Tämäkin perustuu epämääräisiin höpinöihini erilaisten ihmisten kanssa.
Tietyssä määrin saksalainen miekkailu on "insinöörin miekkailua", kun taas italialainen tyyli on "normaalimpiin reaktioihin" perustuvaa miekkailua. Karkeasti:
1: Saksalainen miekkailu sisältää epäintuitiivisen elementin. Saksalaisessa miekkailussa ajatellaan yksinkertaisesti, että tärkeintä on että taistelu on nopeasti ohi. Tämän vuoksi se korostaa sitä miten toinen piestään alas mahdollisimman nopeasti. Saksalaisessa tyylissä ajatellaan että mitä pidempään taistelu kestää, sitä kauemmin olet vaarssa. Tätä kautta liikkeiden määrä on minimoitava. Tätä kautta toiminnassa on vähemmän aukkoja, joihin toinen voi tarttua. Tätä kautta saksalainen miekkailu perustuu siihen että yritetään saada aloite. Ja jos toinen saa sen, mietitään miten aloite saadaan siirrettyä itselle.
2: Italialaisessa perinteessä taas ajatellaan että tärkeintä on välttää sitä että toinen osuu. Tässä korostuu torjuminen ja linjojen risteäminen, torjumisreaktio. On tärkeää ottaa toisen miekka kontrolliin. Tämä vaatii aika usein sen, että ei isketä suoraan. Tässä siis pyritään saamaan toinen tai tämän miekka kontrolliin ja jos tässä ei onnistuta, mietitään miten se tilanne saadaan muutettua.
Miten normaali ihminen sitten reagoisi?
Tässä on kaksi tapaa, joista molempia tietysti suosittelen normaaleille ihmisille. Ne ovat pakeneminen ja torjuminen. Toki normaali ihminen tekee juuri samoin kuin elokuvien ja televisiosarjojen miekkatyypitkin: He vain torjuvat ja torjuvat. Heille on olemassa vain puhtaita torjuntoja ja puhtaita lyöntejä. Ja siksi käy kuten lähes kaikissa elokuvissa: Sankari saa iskun läpi siten, että torjuu jonkun iskun, yleensä jommalle kummalle sivulle, ja siirtää miekan pois toisen hyökkäyslinjalta siten että toisen ei tarvitsisi kuin törkätä terästä siihen paikkaan ja sitten lyövät sen varsinaisen iskun jostain muualta. Jossa toisen miekka ei tietysti ole, koska se on siellä omassa aukkopaikassa hidastelemassa for not an apparent reason.
Tämän reagointitavan huonous on aistimusten ylikuormittuminen: Eli "torjuja_väistelijä" joutuu vain torjumaan ja valmistautumaan uuteen torjuntaan, jonka seurauksena hän ennemmn tai myöhemmin tekee virheen. Ja koska toinen hyökkää koko ajan (jos on fiksu) käytännössä tulos on selvä. Ennemmin tai myöhemmin "aggressori" voittaa ja "puolustautuja" häviää. Koska aggressorin virhe johtaa vain siihen että puolustautuja torjuu, mutta puolustautujan virhe johtaa siihen että aggressori osuu.
Saksalainen tyyli itse asiassa tavallaan iskee tähän kohtaan perustansa. Se heittää hyökkäyksiä ja pyrkii joko iskemään suoraan aukkopaikkaan tai sitten tekemään toisesta pelkän puolustautujan. Tietenkin kun molemmat yrittävät tehdä samaa, it's become more complex. Mutta karkeasti sanoen tämä on se "juju". Tee heille se, mitä et toivo heidän kerkiävän tekevän sinulle.
Käytännössä saksalaisessa miekkailussakin tietenkin miekat risteävät usein. Ja näiltä osin erot eivät ole "ihan niin suuria kuin karkeistuksessa esitin".
1: Bind -tilanne on yleinen. Kätevin tapa saada aloite jos ei ole aloitteessa on tietysti siirtää toisen hyökkäys syrjään ja samalla liikkeellä avata oma hyökkäyslinja toista kohden. Ja tietenkin hyökkääjä tietää tämän. Ja se puolustautuja tietää että hyökkääjä tietää tämän, joka taas tietää että ... jossain on vedettynä myös toisen "oveluuraja", ja tämän yli hyppääminen ja siitä jatkaminen on typerää. Ts: tämä tilanne pakottaa muuttamaan alkuperäistä strategiaa ja reagoimaan.
2: Toinen tapa on sulkea hyökkäyslinja oman hyökkäyksen aikana. Tässä toiminta on samanaikainen torjunta ja lyönti. Tässä toisen hyökkäystä seuraa välitön "ennakko", johon toisen lienee mitä fiksuinta alkaa reagoimaan.
Italialaisessa tyylissä korostetaan linjojen risteämisiä, koska sillä estetään toisen sinuun osuminen. Oman terän vieminen toiseen on tätä kautta vain jotain joka tehdään vasta kun ollaan itse turvassa. Tietenkin turvaan voidaan mennä myös väistämällä, mutta siinäkin tapauksessa henki on samantapainen. Mutta tässäkin usein korostetaan counterattackin tärkeyttä. Ja kun se on torjunta ja lyönti samassa, ei taito ole perustaltaan loppujen lopuksi "niin erilainen". Eikä kumpikaan ole "epähienostunut" tai "rujo" tai "for dummies".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti