Islamista nostetaan helposti esiin kauniit moskeijat. Samoin kristinuskossa kirkkorakennukset ovat usein tärkeässä asemassa. Minäkin pidän niistä. Esimerkiksi monet kirkot ovat arkkitehtonisesti oikein hyvän näköisiä. Tätä kautta kirkoissa voi jopa vierailla. Vaikka onkin myönnettävä että mikään kantapaikka kyseessä ei ole. Sillä vaikka paikan hintaluokka miellyttääkin, ja talolla on tapana tarjota kierros, on sen sivuohjelman musiikki hieman ongelmallista. (En osaa uuden virsikirjan lauluja, muistan ne vanhat kyllä oikein hyvin. Se on häiritsevää.) Sitäpaitsi en kuulu kirkkoon, joten olisi kai hieman epäreilua "loisia". Ja onhan siinä se sivuseikkakin, että en oikeastaan ole kovinkaan innostunut talon esittämistä jumaluusopillisista asioista.
Kirkko ja taide tavallaan kuuluvat yhteen. Ovathan virretkin musiikkia. (Juuri ja juuri, mutta en osaisi toisaalta itse tehdä parempiakaan..)
Kristinuskon kannalta kirkkotaide ei ollut "alkuseurakunnan juttu". Aluksi kristityt piilottelivat ja kirkkotaidetta edustivat korkeintaan graffiteiksi verrattavat symbolit joilla uskovat tunsivat toisensa. Kyseessä oli eräänlainen graffiteilla tehty merkkaaminen. "Olin täällä". Henki oli kuin @junkmailin ihana kappale "FPS" , jossa riimitellään "on mulla oma tagi, jota bommaan, jolla itselleni ja jengilleni suosiota hommaan, mä tiedän että tähän juttuun liittyy riskit suuret, mutta hei, nyt puhaltaa aivan uudet tuulet." (Minulla oli kappale kännykän soittoäänenä kun olin töissä FPS:ällä.)
Tilanne tietysti muuttui. Konstantinolainen käänne muutti aseman. Tästä eteenpäin massiiviset rakennukset olivat "homman nimi":
1: Aluksi tehtiin basilikatyylisiä rakennuksia (Ei pidä sekoittaa siihen maustekasviin). Nämä olivat eräänlaisia vallan ilmaisuja.
2: Keskialalla kirkkot olivat jykeviä, ja niitä itse asiassa käytettiin jopa suojina fyysistä uhkaa vastaan. Niiden rakentaminen oli työlästä, ja ne olivatkin tärkeässä osassa "työnnäytteinä". Valta tuli samalla esitettyä. Tässä vaiheessa kirkkojen kuvasto oli symbolista.
3: Renessanssin aikana tulivat goottilaiset katedraalit, jotka olivat korkeita. Ne kurottivat taivaaseen ja niissä oli kuvaavaa taidetta. Nämä kirkot olivat samalla uskonnon että niitä mesenoivien sukujen valtaa kuvaavia.
4: Barokin aikana katolinen kirkko nosti krumeluurit ja runsauden esiin, vastareaktiona protestanteille, jotka "karttoivat kuvanpalvontaa".
5: Myös moderneja kirkkoja on tietysti tehty. Esimerkiksi Järvenpään kirkko on aika "outo" betonilaatikko. Tyylin nimi on betonibrutalismi, ja se kuvaa sitä erittäin hyvin. Tämäkin kirkko on yhä iso ja kohtuu keskeinen osa kaupungin silhuettia. Tosin aikaamme sopinee sen että lähellä olevat rantapuistossa olevat keltaiset kaaret ovat näkyvämpiä. Ja Järvenpään vesitornin voi nähdä laajemmalta alueelta.
Islamilaisessa uskonnossa taas on omia kirkkorakennuksiaan ja vielä päälle erityisiä minareetteja. Minareetit ja moskeijat ovat koristeellisia, mahtipontisia ja kauniita. Nekin näyttävät myös ideologista valtaa, aivan vastaavalla tasolla.
Yksi asia on selvää:
Ennen kirkko käytännössä omi valtavan määrän taiteenteosta. Kristillisaiheisia maalauksia, kristillisiin kirkkoihin, ja eliitille joka on sekin vähintään suun tasolla kristittyä. Samoin islamilaisissa maissa moskeijat sisältävät taidetta, ja rikas eliittikin on islamilaista. Tavallisilla ihmisillä taidetta ei sen sijaan ollut.
Tosin kun katsoo että mitä "ensimmäiseksi aidosti demokraattiseksi mediaksi "nimettyä internettiä katsoo, niin on selvää että nykyään tilanne on toinen. Taide pursuaa joka paikasta. Tosin valtaosa itseilmaisusta ei ole tasoltaan kovin kummoista. (Tästä saa hyvän esimerkin vaikka katsomalla minun töherryksiä joita kylvän nettiin...) Se on kuitenkin ulkona instituutioista, taide ei ole samalla tavalla omittuna tietylle taholle joka käskisi mitä sillä tulee tehdä ja sanoa ja missä ja millä ehdoin ja tavoin esittää. Silti nykyäänkin on myös hyviä taiteilijoita.
Onkin mielenkiintoista että taide on keskittynyt islamissa ja kristinuskossa tukemaan erityisesti kirkon valtaa ja mahtia. Ja tätä kautta taide on ollut paitsi vallannäyte, myös retorisena keinona käytetty uskonnon oikeuttaja. Uskonto tuottaa hienoja arkkitehtuurisia rakennelmia joten se ei voi olla paha! (Eihän? ...)
Tästä päästään, meidät ikään kuin velvoitetaan, miettimään sitä, miten paljon kirkkotaide on ollut kommunistisen venäjän tapaista valtiollistettua propagandataidetta. Näkökulma ei ole mitenkään erityisen kaukaa haettua : Kun katselee sensurointipyrkimyksiä asia on selvä.
1: Minusta on huvittavaa muistuttaa luoettelotyyppisen ratkaisun sijasta vetämällä esiin kaikille tutun jutun "viikunanlehdistä" , eli miksi "nakuja peitetään erikoisilla maan vetovoimaa vastan taianomaisesti taistelevilla lehdillä." Takana on sensuuri. Siveämieliset järkyttyivät esimerkiksi Michelangelon maalauksesta. Esimerkiksi "viimeinen tuomio" mestariteos kohtasi sensuurin kynnet. Eteen pistettiin näköesteenä viikunanlehti. (Tämä on vakava rike taidemaailmaa kohtaan, koska kyseessä on se maailmankuulu Michelangelo. Ei se "Turtles" -hahmo.)
Islamilaisissa taiteissa on taas ollut paljon kuvioita. Syynä on tietysti tapa jolla ihmisruumiin kuvaamiseen suhtaudutaan. Islamilaisessa asenteessa ei tarvitse mennä kauas historiaan. Heidän tapansa suhtautua Muhammad -pilakuviin näytti olennaisen. Siinä missä kristinuskon tunnuksia pilkataan säännönmukaisesti, on heillä tämä "ehdottomasti kiellettyä". Toki Muhammad -kuvat olivat epäkunnioittavia. Mutta se on tavallaan epäolennaista. Piirtäjillä on minusta lupa ilmaista ja lukijoiden todeta heidät törpöiksi. Sensuurihalut ja kova aggressiivis-aggressiivinen suuttuminen itse asiassa haittasi islamilaisten asemaa enemmän kuin mitkään typerät kuvat sinällään olisivat voineet. Näistä kuvista tuli vasta tämän sensuurikampanjoinnin kautta eräänlainen symboli, vaikka ne eivät ole erityisen laadukkaita. Muuten ne olisi "painettu ja unohdettu".
Kaiken kaikkiaan sallitut sisällöt ja esitysmuodot, aiheet, taidenäyttelyn paikat ... ovat olleet hyvinkin määriteltyjä. Eli hieman samaan tapaan kuin monet kysymykset on uskonnollistettu - eli esimerkiksi eutanasian oikeutuksesta, on liitetty niin vahvasti uskontoon että eutanasiasta ei käytännössä voi puhua ilman että joutuu ottamaan kantaa teologiaan - on tässä tapauksessa taide uskonnollistettu. Uskonnon puolustaminen vetoamalla siihen että sen nimissä on tehty hienoa taidetta tekee tässä vaiheessa itse asiassa melko kovan "backslashin" : Kun uskontoa oikeutetaan sen aikaansaannoksilla ja siitä miten sen parissa on tehty taidetta paljon, tehdään vallasta oikeutus. Kun erilaisen estää, on selvää että saadaan samanlaista. Kun muille ei edes anneta mahdollisuuksia, on selvää kuka on voittaja.
Tästä voitaisiin tietysti tehdä toisenlainen virhepäätelmä ja esittää että valta tarkoittaa samaa kuin epäeettisyys, sortaminen. Näin ei välttämättä ole. On selvää että jokaisessa aikaansaannoksessa on takana jonkinnäköistä valtaa. Ilman valtaa ei rakenneta torneja. Nykykirkko ei ole enää samanlainen kuin vanha kirkko. Toki se rakentaa yhä pytinkejä, mutta se ei ole samanlaisessa dominoivassa asemassa yhteiskunnassa. Lisäksi sen valta on muuttanut luonnettaan. Ennen valta oli ensisijassa ideologista valtaa. Nykyinen valta on enemmän kirkollisveron ja kirkon maallisen omaisuuden tuomaa valtaa. Sillä niitä kirkkoja ensi sijassa nykyisin rakennetaan. Ei jotta osoitettaisiin ylenmääräinen valta -asema yhteiskunnassa. Kilpailu olisikin vaikeaa, koska meillä on myös supermarketteja.
Mutta on hyvä huomata mitä kirkko tätä kautta on. Itselleni se on ensi sijassa talo. Tästä tietysti seuraa asennetta, jonka joku voi tulkita "epäkunnioitukseksi". Se ilmenee siten että voin esimerkiksi esittää että "talo tarjoaa kierroksen". Osalle se on lisäksi ideologinen symboli. Heille se ei ole pelkkä talo. Puolisolleni kirkko on selvästi symboli. Hän ei nimittäin jostain syystä suostu sellaiseen astumaan. Samoin, kun keräsin sellaista koruketjua jossa on erilaisia uskonnollisia merkkejä, hän erikseen halusi että otan ristin pois. Symbolilla on siis jonkinlaista voimaa häneen.
Symbolilla on voimaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Sveitsissä tehty päätös. He kielsivät minareetit. Hikipedian päivittyvä "ajankohtaista" -sivu sisältää olennaisen tiedon "Sveitsiläiset kielsivät kansanäänestyksessä uusien minareettien rakentamisen. Sveitsi pääsi näin islamilaisten valtioiden rinnalle maailman omituisimpien perustuslakien kategoriassa. Äänestystulosta on juhlittu demokratian riemuvoittona, ja seuraavaksi sveitsiläiset pääsevät äänestämään siitä, saako heidän vapaassa maassaan kasvattaa uusia viiksiä, kutoa uusia violetteja sukkia tai aloittaa uusia hampaidenoikomisprosesseja. (30.11.)"
Sveitsissä on yleistä eräänlainen symbolien pelko. Astrid Thorns esitti että "Sveitsissä ei äänestetty rakennuksista vaan kaikesta muusta." Uskon että juuri näin on asia. Luulen kuitenkin että Thornsin kannattaisi yrittää miettiä asiaa myös siltä kannalta että minareetti on myös symboli. Sitä kautta asenteet tulevat vähintään ymmärrettäviksi.
Minareetit ovat isoja torneja, ne ovat siis voimakas vallan ja kykeneväisyyden symboli. Lisäksi niiden tarkoitus on vaikuttaa äänimaailmaan, joka on sekin eräänlainen ilmentämismuoto. Minareetin rukouskutsu on monille symboli. Toki tässä on ehdottomasti muistettava että aivan vastaavaa rukouskutsua on harjoitettu vuosituhansia: Kirkonkellot moikavat meillä täällä Korsossakin. Osalle nekin ovat symboli. Minulle se on vain saman tapaista melua kuin lentokoneiden melu Helsinki-Vantaalla, jäätelöauton soittoääni tai huonosti laulettu karaoke Koti-Pizzan viereisestä baarista. Mutta joku liittää meluun merkityksen, siitä tulee symboli. Osalle symboleilla on valtava merkitys.
Siksi symboli joka syöksee symbolisia desibelejä ympäriinsä viisi kertaa päivässä ei ole sveitsiläisistä kiva. Tätä kautta se on hieman kuten sikala. Nekin ovat "vain rakennuksia". Peräti niissä on aika vähän symboliarvoa nyky -yhteiskunnassa. (Toki joku eläinsuojelija voisi pitää sitä keskitysleiriin täysin verrattavana, mutta heitä on aika vähän.) Silti niitä ei rakenneta mihin tahansa, koska siihen liittyy ulkopuolisille tuleva häiriö nimeltä haju. Junia varten rakennetaan äänivalleja, jotta radan lähellä asuvat eivät häiriintyisi. Minareetin äänenvaimentaminen ei onnistu. Ensinnäkin torni on rakennettu jotta ääni kuuluisi. Ja toisekseen ne ovat korkeita, meluaitojan täytyisi olla hirvittävän korkeat.
Ja kun ääni on lisäksi symboli osa katsoo että se rikkoo heidän oikeuttaan altistua niille symboleille mitä he haluavat. Sama asenne on tuttua muuallakin. Esimerkiksi ateistien bussikampanjoinnista ollaan oltu loukkaantuneita. Se on loukkaantuneille kristityille symboli. Paha symboli. Ikävä symboli. Se edustaa heille ideologista pyrintöä, propagandaa. Häiriötä, joka mahdollisesti horjuttaa "oman jutun" ydintä. Enkä minäkään yleensä pidä siitä että joku laittaa lappua käteen, olipa kyseessä sitten bileflaieri tai uskonnollinen pelastuslappu. (Kyllähän niitä kai ihan hyvät mielessä jaetaan.)
En silti kuitenkaan ole "ihan sveitsiläinen". Toki haluaisin että asioita mainostettaisiin vähemmän, koska se häiritsee. Mutta toisaalta "tietty häiriönkesto" on aika olennainen asia länsimaissa. Tavallaan symbolien kesto, nimen omaan raivostumatta oleminen erimielisten symboleista, mittaa sivistystä. Ilman sietokykyä on vaikeaa esimerkiksi avata televisiota. (Ja jos yhteiskunta ei kestäisi outoutta, typeryyttä ja häiriöitä, niin minut pitäisi kriminalisoida ensimmäisenä! I must be very careful...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti