Yleinen kinastelunaihe on se, onko sauva vai miekka parempi.
Tähän aiheeseen liittyy melko paljon bullshidoa, eli itsepuolustusta koskevia harhaanjohtavia luuloja ja taikauskoja. Yritän kahlata niissä ja vastailla sen mitä minun taidoillani voi. Ehkä yleisimmät harhaluulot ovat:
1: Usea on sitä mieltä että sauva ei ole miekkaan verrattava vaarallisuudessaan, koska miekka on terävä ja sauva on vain kasa puuta. Tosiasiassa sauva on erittäin vaarallinen ase: Jos joku lyö toista pesäpallomailalla, tietää että se on vaarallista. Sauva on kuitenkin pidempi kuin pesäpallomaila, ja usein vähintään samanpainoinen. Toisin sanoen: Sen isku on vaarallisempi kuin pesäpallomailalla lyöminen. Tätä kautta kaikki puheet siitä kuinka "sauvamiehellä menisi kauemman aikaa miekkamiestä piestessä" on harhaluulo, jonka kannattajia pitäisi kenties demonstroida jotenkin näistä "pesäpallomailan vaaroista".
2: Toinen harha on tietysti se, että miekalla voitaisiin vain lyödä sauva poikki. Tämä on melko uskomaton saavutus. Sillä jos otat sauvan, ja kiinnität sen molemmista päistä vaikka ruuvipenkkiin tai muuhun, ja sitten yrität maksimaalisen lujaa lyödä siihen miekalla, saat sen toki hakattua melko nopeasti poikki. Mutta tosiasiassa tämä tilanne ei vastaa "oikeaa elämää". Sauva menee miekaniskusta poikki käytännössä vain animesarjakuvissa ja macho bullshit -kungfuelokuvissa. Sille, joka onnistuu siinä live -elämässä hyvin tehdylle sauvalle, saa minulta taatusti kaljat - tämä on taattua, koska hän on yksinkertaisesti niin kova että en uskalla olla pettämättä diiliä tuon uroteon jälkeen.
Eli sauva on vaarallinen ase, jota ei voi vaan pilkkoa pois tieltä. Miekka on tietysti tosi siisti ja kaikilla on siihen emotionaalisia sidoksia ja kunnioitusta. Näiden ei vain saisi antaa astua todellisuuden tielle.
Melkein kaikki tietävät että japanilainen kensei Musashi hävisi ainoastaan sauvamiehelle. Hän on tietysti vain yksittäistapaus. Mutta kuitenkin hänen tilanteensa on tärkeä. Sillä jos puhutaan avoimessa maastossa taistelusta, sauva on etuasemassa. Se on nopea, se kattaa pitkän etäisyyden. Lisäksi se on tietysti halpa. Sen sijaan vaikka ahtaassa baarissa tai jo tiheä metsä riittää siihen, että sitä ei mahdu heiluttamaan esteettä, joten sen etu häviää suurelta osin.
Mutta se avoin maasto..
Vanhan manuaalin sauvojen käytöstä kirjoittanut Silver oli sitä mieltä että sauvanpitäjällä "has advantage against two sword and daggers, or two rapiers, poniards and gauntlets"... "the distance appertaining to the staff man, either to keep or break, stands upon the moving of one large space always at the most, both for his offense or safety"..."the other two have always four paces at the least; therein they fall too great in number with their feet, and too short in distance to offend the staff man."
Eli toisin sanoen sauva on nopea ase, jolla on hyvä ulottuvuus. Miekkamies joutuu olemaan tilassa, jossa sauvamies voi lyödä häntä mutta hän ei voi lyödä sauvamiestä. Lisäksi sauvaa voi käyttää lähitaistelussakin. Ja siinä on kaksi päätä. Kauempaa voi toki olla ulottuvuutta vain yhdellä puolella koska sauvaa ei pidetä keskeltä kiinni, mutta kun etäisyys muuttuu pienemmäksi, tilanne muuttuu radikaalisti. Sauva on tietyllä tavalla hyvin samantapainen erilaisten varsiaseiden, kuten hilparin, kanssa. Mutta ne ovat melko painavia, ja tätä kautta hitaampia. Sauva on melkoisen ketterä ase.
Otan avukseni eurooppalaisen sauvasankarin, Richard Peeken. Hän oli englantilainen merimies, joka suoritti melkoisia mainetekoja sauvan kansa. Hän tuli kuuluisaksi siitä että hän pieksi kerralla kolme espanjalaista miekkamiestä joilla oli rapier ja tikari : Taustalla oli se, että Peeke jäi vangiksi, hän uskalsi olla rohkea. Kun hänet pistettiin taistelemaan, häneltä kysyttiin montako haastajaa hän halusi. "Any number under six." oli vastaus. Hän sai kolme. Peeke löi yhtä miekkamiesta päähän sauvansa metallivahvikkeisella päällä, ja muutamaa iskua myöhemmin hän oli disarmannut kaksi miekkamiestä. (Ja kun kamppailun aiheena on sauva vs. aseeton, ei tässä ole edes nettipalstoilla mitään kovin valtavaa erimielisyyttä tai debattia siitä kenet katsotaan voittajaksi.) Peeke palkittiin urheudestaan ja taidostaan vapaudella.
Itselläni on (onneksi) melko vähän kokemuksia sauvan kanssa mittelöstä. Ja kun minä käytän lelua, se on vain pidennetty puinen kahdenkädenmiekka ilman väistintä, ja jossa käytetään half-swording -tekniikoita. Eli minulla ei varmasti olisi toivoakaan Peeken menestyksestä. Kuitenkin tärkein opetus on se, että sauva on vaikuttava ase, jota ei voi vain ohittaa huolimattomasti.
Tietenkään mihinkään pakopaniikkiin ei ole aina syytä: "jotain voidaan tehdä". Tärkeintä on tietysti pyrkiä lähelle. Jos sauvamies osaa pitää etäisyyden, se on todella ikävää, toivottoman tuntuista.
1: Erilaisia liu-utuksua, joissa torjutaan ja astutaan on esitelty, mutta itselläni ne eivät (kenties harjoittelun puutteen vuoksi) ole toimineet. Näissä ideana on torjua, astua lähemmäs, ja torjua uudestaan niin monta kertaa kuin on tarve. (Ongelmana on se, että sauvamieskin osaa liikkua. Olisi paljon kivempaa jos vastustajat pysyisivät vain paikallaan tekemättä mitään.)
2: Sen sijaan suosin enemmän karkeaa tarttumisstrategiaa. Jos hänen sauvansa ei liiku, ei etäisyydellä ole väliä. Siispä sauva täytyy ensin torjua ja pysäyttää ja ottaa sitten kiinni kädellä. (Ei toisin päin tai sattuu.) Tämän jälkeen se joko kiedotaan kainaloon ja pyritään kiertävillä askelilla lähemmäs siitä kiinni pitäen (vaikka vuorokainaloilla).
3: Toinen tarttumiseen keskittyvä keino on se, että ollaan suoraan kaukana, toisen sauva painetaan päästään maahan torjunnan jälkeen. Tämä tehdään joko miekalla tai jalalla. Tämän jälkeen tämä on tukipiste, jonka suhteen otetaan jokin kohta sauvasta, ja painetaan joko jalalla tai peräti istumalla sen päällä se maahan. Tällöin sauva on lopputilassa maassa. on tärkeää katsoa että se ei ole selän takana, vaan "persien alla", koska muuten painon alas rojauttaminen voi satuttaa pahasti selkää. Lisäksi on syytä katsoa että sormet eivät ole kietoutuneet sauvan ympäri, koska kun rojahdus tulee, sauva pamahtaa maahan lattaalle, jolloin istut sormien päälle omalla painollasi niin että sauva, joka on kuitenkin kovaa puuta, jakaa painosi vain sormien alueelle. Jos nämä yksityiskohdat otetaan huomioon, sauva käytännössä irtoaa toisen otteesta. Ja miekka vastaan aseeton ei myöskään ole kovin ristiriitoja ja kinoja herättävä tilanne. So you Hit him!
4: Lisäksi half -swordingia voi soveltaa erilaisiin aseistariisumistekniikoihin ja muihin vastaaviin, mihin sitä käytetään.
Tosin on myönnettävä että ilman kilpeä ketjuaseet ovat ikäviä. Sellaista on vaikeaa torjua, saati vastahyökätä. Tästä minulla on muistutuksena vasemmassa kädessä arpiakin. Toinen, suorastaan hämmentäviä kokemuksia tarjonnut ainutkertainen kokemus minulla on kuitenkin viikatteesta. Siihen en ole vielä keksinyt toimivaa strategiaa: Kun torjuu, voi viikatemies lyödä ranteenkäännöllä käteen, ja jos tulee lähemmäs, niin seuraa joko kamppaus terällä taaksepäin tai sitten terän vienti niskan takaa. Aukko tulisi ilmeisesti jotenkin hakea viikatteen hitaudesta ja sitten "tallata se maahan" jotenkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti