Yksi melko usein kuultu asia on se, että analyyttinen filosofia tai tieteellinen maailmankuva johtaisi helposti hirmutekoihin. Otan tässä esiin skientistin, siis sellaisen tieteellisen maailmankuvan erityistapauksen jossa vain tieteellä todennetut asiat on luvallisia. (Esimerkiksi oma näkemykseni on se, että vain tieteelliset näkemykset ovat todennettuja, kysymys on enemmän tietämisestä kuin olemisesta. Ja tässäkin tietäminen on tulkittava väliaikaisena, eli se on tämän hetken paras uskomus.)
Perusteluna tässä on esimerkiksi se, että kun objektiivinen erottaa subjektiivisen, tunteet eriytytetään. Eli tutkija etäännyttää itsensä kohteesta, eikä siksi koe tätä kohtaan sympatiaa. Kun tutkija ei ole otoksena tutkimuskohteessa, hän katsoo sitä ulkopuolisena ja tämä on erilainen suhde kuin sisäisenä.
Tästä esimerkiksi on otettu ainakin USA:n ydinpommi. Siinähän tiedemiehet pistettiin keksimään pommia ja he eivät miettineet mitä tutkimuksella on seurauksia.
1: Tässä perustelussa on ongelmana se, että asiaan tarvitaan jonkinlainen motivointi. Tutkijat vain mahdollistivat tieteellään ydinpommin. Ilman rahoittajien motivaatiota he olisivat luultavasti tutkineet jotain muuta. Yhteiskunnan näkemykset ohjasivat sitä mitä pidettiin kiinnostavana. Toki tutkimusten tulokset olivat sellaisia että kulttuuri ei vaikuttanut niihin. Kun tiputat kuulat Pisan tornista käu samoin kun silloin kun herra Galileo Galilei niitä sieltä tiputteli. Ei ole väliä oletko islamisti, hindulainen tai shamanisti. Aina pallot tipahtavat samoin, mutta yhteiskunnan hallitsijoiden motivaatio suuntasi sitä mitä tarkasteltiin.
2: Toisekseen on huomattava että subjektiivinen asia rinnastuu sisäiseen diskurssiin, ja objektiivisuus ulkoiseen diskurssiin. Ja näistä kirjoitinkin aiemmin. On selvää että pelkkä ulkopuolinen kritisointi jää helposti moittimiseksi joka ei edes muuta mitään. Pelkkä sisäinen subjektiivinen tarkastelu johtaa helposti epäkriittisyyteen ja sisäisten ennakkoluulojen ja ennakkokäsitysten korostumiseen. Siksi kultit määrittelevät itsensä sisäisesti ilman että ulkopuolisuutta otetaan mukaan. Ja näiden toiminta äärimmäistyy. Tämä äärimmäisyys kohdistuu sisäpiiriin. Toki myös ulkopuolisiin kohdistetaan esimerkiksi terrori -iskuja, kun siihen kohdistetaan ulkopuolista kritiikkiä. Mutta suurempi ongelma on siinä mitä ne tekevät omille jäsenillee. Esimerkiksi skientologian vakavimmat ongelmat ovat pääasiassa sisäisiä. Esimerkiksi
Toinen asia joka analyyttiseen filosofiaan ja tieteelliseen maailmankuvaan liitetään on dikotomisuus, asioiden kahtiajako. Niissähän ilmiöiden toimintarajoja rajataan ja luokitellaan. Kuitenkin tämä on aika karkea väite, koska tosiasiassa tieteen tarkentuessa luokkien määrä lisääntyy. Myös analyyttisessä filosofiassa pitää käyttää valtavia määriä termejä ja käsitteitä sen takia että eri asioita on tärkeää erottaa toisistaan. Tätä kautta suunta on selvästi "harmaasävyisempään päin". Ainakin omalta osaltani luokittelut tuovat samalle asialle erilaisia määritelmiä ja ne pilkkovat käsitteitäni pienempiin osiin, ja pistävät sellaisia määritteitä jotka ovat ennakkokäsitteiden kanssa osittain samanlaisia ja osittain erilaisia. Tämä johtaa siihen että erilaiset tarkastelunäkökannat lisääntyvät. Tämä johtaa tietysti siihen että termien lisäksi kiinnostaa myös se, "mitä tässä nyt tarkoitetaan".
Arkijärki yhdistettynä ideologiaan sen sijaan vahvistaa ennakkokäsityksiä ja tätä kautta syntyy dikotomioita. Tämän voi huomata kulttien toiminnassa. Niissä ei analyyttinen filosofia ja tiede yleensä kukoista. Sen sijaan ideologinen puhe joka vetoaa yksilöiden omaan kokemusmaailmaan ja arkijärkeen on yleistä. Syynä ei tietenkään ole niinkään arkijärki, vaan se että se liittyy tunteisiin. Ja tunteet ovat motivaatioiden ydin. Esimerkiksi itse olen huomannut että arkijärjenkäyttöön liittyvä ihmisten ymmärtäminen johtaa usein siihen että syntyy ennakkokäsityksiä. Eli ihmisestä syntyy ennakkokäsitys mahdollisesti hyvin pienestä ja hyvin nopeasti. Tämähän on tuttua normaalissa elämässä, ennakkokäsityksestä syntyy ennakkoluulo ja sitten ihmistä kohdellaan sen mukaan. Varmasti jokaisella on tapahtunut niin että toinen on käsitetty väärin kun tälläinen ennakkokäsitys on vallannut alaa. Ihmisryhmien kohdalla taas käy helposti niin että yleistetään yhdestä yksilöstä toiseen, yksittäistapauksista tehdään yleinen. Tätä kautta ennakkokäsitys joka synnyttää ennakkoluulon vaikuttaa siihen minkälaisia ennakkokäsityksiä toisista saadaan ja tämä vahvistaa ennakkoluuloja. Syynä näissä on siis pohjimmiltaan se, että arkijärkeä on käytetty liikaa ja analyyttinen vaihtoehtojen läpikäynti on jäänyt väliin. Arkijärki lisää helposti dikotomisuutta. Sen käytöstä on vain hyvin vaikeaa päästä eroon, minäkin käytän kokemuksiani nettikeskusteluista uusien ihmisten kohtaamisessa, jolloin hyvin pienestäkin tekstinpätkästä syntyy mielikuva siitä minkälainen tuo yksilö on. Kun en ole "kummoinenkaan ihmistuntija", tästä seuraa tietysti isosti vaikeuksia aina silloin tällöin.
Tätä kautta päästäänkin siihen että intressit, ideologiat ja muut vastaavat ovat olennaisia pahuuksissa. Jotta juutalaiset saadaan laajasti keskitysleireihin, ei riitä että on yksi mies jolla on hassut viikset ja hulluutta mielessä. Tarvitaan ideologia joka sitoo ihmisten motivaatiot samaan suuntaan. Mekaaninen tieto auttaa ratkaisemaan sitä miten juutalaiset pistetään päiviltä. Aivan samaan tapaan kuin mekaaninen tieto auttaa parantamaan sairaita. Kun puhutaan tekojen hyvyydestä tai pahuudesta, on puhuttava subjektiivisista kokemuksista ja ideologioista. Tätä kautta näiden käsittelyjen syyt eivät koskaan palaudu skientismiin vaan johonkin aivan muuhun. Tieteellisyys tarjoaa potentiaa, kykyä tehdä asioita. Ilman sitä saadaan aikaan vain hyvin vähän hyvää tai hyvin vähän pahaa. Onkin olennaisempaa kysyä, mihin sitä käytetään kuin leimata sitä itsessään pahaksi voimaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti