. Opiskelu on siis investointi. Investointejen halutaan yleensä olevan mahdollisimman kustannustehokkaita. Tulevaisuuden voittoja ostetaan nyt, lyhyen ajan persnetto maksaa itsensä takaisin.
Tämän näkemyksen ongelmana on tietysti se, että kaikki opiskelu ei johda hyvin palkattuun työhön. Akateeminen köyhälistökin on mahdollinen. (Minun isu!) Koska osaaminen tai tieto itsessään ei takaa statusta, vaan arvo tulee muuta kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti