Joulun henki ja eläinsuhde. Sika.

"Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa. / Porsailla silloin on herkut suussa. / Se lihoo, se kasvaa se vahvistuu. / Ja sitten kun koittaa marraskuu. / Niin lapset laulaa: "Jouluntähti on ehdoton"."
(Juice Leskinen, "Sika")

Juice Leskisen kappaleesta Sika on tullut olennainen osa Joulua. Sille on käynyt hieman samoin kuin Väinö Linnan "Tuntemattomalle Sotilaalle", jota alun perin moitittiin sen sodanvastaisuuden vuoksi. Nyt siitä on tehty taistelumielen symboli, josta tehdyn filmin näyttäminen TV:stä on itsenäisyyspäivän rituaali. Tai Hassisen Koneen kappaleesta "Rappiolla on hyvä olla", joka on sarkastinen kappale, on muuttunut juomalauluksi.

Leskisen kappaleessa sanoja tarkastellen huomaa, että joulumieleen voi liittyä "piilotettu puoli". Joulun henkeen kuuluu se, että sian ruhoja menee vannesahan läpi.

Tähän perinteeseen hyvin sopii tietysti myös uusi eläinaktivistien isku. "Tehotuotanto" -iskussa mentiin kuvaamaan sikoja ja ruhoja ilman lupaa. Asiasta tehtiin seuraavanlainen juliste, jonka kuvasin seinälle ilman lupaa liimattuna. Siksi katsoin oikeudekseni kuvata sen. Pois en ottanut.

Ensimmäinen asia mikä minua ihmetytti, oli se että eläimiä rakastavat ihmiset eivät voineet keksiä mitään muuta aikaa mennä sikalaan tunkeutumaan kuin pahin sikainfluenssa -aalto. Tai ehkä ajankohta oltiin valittu tarkoituksella? Tosiasiassa tässä siirtyy mukana kaikenlaisia tauteja. Näkyy selvästi että hekään eivät joko mieti tai välitä siitä miten heidän toimensa vaikuttavat eläinten hyvinvointiin. "Muutama voidaan uhrata" -henkeä vähintään on havaittavissa. Tätä kautta jos sian elämä on rinnastettavissa ihmisen elämään, jos ei täysin niin ainakin suurimmalta osin, kuten eläinsuojeluliikkeessä usein katsotaan..

Toinen asia mikä on otettava huomioon, on luotettavuus. On oikeasti tiedettävä mistä kuvat on otettu ja missä tilanteessa. Jos esimerkiksi sianruho on viety ulos ja sitä on supikoira nakertanut, se ei kerro mitään eläinten hyvinvoinnista. Tosin tämäkin kertoo jotain olennaista jätteiden hävittämisestä! Mutta kuolleelle eläimelle on yksi ja sama mitä sillä tehdään. Mielestäni sama koskee ihmistenkin hävittämistä. Ulkomaillahan, tiibetissä, on uskovaisia joista on oikein että ihmisiä heitetään jopa rotkoihin kuoltuaan. Siellä korppikotkat saavat syödä heidän ruumiinsa ja päätyä luonnon kiertoon. Kristinuskossa tämä on ehkä paha teko, mutta toisessa uskonnossa hyvä. Selvästi tässä on kysymys enemmän uskonnollisista mielipiteistä kuin laajamittaisemmasta asiasta. Kysymys on enemmän uskonnollisesta kuriositeetista kuin yleisinhimillisestä etiikasta. Tätä kautta hygieniakysymys on kenties olennaisempi kuin muunlainen hyvän ja pahan miettiminen.
1: Luotettavuuskysymyksessä on toinenkin ongelma: Mistä emme tiedä että kuvat ei ole otettu väkisin. Olen nähnyt sellaisen videon jossa kritisoitiin metsästystä. Siinä jalka -ansaa oltiin selvästi manipuloitu sillä lailla että se toimi eri tavoin kuin Suomessa. Video oli eläinsuojelijoiden tekemä lavastus, eikä se edes kuvannut "aitoa metsästystilannetta". Eli lainsäädäntöön yritettiin vaikuttaa eläinsuojelullisesti siten että eläimiä kidutettiin laittomasti. Mielestäni kyseinen video ei kertonut metsästäjistä vaan heidän kuvaajistaan ja heidän omasta kyvystään kiduttaa eläimiä oman henkilökohtaisen ideologiansa välineenä. On kuitenkin mielestäni aika uskottavaa että tehotuotannon saamat kuvat ovat aitoja kuvia. Manipulaation merkkejä en ole ainakaan minä havainnut.

Juliste on rakenteeltaan melko mielenkiintoinen. Siinä ei ole juurikaan ansioita. Esimerkiksi Vanhasen lausunnon idea on jäänyt unohduksiin. Vanhanen ajoi takana sitä että siat kuolevat joskus nopeasti. Olen itsekin nähnyt tälläisen. Sarkastisessa kommentissa on unohdettu että Vanhasen lausunto voidaan nähdä "otosvääristymän" esittelyn kautta. Tavalliselle, aihepiiriin tutustumattomalle ihmiselle, tämä ajatus ei ole tuttu, joten lausujan sanat asetetaan asemaan jossa hänellä ei ole puolustautumisoikeutta. Kyseessä on siis lainaus siten että sen merkitys vääristyy. Lainaus on tätä kautta straw man. Se, että julisteeseen täytyy laittaa argumenttivirhe kuvaa jotain olennaista.

Toinen sana, mikä pistää silmään on sana "tutkimus". Mitä otoksellisia menetelmiä tässä on käytetty? Kun katsoin asiaan liittyvää uutisointia, aktivistilta kysyttiin saako sikaa syödä lainkaan, vastaus oli "Ei". Tämä kertoo siitä millä asenteella kuvia on lähdetty ottamaan. Kuvassa ei ole keskiarvoista sikaa. On valittu messevimmät. Tätä kautta tilanen on sama kuin jos minä levittelisin poliisien aidoilta murhapaikoilta olevia kuvia jotka on otettu Helsingissä ja vihjaisin että "Muuta Helsinkiin kuolemaan." Se ei olisi kovin osuvaa. "Tutkimus" muistuttaakin aitoa tutkimusta yhtä paljon kuin mitä paparazzien kuvaamat kuvat julkkiksen vilahtavasta nännistä kuvaa ihmisten elämää (olipa kyseessä tämän tähden elämä, saati sitten normaalin ihmisen elämä).

Vanhasen otoslausunto on tietysti ymmärrettävissä vain tutkimuksen kontekstissa. Eli että yksittäiset kuvat eivät kuvaa kokonaistilannetta kovinkaan hyvin. Tätä kautta päästäänkin siihen, mikä iskuissa on järkeä ja missä kontekstissa ne on ymmärrettävä.

Tässä tarvitaan lyriikkaa. "Leevi and the Leavingsin" hieman talvihenkinen "Jos Helsinki on kaunis". Siinähän kerrotaan tarinaa yksilöiden kautta. Nämä ovat peräti poikkeusyksilöitä, juoppoja : "Tässä on terveiset siltojen alle. / Siellä se on Jarkka ja Niemisen Kalle. / Ne innosta hehkuen lähtivät maailmalle, / taivas oli kattona seikkailijalle. / Kumpikin nyt on jo vuosia juonut / ja rantojen miehiksi nahkansa luonut. / Tai ehkä ne onkin jo maatuneet mullan alle. / Pieni pala taivasta onnettomalle."

Kappale nostaa esiin sitä, että ihminen tavallisesti unohtaa nämä poikkeukselliset olosuhtee. Keskimäärin Helsingissä asutaan asunnoissa, eikä olla edes alkoholisteja. Silti Jarkka ja Kalle kertovat jotain olennaista.

Tätä kautta iskuja on katsottava myös sitä kautta, että on olemassa journalisteja jotka tunkeutuvat laittomasti ulkomailla tarkkailemaan juttuja joita halutaan salata. Näin esimerkiksi vähemmistön edustajien laittaminen eristyksiin tulee selväksi. Esimerkiksi Kiinassahan on Falun Gongin kannattajia kohdeltu kaltoin. Tämä on pieni vähemmistö, josta ei voi yleistää. Minustakin Falun Gong on yksi kummallisimmista ja epätieteellisimmistä ja epäuskottavimmista uskonnoista joita maa päällä kantaa, mukana on muun muassa usko siihen että uskova saavuttaa yliluonnollisia kykyjä. (Mikä tarkoittaa sitä että uskon uskontoon vasta kun joku sen kannattaja ampuu minua tulipallolla jalkoihin.) Mutta en silti kannata sitä mitä heille on tehty. Mielestäni uskonnonvapaus tarkoittaa juuri sitä että ihmisillä on lupa uskoa hassuihinkin asioihin ja että he saavat tehdä asioita jotka eivät hyödytä heitä itseään tai ketään!

Näissäkin julkinen taho usein rajoittaa tutkimista. Journalistit silti tunkeutuvat näihin paikkoihin ja saavat olennaisia tietoja, he paljastavat rikoksia rikkomalla lakia. Näistä ei voi yleistää, mutta niistä ei tarvitse yleistää. Eläinsuojeluliikkeessä eläinyksilö katsotaan rinnastettavaksi ihmisyksilöön, joten tässä logiikassa on järkeä. Ongelma onkin siinä että tätä esitetään yleistilaksi.

Yksi suurimmista syistä on tietyn ihmisvähemmistön tila. Maataloudessa on nimittäin kannattavuuden kanssa niin että pitää olla melko isoja yksiköitä. Maaseutu on eräällä tavalla "jälleen Kartanoistumassa". Tilojen määrä vähenee ja niiden koko kasvaa, olipa kyse sitten mistä tuotantosuunnasta tahansa. Tämä tarkoittaa koneellistamista ja lisätyötä. Koneellistaminen on sekä hinnakasta että etäännyttää ihmistä eläimistä. Taloudellinen ongelma aikaansaa helposti mielenterveyden vaikeuksia. Ja tästä seuraa se, että eläimistä ei välitetä. Alkoholismilla on osuutta asiaan. Tämä ei ole "yleistila". Alkoholisteja on Helsingissä ja maaseudulla.

Tietenkin tässä on merkittävä eläinsuhteen muutos. Kuitenkin ennen tilanne on ollut hankalampi. Juice Leskisen kappaleessa "Sika" eletään selvästi maalaisympäristässä. Sika on läsnä, ja setä tappaa sen. Ennen lapsia lähetettiinkin naapuriin "hakemaan saparonsuoristinta" tai jotain muuta vastaavaa ja sika tapettiin sillä välillä kun lapsi on hakureissulla. Sian syömiselle ja tappamiselle ei todellakaan sanottu "Ei". Sitä hoidettiin ja vaalittiin, mutta ei "täysin ihmistetty". Tämäkin on eettisesti mielenkiintoinen tilanne ja kertoo siitä että maataloudessa ei ole pientila -aikanakaan edustettu sitä luontokuvaa jota eläinsuojelupiireissä siihen liitetään. Tämä tarkoittaa sitä että luonnonsuojeluliikkeen eläinkuvalla ei ole historiaa. Se on seuraajiensa tuotos. Mutta tästähän olen jo kirjoittanut. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta esimerkiksi "animalia" -lehteä lukiessa on havaittavissa selvää nostalgiaa menneisyyttä kohtaan. Ongelma tässä on tietysti siinä että tätä menneisyyttä ei ole koskaan tapahtunut. Kun muistetaan mitä Eco sanoi, voidaan sanoa että kyseessä on tätä kautta totena otettu roolipeli.