"It's a lie. It's a bunch of sad strangers photographed beautifully, and... all the glittering assholes who appreciate art say it's beautiful ‘cause that's what they wanna see. But the people in the photos are sad, and alone ... But the pictures make the world seem beautiful, so ... the exhibition is reassuring which makes it a lie, and everyone loves a big fat lie."
(Closer - Iholla)
Taiteen ajatellaan usein esittävän valheilla totuutta. Kuvitteellinen kertomus opettaa esimerkiksi elämästä ja moraalista. Tai saa ihmiset kokemaan yhteyttä kertomukseen siksi että se osuu hänen omiin tunteisiinsa tai elämäänsä. Kuitenkin taide tuottaa enimmäkseen miellyttävää fantasiaa. Se hellii kuvitelmia valehtelemalla. Se esittää maailman sellaisena kuin sen haluttaisiin olla. Ei välttämättä sellaisena mitä sen pitäisi olla. Ei sellaisena kuin se on. Eikä välttämättä edes sellaisena kuin se voisi olla. (Mitkä ovat neljä eri asiaa.) Joskus nämä kietoutuvat yhteen. Joskus vain yksi dominoi. Kaikille on kuitenkin "taiteellisesti perusteltu tila". Jokainen niistä toimii taiteellisen ilmaisun lähtökohtana. (Totuusarvosta viis!)
Argumenttimaailmassa tilanne on tietysti hieman toinen.
Mutta samaa tapahtuu siellä missä argumentteja esitetään. Otetaan vaikkapa argumentti, jossa henkilön näkemys pakottaisi hänet hyväksymään myös jonkin muun asian. Esimerkiksi kun argumentti jolla puolustetaan Jumalaa on kertojastaan vakuuttava, mutta se samalla sopisi Zeukseen tai metsänpeikkoihin, joita uskovainen ei hyväksy, ja joita hän pitää naurettavina taikauskoina. Tällöin uskova voi helpommin hylät esittämänsä argumentin.
Tämän vuoksi usein viitataankin esimerkiksi tonttuihin ja rinnastetaan nämä Jumalaan. Tonttuihin vedotaan siksi että vain hyvin harva hyväksyy ne. Eli vaikka argumentaatiossa se, miten moni hyväksyy ne, ei ole lähtökohta... Niin kuitenkin juuri yleinen mielipide nostaa juuri tontut "hyviksi esimerkeiksi".
Jännittävää on se, että argumentin takana voi silti olla timantinkova ja elegantti logiikka. Mutta vasta "epäolennaiset tunteisiin vaikuttavat elementit", kuten tontut, tuovat siihen sen särmän joka tekee siitä vakuuttavan lisäksi vaikuttavan. Eli vaikka argumentti hyväksytään ja argumentin takana on järkevä rakenne, se hyväksytään silti ns. "vääristä syistä". Mielipiteenmuutoksen ja käytännön reagoinnin takana vaanii ad populum.
Ideologioissa tämänkaltainen tilanne on erityisen mutkikas.
Ideologioissa käytetään taas usein apuvälineenä. Tästä saa hauskan esimerkin Skepchickin "Appeal to Chickens":istä. Sieltä voitte käydä katsomassa kuvia kasvissyönnin mainostajilta. Julisteessa on söpöjä eläimiä jotka esittävät rukouksia, kiitoksia ja rakkaudeinilmaisuja ihmisiä kohtaan. "Älä syö meitä, me rakastamme sinua ja annamme enemmän maitoa ja rukoilemme puolestamme!" -hengessä.
1: Nämä vetoavat tunteisiin. Eläinten söpöyttä ja ystävällisyyttä on korostettu. Tämä saa ihmiset toimimaan jollakin tavalla. Tunteet hämärtävät logiikan ja ihminen muistaa ensisijassa söpöyden eikä asiasisältöä tai sen aitoja eettisiä vaikutusalueita.
2: Eläimet oli tätä kautta inhimillistetty ja ne esitetään korostetusti vastavuorovaikutuksellisessa suhteessa. Anna elämä niin tämä toivottaa sinullekin pidempää elämää. Oikeasti eläin ei osoita kiitollisuutta kasvissyöjälle tämän valinnasta. Oikeasti eläin ei harjoita uskontoa. Tätä kautta tunteet johdatellaan tietyille raiteille tuomalla mukaan asioita joilla ei ole todellisuuspohjaa.
3: Toisella puolella on luettelu nobelisteista ja suurmiehistä jotka ovat olleet kasvissyöjiä. (Adolf Hitler, joka oli kasvissyöjä, jäi jostain syystä tästä listasta pois. Negatiiviset yksilöt on jätetty pois.) Toisekseen jännittävää on se, mitä Larry Moran korosti, saman mainoksen tiimoilta. Jostain syystä lääketieteen nobelisteista on löydetty vain yksi. Ja juuri lääkäripuolelta pitäisi hakea ammattitaito ravinnosta. Ja itse asiassa suurin osa kasvissyöjänobelisteista on kirjailijoita ja rauhanpalkinnon saajia, idealisteja. Tästä voidaan päätellä että tiedemiehistä vain harvempi on kasvissyöjä. Lisäksi silmään pistää se, että nobelisteja on kaiken kaikkiaan valtaisa määrä. Vain muutama saadaan vegetaristien joukkoon. Tällä kaikella ei tietysti ole pohjimmiltaan mitään väliä. Koska jos koostaisin listan, jossa on Nobelisteja jotka ovat syöneet lihaa, luettelo olisi "kaikki nobelistit miinus nuo mainitut". Lista olisi siis todella paljon pidempi mutta sekään ei olisi mikään "vakuuttava todiste". Koska takana on vain pelkkä auktoriteettiin vetoaminen. Virhe on jo siinä että ihmisen ansioituminen yhdessä asiassa tekisi hänestä kaikkitietävän. Ihmisen yksi ihailtava ominaisuus ei tarkoita että ihminen olisi kaikilta osin ihailtava.
___3.1: Ihmisillä on tapana tehdä tälläisiä. Tästä hauska esimerkki on vanha filosofinen keskustelu kuolemaantuomitusta jota vietiin teloitettavaksi. Tämä oli kauhea murhaaja. Kun yksi nainen kehuu tuomittua komeaksi, tälle ilmaukselle oltiin loukkaannuttu. Ikään kuin tuomitussa ei voitaisi nähdä yhtään mitään hyvää. Miten murhaaja muka voisi olla muuta kuin fyysestikin kauhean ruma? Nobelisteille tehdään tässä kohden juuri päinvastainen temppu. Se vetoaa ihmisiin, mutta se on silti argumenttivirhe, eli huonolaatuista perustelua. Sanotaan suoraan "surkeaa ajattelua".
Mutta miten kasvissyöntijulisteeseen sitten pitäisi suhtautua?
On selvää että tuo mainos sisältää huonoja argumentteja. Mutta tosiasiassa kasvissyöjien tarkoitus on vaikuttaa ihmisten toimintaan, ei esittää mullistavan rationaalisia perusteluja. Se on ideologinen pampfletti, ei filosofinen tai tieteellinen julkaisu. Tavoite on politiittinen ja yhteiskunnallinen, yritys saada mahdollisimman moni yksilö vaihtamaan elämäntapaansa. Ja tosiasiassa ihmiset eivät muuta käyttäytymistä rationaalisista syistä kovinkaan usein. Jos halutaan muutosta, on tavoitteeseen mahdollista päätä lähinnä mikäli onnistutaan vaikuttamaan muiden tunnemaailmaan.
Jos tarkoituksena on maailman muuttaminen kohti tavoitetta, sen saavuttamisessa on usein nähty hyväksi käyttää erilaisia keinoja. Kysymys on pohjimmiltaan siitä oikeuttaako tarkoitus keinot. Ja jos kyllä, niin missä rajoin. Osa vegetaristeistakin on käynyt naureskelemassa tuolle julisteelle koska heistä se ajaa hyvää asiaa väärillä keinoilla. Itse taas syön lihaa ja pidän julistetta sekä argumentatiivisesti heikkona että kokonaisuutena harmittomana. Ruokaan joutuvat piirrosdelfiinit (!?) tekevät maailman vain jälleen pienen palasen verran oudommaksi ja koomisemmaksi paikaksi.
Sen verran voidaan kuitenkin kysyä, että vaikuttaako vegetarismi ihmisten ajattelukykyä. Jännittäviä korrelaatioita tässä kohden nimittäin näyttää olevan ; Vastaavia argumenttivirheitä käytetään nimittäin säännönmukaisesti keskustelussa. On vaikeaa tietää johtuuko tämä siitä että he ovat ovelia ideologiansa puolesta taistelevia propagandakoneita (eettisyyden kyseenalaistus?) Vai eivätkö he vain tajua että nämä argumentit ovat auktoriteettiin, tunteisiin ja muihin vastaaviin juttuihin vetoavia (rationaalisuuden kyseenalaistus?) Voi söpön pupun ihmisenkaltaistamiseen käytetty kyynel sentään!
Tai sitten kyseessä on vain itseilmaisu. Silloin esitetty paperi on samantapainen taideteos kuin mikä tahansa muu tahansa. Itse asiassa se voi olla jopa hyvä taideteos, koska se on aikaansaanut keskustelua eri puolilla. On huvittavaa kuinka skeptikot ympäri maailmaa kanadalaista biokemian tohtoria myöten käyvät läpi siinä olevia argumenttivirheitä. Ja miten suomalainen puolihullu käy sen tiimoilta läpi ihmisten tunteita, ajattelua ja toimintaa.
Monista tämä ruotiminen voi täyttää turhanpäiväisen snobismin ja arroganssin mittasuhteet. Että pampfletin tärkeys ja vaikutus on pieni esityksen määriin rinnastaen. Mutta heille sanon vain : Proust käski jättämään kauniit naiset mielikuvituksettomille!
"The grue is a sinister, lurking presence in the dark places of the earth. Its favorite diet is adventurers, but its insatiable appetite is tempered by its fear of light. No grue has ever been seen by the light of day, and few have survived its fearsome jaws to tell the tale." ("Zork" -peli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti