Kuvassa olevat miehet on otettu Mairin kamppailutaitojen manuaalista. Herrat edustavat sen ajan herrasmiestä. Tuohon aikaan hieno mies pukeutui tuolla tavalla näyttävästi. He ovat siis vastaavaa kuin nykyajan metroseksuaalit miehet. Mukana on hieman pröystäilyäkin. Herrat voivat kisatessaan samalla katsoa että "hähää, minä omistan tätä, ja sinä vain tuota". Näin myös status on mukana pukeutumisessa. Jos minä sen sijaan nykyisin pukeutuisin tuolla tavalla, kaikki ajattelisivat että olisin jokin pellehomo. Homoseksuaalit tyyliniekatkaan tosin eivät suostuisi noita pitämään arvossa. Tämä kertoo siitä että ulkonäössä on kulttuurin antamia muutoksia.Tätä kautta sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta voidaan ehdottomasti katsoa myös sosiaalisena performanssina, esityksenä. Tällöin asiaa lähestytään sosiologisesti, eikä biologisesti.
Tätä näkökantaa käyttää queer -teoria. Siinä asiaa tarkastellaan sosiologisesti, joten varsinaiset sukupuolikromosomit ja lisääntyminen ja sukupuolielimet jäävät sivuun. Esille nousee se, minkälaisia ilmenemismuotoja sallitaan.
Tätä kautta voidaan katsoa että yhteiskunta katsoo että tietynlainen esiintyminen tarkoittaa miestä ja toinen naista. Se osa, mikä siitä muuttuu kulttuurin mukana on taatusti hegemonioiden rakentamaa. Renessanssitaistelijat ovat yksi alakulttuuri. Toisessa voidaan pukeutua mustaan nahkatakkiin ja niitteihin. Sukupuoli on tätä kautta vain tälläinen iso ryhmä.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne tulee tietysti siinä, mitä tässä valitaan olennaisiksi piirteiksi. Minä en esimerkiksi kasvata partaa tahdon voimalla. Eikä naisetkaan kasvata partaa tahdon voimalla. Mikään kulttuurimuutos tai hegemonia ei muuta tätä. Sama koskee tietysti synnynnäisiä taipumuksiamme.
1: Joita voi hyvin olla käytöksessäkin. Useilla eläimillä on erikosia käytöksiä nimen omaan lisääntymiseen ja kosiskeluun liityvillä alueella, samoin perherakenteessa on "lajinmukaisuutta". "Mahdottomaksi" tälläistä ei siis voi suinkaan esittää.
Nämä ovat queerin kannalta eikiinnostavia. Siinä mietitään mikä on sallittua naiseutta ja miehuutta ja etsitään uusia tapoja olla nainen ja/tai mies. Tässä nousee puheeksi helposti erilaisia outoja juttuja. Lähinnä sen takia että ne ovat hyviä rajanvetokysymyksissä. Esimerkiksi suhtautuminen sukupuolenvaihdosleikkauksissa käyneisiin on olennainen kysymys. Jos se hyväksytään, sukupuoli on tiettyjä rakenteita myöten kulttuurillinen ilmiö. Tietenkin tiettyjä elimellisiä asioita ei voida toistaa, joten onkin kysyttävä että miten olennaisia ne ovat. Lievemmin sama käytös tulee vastaan transseksuaaleissa. Tekeekö mekko tytön vai onko se uusi miehen performanssimuoto?
1: Analogiat(samanlaisia piirteitä tarkastelevat) ja epäanalogiat (erilaisia piirteitä tarkastelevat) lähestymistavat ovat yleisesti vaikeita, niistä tulee helpommin rajanvetokysymysten paikkojen asettelijoita kuin varsinaisia argumentteja. On aina mietittävä samanlaisuuksia ja eroja sekä sitä miten olennaisia nämä toteutuneet samanlaisuudet ja erilaisuudet ovat. Myös se, mitkä piirteet valitaan tarkasteltavaksi eli mistä karsitaan samanlaisuutta ja erilaisuutta on jollain lailla valittava. Tätä kautta voidaan sanoa että näitä kautta ei saada ratkaisuja, mutta niitä kautta voidaan silti arvokkaasti valottaa jotain näkemystä ja tarkentaa niiden rajoja. Näistä analogisuuden rajojen valinnasta voi lisäksi seurata sitä että jossain muualla samoihin asioihin törmätään ja sitten joudutaan asioita miettimään lisää. Ja jo tehdyt päätökset voivat "johdonmukaisuuden nimissä johdattaa johonkin suuntaan".
Tämä näkökanta on minusta ihan mainio. Osalla ihmisistähän on erilainen ilmiasu, kuin mitä heidän genominsa näyttävät. Naiseksi itseään kokeva ja sen mukaan toimiva eli PERFORMANSSISSA nainen voikin olla Y -kromosomillinen, siis BIOLOGISESTI mies : Syynä on se, että heillä on X -kromosomissa kaksi DAX -geeniä joka estää Y -kromosomin miehistymisketjun aloittavan SRY -geenin. Tätä kautta nämä ihmiset voivat jatkaa elämäänsä naisen identiteetillään, johon he ovat luultavasti kasvaneet. (Identiteetin särkyminen on aina iso asia.)
Mitä tästä sitten seuraa? On oltava tarkkana. Sillä usein tasa -arvokeskustelussa ja feminismikeskustelussa nousee esiin yhteiskunnan parantaminen. Tämä on hyvin ongelmallista, koska sitten pitäisi tietää keihin tässä kohdistetaan mitäkin. Jos sukupuoli ei ole sukupuolielin tai muu biologinen asia, on biologisten miesten laittaminen armeijaan aika erikoista.
Usein näyttää kuitenkin käyvän niin että diskurssissa miehen ja naisen määritelmät vaihtuvat melko huolettomasti. Eli takana on luultavasti ekvivokaatiota : Yhdessä vaiheessa puhutaan sukupuolesta performanssina ja sitten ollaankin soveltamassa lainsäädäntöä joka kohdistuu sukupuoleen nimen omaan biologisena ilmiönä. Performanssilla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä tämän kanssa. Onkin mielenkiintoista aina joka kerran tässä vaiheessa kysyä että miksi näin halutaan tehdä. Miksi tuo rinnastus ja loikka määritelmästä toiseen olisi hyväksyttävä.
Eli miksi katsotaan että se sukupuolielimistö määrittää ja lokeroi performanssin luokan, kun koko ajan ollaan puhumassa siitä miten kyseessä ei ole biologinen asia vaan performanssi.
1: Jos armeijaan halutaan performanssimiehet, voinko välttää armeijan pukeutumalla normaalisti ja kutsumalla tätä uudeksi naisena olemisen tavaksi. Ja sanon itseäni naiseksi. Joka sitten mystisesti kokee sukupuolista kiinnostusta toisia naisia kohtaan. (Jotta voin mennä biologisesti katsoen heteronaimisiin.) Tästä tulee jo mieleen kenties oudoimman mukana olemani roolipelin hahmo : Peli sijoittui 1950 -luvulle. Pelissä oli mies, joka koki olevansa biologisesti nainen. Tätä varten häntä lääkittiin. Tämä nainen myös tunsi epänormaalia himoa naisiin, ja tätäkin lääkittiin. Ulkopuolisesti katsoen hahmo ilmeni heteroseksuaalina, joten oikea kysymys olisi ollut "why o why"! Pelin pitäjällä oli sangen viisto huumorintaju. (Se en valitettavasti ollut minä. Tuon kaltainen viistous on jotain jota haluan aina vain lisää!)
Ja jos kyseessä on biologinen sukupuoli, tällöin mukaan on pakko ottaa biologiset vaikuttavat elementit. Et saa rehellistä kuvaa tälläisestä naisesta ja miehestä ilman että biologia otetaan huomioon. Nainen ja mies eivät ole hormonitoiminnaltaan tai muutenkaan identtisiä. Ja nämä vaikuttavat tunteisiin. Ja tosiasiassa harva kykenee taistelemaan järjellä tunteitaan vastaan.
Tällä hetkellä minuakin vituttaa. Vain sen takia että jalka on kipeänä, olen tavallista aggressiivisenpi ja hyökkäävämpi. Ja valitan muistakin kuin jalkakipuasioista. Biologia, vastejärjestelmä ja reagointi kipuun, vaikuttaa kärttyisyyteeni huomattavasti. Toki asiaan vaikuttaa sekin että periaatekysymyksestä en käytä särkylääkkeitä ellei ole ihan pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti