Valvotut.

Melko usein uskonnollisessa keskustelussa uskonnosta haetaan etua tottelevaisuuden kautta. Tämä argumentti sisältää kaksi elementtiä, jotka voivat tässä yhteydessä toteutua joko yksin tai yhdessä:
1: Ilman uskontoa ihmiset eivät osaa moraalia. He voivat tehdä mitä heitä itseään huvittaa.
2: Jos uskot kaikkivaltiaaseen ja hänen rangaistukseen et taatusti edes mieti typerää pahantekoa.

Kummallakaan näistä ei itse asiassa perustella Jumalan olemassaolon puolesta; Ne edustavat tässä enemmänkin joko uskovaisen moraalisuuden ylivallan tunnetta ja itseriittoisuutta, eli ihmiselle aivan normaalia luokittelua jossa itse ja oma sisäpiiri nähdään arvokkaammaksi kuin sen ulkopuolella olevat. Tai sitten uskomiseen uskomista, jossa tilanne on se, että "Jos Jumalaa ei ole olemassa, se pitää keksiä. Jos Jumalan olemassaolottomuus olisi selviö, siitä olisi valehdeltava" koska siitä on hyötyä yhteisölle.

Ensimmäisen kohdan perustelu nojaa siihen että ihminen on luonnostaan paha ja huono. Tähän löytää tietenkin paljonkin tukea kristinuskosta, koska perisynnin mukaan me olemme kaikki syyllisiä jo syntymästä. Tätä kautta ihminen on paha, syyllinen kaikkeen pahaan. Mutta kaikesta hyvästä ansio menee Jumalalle. Tässä ihminen ei ole viisas, ja moraalinen vapaa -ajattelu johtaa pahuuteen. Asian voisi tiivistää siihen että tämän ihmiskuvan sanoma on se, että ihmiset ovat psykopaatteja ja uskonto tekee heistä kurissa olevia psykopaatteja. Lieat on tässä tilanteessa tietysti syytä pitää tiukalla.

Toinen perustelu on tietenkin eiuskovaisen kannalta haastavampi. Ensimmäisessä hän voi vaikka sanoa uskovansa että ihmiset ovat jo luonnostaan "enimmäkseen harmittomia". Toki tällekin näkemykselle saa suoraa tukea kristillisestä perinteestä, jossa korostetaan sitä että jokaisella ihmisellä on omatunto, jota hän sitten joko tottelee tai ei. Tässä ihminen ei luonnostaan tarvitse yhtä tiukkaa liekaa.

Koska ihmisien keskuudessa voidaan tehdä pahaa ovelasti, jäämättä kiinni. Tällöin ideana onkin se, että moraalisäännöt joita esimerkiksi lainsäädäntöön laitetaan pitää kurissa vaan "tyhmiä rikollisia", kun taas uskovaisten kaikkitietävä Jumala osaa luonnollisesti rangaista kaikkia. Tätä kautta huijaaminen ei ole samaan tapaan mahdollista. Kuitenkin tässä perustelussa on, jopa omituisia ongelmia:

Aloitan niistä oudoista, ne perustuvat siihen että uskontoa perustellaan harkitsevalla ja rationaalisella ihmismielellä. Moraali on tässä punnittava hyöty-haitta -rakennelma. Ihmisen ajatellaan tätä kautta ajattelevan ensisijaisesti "keppiä ja porkkanaa" moraalimietinnöissään ja punnitsevan tekojaan aina ja kaikkialla.
1: Ensimmäinen on tietysti ihmisen psyyke. Sillä tämä perustelu rakentuu siihen että ihmisen moraali olisi mietintäkysymys. Emme kuitenkaan aidosti tee tätä pohdintaa kovin paljoa. Suurin osa moraalisista mietinnöistä ovat "automaattisia". Toki tätä auttaa se, että joitain tekojamme mietimme. Mutta tämä heikentää tehokkuutta.
2: Samantapaisella pelottelusyyllä on perusteltu kuolemantuomioita. Ongelmana on vain se, että rikosta tekevä ihminen ei ajattele tuomionsa hetkeä. Siksi pitkäaikaiset muutokset rikostilastoissa eivät muutu. Tämä kertoo siitä että sillä ei ole isoa vaikutusta kun puhutaan massasta yksilöitä, kuten yhteiskunnasta.
3: Lisäksi ryhmähenkisyydellä on myös ikäviä vaikutuksia. Uskonnollinen normisto pyrkii hallitsemaan, tavoitteena on saada vaikutettua mahdollisimman moneen. Tämä määritellään tietenkin "pelastamiseksi", mutta tässä voi helposti tapahtua myös kollektiivinen taantuma ~ Kun ryhmä on "kritiikin ulkopuolella" se myös tekee sellaista jota sen jäsenet muuten pitäisivät "kritisoitavana". Siksi normaaleista, yleensä kristityistä, USA:laisista sotilaista tuli Abu Ghraibissa moraalittomia hirviöitä.

Toinen sitten perustuukin "arkijärjen mukaisempiin asioihin : Historia on näyttänyt monenlaisia erikoisia asioita: Uskomus yliluonnolliseen ja tuomioon ei automaattisesti estä pahoja tekoja.

Esimerkiksi keskiajalla uskottiin kuoleman jälkeen rankaisevaan Jumalaan, mutta silti noitavainot olivat todellisuutta. Samoin osa kidutuksesta rangaistusten ohessa hyväksyttiin, koska se vähensi ihmisen kärsimää aikaa kiirastulessa, sitä kautta vanki maksoi syntivelkaa pois. Moni voi ajatella että "katolilaisuus on väärää uskoa", mutta katolisetkin uskovat kuoleman jälkeiseen tuomioon, kaikkivaltiaaseen ja kaikkihyvään tuomitsijaan jonka tuomiota ei voi kiertää. Ja toisaalta : Tuskalla maksamista tapahtui Suomessakin, ja noitavainojakin tapahtui paljon Saksassa ja muissa protestanttisilla alueilla. Nykyäänkin kristillisyyden korostuminen lisää todennäköisyyttä sille että USA:lainen hyväksyy terrorismista kuulusteltavien kiduttamista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos argumentti on että uskonto pakottaa ihmiset tottelevaiseksi, niin miksi siltä ei näytä?
1: Ensimmäinen syy voi olla siinä että keskiverto ihminen ei tee esimerkiksi murhia mielellään. Tätä kautta terveen mielen odottaminen murhaajalta on jo jonkinlainen virheoletus. On hyvä muistaa että ihmisillä on mitä erikoisempia verukkeita: Ehkä erikoisin viimeaikaisista on tämä. Koska henkilö koki olevansa armon kohteena, hän sai jumalallisen armon vuoksi tehdä pahaa.
2: Toinen syy on ehkä siinä, että ihminen on erehtyväinen. Esimerkiksi jos menet fundamentalistilta kysymään, että suuttuuko hän koskaan, hän myöntää. Ja jos kysyt tekeekö hän koskaan mitään virheitä moraalisissa teoissaan, hän tekee. Me kaikki teemme pahojamme. Ne ovat jonkinlaisia erehtyksiä ja hairahduksia.
3: Kolmas syy on tietysti se, että paha määritellään uskonnossa hyväksi. Tästä malliesimerkki on tietysti Nigeria, jossa tälläkin hetkellä on ihmisoikeusrikkomuksia. Siellä uskonto käskee tuhoamaan noitia, ja moni lapsi on tämän vuoksi joutunut kärsimään. Uskonnolliset auktoriteetit käskevät tuhoamaan heitä, ja paikallisen köyhyyden syy ei ole kulttuuri, infrastruktuuri tai muut asiat, vaan näiden lasten kirouksia tuovat kyvyt. Syynä ei ole heimouskonnot, vaan kristillisen kulttuurin yhteisvaikutus afrikkalaisen kulttuurin kanssa. On muistettava että uskonnoissa on tyypillistä että jotain asioita määritellään pahaksi tavalla joka ei ole mitenkään ilmiselvää. Kosherin kohdalla on helppo huomata, että maidon ja lihan syöminen samanaikaisesti ei välttämättä ole "autenttista moraalia" ja ilmiselvää kaikille (toisin kuin esim. tappamisen pitäisi?) Tämä vaikuttaa moniin ristiriitoihin, kuten esimerkiksi suomessa puhetta saaneet, Nigeriaan verrattuna melkoisen pienet, vaivat: Homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja naispappeus. Monien kristittyjen vakaumus sallii tämän, mutta toisten kristittyjen mukaan niistä joko toinen tai molemmat ovat ehdottomasti paha asia. Syynä on se, että uskonto yleensä paitsi sovittaa itsensä ympäröivään moraaliin, jotta se saisi "edes joitakin seuraajia", se myös määrittelee joitain asioita hyväksi ja pahaksi "merkiksi jäsenyydestä". Tätä kautta voi periaatteessa syntyä ongelmia. 9/11 -lennoilla olleet terroristit uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään, pahuudesta tuomitsevaan Allahiin. Ja he uskoivat tekevänsä hyviä tekoja. Tätä kautta voimakas usko teki siitä joko velvollisuuden tai vähintään teki teosta ihailtavan. Marttyyri_Uhrautujana oleminen on miltei yhtä hienoa kuin olla marttyyri_uhri -tai jopa hienompaa.

Näiden yhteisvaikutuksen vuoksi ei ole ilmiselvää että uskonnosta luopuminen johtaa moraaliseen rappeutumiseen. Toki se ei kerro että uskonnossa pysyminenkään olisi vakava asia. Uskontoa vaan tuetaan usein enemmänkin heitoilla, jotka vaikuttavat loogisilta, mutta jotka ovatkin enemmän asenteella heitettyjä retorisia kysymyksiä kuin toimivia argumentteja jotka koskisivat aktuaalista ihmiskuntaa. En nostanut esimerkeissäni erityisen vahvasti kristinuskoa ja yksijumalaisia uskontoja esiin sen vuoksi että ne olisivat pahempia kuin muut. Vaan sen vuoksi että niillä katsotaan olevan jokin erikoisasema. Niihin ei yhtä helposti yhdistetä "naurettavuutta" "taikauskoa" ja "moraalittomuutta" kuin vaikkapa animistisiin uskomuksiin.

Nostin erityisesti sen esiin, koska pahaa tekevät kristityt ovat muita uskontoja korostetummin "melkein kuin sinä ja minä."