Meillä on tallentava digiboksi. Hommattiin se, koska MTT -aikoina halusin tietysti katsoa TV:tä. Ja olin poissa lähes joka päivä, joten voin katsoa sitä vain parina päivänä viikosta. Kun itse asuintilassani ei ollut jääkaappia eikä edes radiota, tämä tietysti takasi sen, että pitkämiekka sai riittävästi huomiota. Mutta se ei suinkaan "auttanut elämään ilman".
Tästä päästään tietysti siihen että mitä digiboksilla oikeasti tekee. Se riippuu tietysti siitä mitä katsoo televisiosta. Jos ohjelmia tulee viikon mittaan paljon, tarvitsee todennäköisemmin jotain tallennuskapasiteettia. Kuitenkin myös jakautuminen on tärkeää. Jos ohjelmat ripottuu sinne tänne, ne voi ehtiä katsoa kaikkikin. Jos taas ne tulevat päällekäin, tallennuskapasiteettia tarvitaan.
Tietenkin myös työajoilla ja muilla menoilla on iso merkitys. Jos hyvät ohjelmat tulee työajalla, laatikkoon kannattaa laittaa tallennustilaa. Tämä vielä korostunee jos vapaa -aikaa on vähän ja hyviä ohjelmia tulee vain harvoin. Tällöin laatikon koon ei tietenkään tarvitse olla hirmuinen. Jos taas on vapaapäiviä, ja paljon ohjemia, tarvitsee ison tallennuskapasiteetin. Ja kaikki tulee käytettyä kun pitkän ajanjakson kokoutuma puretaan sitten "kerralla".
Tyhjenemisessä on siis katsomisen ja tallentamisen tuottama rytmiikka. Näin se toimisi, jos ihminen olisi rationaalinen. Mutta mitä on totuus? Ainakin meillä on käynyt kuten monilla kävi VHS -aikana. Videoita vain kertyi nurkkiin. Ainakin itse olen huomannut, että mahdollisuus tallentaa on johtanut siihen että "tallennuskritiikki" on aika matalalla. Tämä on johtanut siihen, että mikään laatikon koko ei itse asiassa riitä. Kun kaikkea ei kiinnosta katsella, ne jää pyörimään ja viemään tilaa. Ja kun tätä jatkaa, määrä kasvaa. Siksi jos ei kiinnosta katsella, pitäisi olla "löyhä tuhoamiskäsi". Jostain syystä poistaminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa kuin tallennushetkellä latausnappia painaessa tuntuu. Tulee mieleen että "jos nyt kuitenkin". Ja mitä isompi tila boksissa, sitä enemmän tämä ristiriita tietenkin korostuu. "Mahtuuhan tähän".
Tämän seurauksena olen yrittänyt muun muassa katsella lasten piirrettyä, jossa oli huono juoni, huono piirrosjälki, kamalia lauluja ja niin edes päin. "Kun on sitten edes katsellut kun on ladannut". Tämä vilkuilu taas tuntuu jopa vähän kuin velvollisuudelta. Tämä on tietysti hieman ironista, koska boksin oston alkuperäisideana on se, että pääsee katsomaan niitä hyviä ohjelmia, että vapaa -ajalla ei tarvitsisi katsoa niitä tylsiä ohjelmia. (Kuten niitä joita juuri sillä hetkellä tulisi telkkarista.) Tässä kohden en siis ole kovin rationaalinen, tai ainakaan kovin konsitentti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti