Shamanismi

Shamanismi on vanha uskomusjärjestelmätyyppi. Nimen etymologinen tausta on Siperian Tungus -kansan sanasta "saman". Terminä se käsittää melko laajan joukon uskontoja.

Niille tyypillisiä piirteitä ovat ekstaattisuus ja meditaatio. Tässä mielessä se muistuttaa paljon mystiikkaa: Molemmissa keskitytään oman tajunnantilan käsittelyyn ja siihen liittyy tekniikoita joilla tätä muutetaan. Kummassakaan ei ole varsinaista auktoriteettia: Oppipoikia voi tietysti olla, mutta asiasta ei ole mitään korkeampaa dogmia jota seurataan. Kokija luottaa omiin kokemuksiinsa, ja tämä eräällä tavalla torjuu autoritaarisuutta. Kuitenkin shamaanin tärkeä tehtävä on ollut yhteisöllinen: Ainakin "virallisen esityksen" mukaan shamaani on tehnyt tekonsa yhteisön edestä, eikä ajaakseen omia etujaan. Toki voidaan miettiä moniko shamaani on "epävirallisesti" ottanut roolikseen hengellisen placebon jakamisen ihan sen vuoksi että "pappisstatukseen verrattava asema" tuo mukanaan tiettyjä etuja, kuten vapautumisen joistakin töistä. ¹

Shamanismissa tärkeää ovat muuntuneet tajunnantilat. Se liittyy tätä kautta vahvasti noituuteen ja rituaaliuskontoihin, joissa tehdään siltaa Jumalan tai yliluonnollisten henkivoimien luo.

Tässä on hyvä muistaa että shamaaneilla ei ole rituaaliuskontojen tapaan mitään varsinaisia oraakkeleja tai "oikeaoppista tapaa". Rituaali korostaa sitä että on "yksi oikea tapa". Shamanismissa se taas on "vain väline", ja niitä voi olla hyvinkin erilaisia. Shamanismi eroaa taas mystiikasta siten, että shamanismissa on yleensä käytännön tavoitteet: Mystikon tehtävänä on kokea oma pienuutensa ja maailma, ja saavuttaa ymmärrys tästä. Shamaani sen sijaan on samanarvoisessa asemassa kokemuksen kanssa: Shamaani voi ottaa avukseen henkiä ja näiden avulla muuttaa "näkyvän maailman" ongelmia. Toisin sanoen shamaani yrittää korjata maailman ongelmia henkimaailman kautta.

Transsi on shamaanille apuväline.

Shamanismissa on yleensä yhteisinä piirteinä se, että tämä likkuu todellisuuden eri tasoilla. Shamanistit ovat perinteisesti käyttäneet tästä puhetta matkoina yliseen ja aliseen maailmaan. Shamanisti katsoo että ihmisen mielessä on sisäavaruus eli mikrokosmos, joka vastaa koko todellisuutta, makrokosmosta.² Tätä kautta shamanistille sisäinen maailma on ainakin yhtä suuri kuin ulkoinen ja mielessään "sisäänpäin" matkustava voi kohdata myös korkeamman itsensä. Tavoitteena ei siis ole niinkään vierailla aivan erilaisissa maailmoissa, kuin rakentaa erilaisten pohjalta kokonaiskuva. Eri ulottuvuudet ovat samaa maailmaa, sen eri puolia.

Melko yleinen on kolmijakoinen näkemys, jossa "me normaalisti elämme keskellä" ja alinen maailma liittyy kuolleisiin ja vaarallisiin henkiin ja ylinen taas on taivasmaailma ja transendentiaalinen tietoisuus. Mutta esimerkiksi W. Vieran mielestä näitä tasoja on kymmeniä, ja vain yksi niistä on normaali valvetila.

Shamaanin työnä on muuttaa tietoisuuden taso, matkustaa mikrokosmokseen ja kohdata siellä henkiä, joiden avulla hän voi tehdä asioita, parantaa tai saada tietoa. Tätä kautta shamaani ei ole henkimaailmassa luonteeltaan alistuva, mutta ei myöskään alistava. Apuvälineenä näille tasoille siirtymisessä voidaan käyttää meditaatiota ja esimerkiksi hallusinoivia huumeita. Taidon karttuessa apuvälineistä pyritään kuitenkin usein luopumaan; Kokenut shamaani tarvitsee siis vain keskittymiskykynsä. Tästä esimerkkinä on Carlos Castanedan opetus, jonka mukaan välineet eivät tee shamaania vaan intentio, tahdonvoima.

Usein vieraita ulottuvuuksia kuvataan pelottavina ja vaarallisina paikkoina, joissa ihminen voi seota. Tämä on tavallaan odotettavaa, kun muistaa että shamaaneja on kunnioitettu. Tällä varoituksella on estetty kilpailijoita. Näin "taikuusmarkkinat" on pidetty hallinnassa. Kuitenkin narkomaanit ovat opettaneet meille että huumeiden kautta voi saada todella "pahoja trippejä", joten varoitukset eivät ole mitään täysin "tuulesta temmattuja juttuja".

Shamanismissa sairaus ja muut ongelmat ovat henkisiä tiloja³ : Shamaani voi siksi korjata niitä henkimatkoillaan. Esimerkiksi Pohjois - Amerikoissa shamaaneille joka ikinen esine on "lääkettä": Niillä on todellinen luonne ja voima, jotka oikeassa paikassa tekevät asioita. Sama teema toistuu ympäri maailman, hieman eri painotuksin. Afrikassa taudit johtuivat epätasapainosta. Heistä parantavien kasvien aineet sinällään eivät auttaneet. Sen sijaan niihin liittyvät henkiset asiat johtivat tasapainoon: Rohtojen elämänvoima auttoi siirtämään asiat tasapainoon. Tätä kautta parantavana voimana voi olla periaatteessa hyvinkin monenlaiset asiat.
Suomessa shamanistinen perinne on ollut melko vahvaa: "Kalevalassa" Väinämöinen "lankesi loveen" ja teki esimerkiksi matkan Tuonelaan hakemaan sanoja.

Suomessa ajateltiin että shamaani, tietäjä tai myrrysmies ei itse parantanut, vaan ohjasi tuonpuoleiset voimat parantamaan. Tauteja voitiin myös esimerkiksi uhkailla, kuin ne olisivat älyllisiä toimijoita. Tämä sopii tietysti kuvaan, koska suomalaisen näkemyksen mukaan kaikki oli elollista. Kaikessa oli joko hyviä tai pahoja voimia. Tauteja aikaansaavia voimia kutsuttiin "väeksi". Suomalaiset shamaanit jakoivat taudit kahteen ryhmään:
1: Jumalan taudit, jotka olivat tappavia. Niitä ei voitu hoitaa shamanistisin keinoin, eli ei mitenkään.
2: Panentataudit tai tekotaudit, jotka tarkoitti sitä että etsittiin syy, joka taudin oli aiheuttanut. Tämä syy yritettiin nähdä, esimerkiksi alkoholin avulla. Näin saatiin tietää, mikä väki oli väärässä paikassa, ja tätä sitten suostuteltiin oikeille sijoilleen uhrein, lahjoin, pyynnöin, lupauksin ja uhkauksin.

Toinen jännittävä piirre suomalaisessa shamanismissa oli se, että parantajat olivat "spesialisteja". Yksi saattoi olla kyrvännostattaja ja toinen paransi karjaa ja kolmas "osasi hommata" parempia metsästyssaaliita. Neljäs oli hyvä etsimään varastettuja tai kadotettuja asioita maagisilla tiedoillaan ... Tätä kautta ei ollut mitään "kaikenparantavaa" yhtä.

---

1 Kuitenkin tämän "virallisen näkemyksen" kautta voidaan sanoa että opillisesti nyky -yhteiskunnan shamaaneiksi itseään kutsuttavat eivät ole sama asia kuin "ne vanhat shamaanit". He eivät palvele yhteisöä, eivätkä elä yhteisössä jossa heidän tilanteensa olisi verrattavissa.
2 Nykytieteen kieltä mielellään lainailevat "shamanismin ystävät" kutsuvat näitä ulottuvuuksiksi, tai yhdistävät tämän psykoanalyysistä tuttuun alitajuntaan. Itse pyrin käyttämään vanhempia termejä, koska näissä lainasanoissa on usein vääristymisen ideaa takana: Kun puhutaan energiasta, se vaikuttaa tieteelliseltä, vaikka shamanistien energia ei ole ollenkaan sellaista energiaa, josta fyysikot puhuvat. Tätä kautta tieteen saavutusten arvovaltaa ikään kuin vääristä syistä siirretään shamanismiin, ja koen tämän ns. "erittäin pahana asiana". Eri asioista puhutaan ikään kuin samana asiana, tai jos ei suoraan sanota, niin ainakin vihjataan ihmisille niin että nämä itse tekevät päättelyvirheen, ekvivokaation, tästä yhteydestä.
3 Nykyshamaanit käyttävät tässä kohden usein esimerkiksi sanaparia "psyykkinen tila" joka on taudin takana. Tätä kautta he ajattelevat että he katsovat kohdistavansa parantamisen "itse syyhyn", eivätkä vain "oireisiin", ja he syyttävät tästä "koululääketiedettä", joka on luonnollisesti heistä "liian ylpeää ja rajoittunutta" ymmärtääkseen tätä. Tämä ajattelutapa on tyypillinen erilaisissa vaihtoehtohoidoissa.