Jokaisessa itsepuolustuslajissa on erinäisiä perusvirheitä, joita ihmiset tekevät ikään kuin automaattisesti. Mielestäni hauska malliesimerkki tässä liittyy lyömiseen: Kun olet asennossa ja olet lyömässä toista suoralla, vedetään lyövää kättä usein taaksepäin. Jos se on edessä, sitä viedään korvalle. Tämä voi olla "jossain määrin järkevää" koska siinä saadaan joskus lisää voimaa iskuun. Mutta kun se on korvalla, ei ihminen ikään kuin siitä osaa vain lähteä lyömään, vaan sitä kättä pitää nyhtää ensin taaksepäin ihan järjettömiin määriin asti. Kukaan ei tarkoituksella mieti tälläistä strategiaa tai pidä sitä järkevänä.
Sitä vaan tapahtuu. Itse asiassa tosi usein.
Kuten jotkut jo tietävätkin, kyselin Ropeconissa itseltään Guy Windsorilta kysymyksen aiheesta. Halusin tietää miten verrannollisia "alat ovat tässä asiassa". Sain kuitenkin vastauksen, vaikka se ei tietenkään ole kovin "akateeminen tai edes hyvä" kysymys. (Se oli myös kysymys, jota ei muutoin ikinä kysyttäisi.)
Sillä se ei liity itsepuolustukseen vaan käytännön selviämiseen. Selviämiseen joka ei ole mallia "oma taito" vaan mallia "toisen heikkous". Ei ehkä kovin kunnioitettavaa, mutta silti tärkeä osa "proggista". Toisen lukeminen ja aukkojen löytäminen on tärkeää. Why not concentrate on the obvious and common ones?
Itse asiassa kahtaa kautta: Ne voi nähdä itsessä jolloin niitä paikkaamalla saa parannettua toimintaa. Ja ne voi nähdä muissa, jolloin voi huomauttaa siitä hänelle ja saada hänet oppimaan. (Ei vaineskaan. Tätä pitää ensin lyödä ja vasta sitten ruveta vinoilemaan. Muuten ei usko.)
Windsor mainitsi muun muassa sen, että tietyistä asennoista tehtävissä lyönneissä joskus lyödään omaan korvaan. Tätä kautta korostuu se, että terävää miekkaa ei kannata ihan ensimmäisenä ottaa esiin. Tosin tätä virhettä kautta et "voita" - toinen vaan "häviää". Toinen minusta mainittava virhetoiminto on se, että henkilö "astuu ensin ja lyö vasta sitten". Tämä itse asiassa tuntuu mukavalta, ja siihen saa periaatteessa sidottua liikevoimaakin ihan hyvin. Ainut ongelma on siinä että askel sitoo toiminnan, joka seuraa viiveellä. Näin toinen ehtii lyödä sinua ennen kuin oma lyöntisi on edes alkanut. (Askel päättyy siksi samaan aikaan kuin isku. Ei joustoa tässä.)
Erilaiset asentovirheet ovat tietenkin myös yleisiä. Esimerkiksi joskus sitä intoutuu lyömään kurottaen. Tässä ongelmana on tietenkin se, että tasapaino on tämän seurauksena huono, jatkaminen hidastuu ja pää tungetaan toisen miekan lähelle "tarpeettomasti". Mikään näistä ei ole hyvä asia. Toki joissain pistotekniikoissa tässä hieman "joustetaan".
Erään toisen kysymyksen kohdalla tuli selville ihmisten luonnollinen paniikkireaktio. Se liittyy siihen että jos toinen jotenkin pelästyttää toisen, etenkin aloittelija ikään kuin automaattisesti kyyristyy pyllistysasentoon, jossa miekka on pään edessä, pää kumarassa ja silmät laitetaan kiinni. Itse asiassa tämä automaattinen pelästys reaktio on siitä erikoinen, että se toimii joskus harvoin ihan oikeasti ; Kumara pienentää maalia ja sitä kuitenkin ollaan hieman miekan takana suojassa. Ei, sitä ei kehoteta tekemään.
Omista kokemuksista liittäisin mukaan myös "pumppaamisen". Se on olennaisesti samanlainen kuin nyrkkeilyssä mainitsemani käden takaisin päin vetäminen. Usein nimittäin jos joku aikoo lyödä, hän ensin siirtää miekkaa toiseen suuntaan sivulle ja vasta sitten lyö. Vaikka asento olisi sellainen että "voisi vaan lähteä". Tämä pumppaus tietenkin paljastaa täysin toisen aikeet ja toimintatavan.
2 kommenttia:
Nyrkin takaisinveto ennen iskua on sosiaalista toimintaa. Viestintää. Riikinkukon pyrstö.
Ihan samaa vaistonvaraista toimintaa kuin eläinten uhittelu, voimannäyttö ja varoittelu.
Nisäkkäillä on syvällä geneettisessä koodissa samaistuva pelko sitä, ettei halua vahingoittua ja vahingoittaa toista.
Käsittääkseni vähintään 99% nisäkkäiden fyysisistä kamppailuista on symbolista voimien selvittämistä, jonka tarkoituksena on vain osoittaa hierarkia-asema vahvemman osoitettua vahvuutensa mahdollisiman nopeasti ja ehkäpä vain visuaalisesti.
Hirvet ovat muuten paljon väkivaltaisempia kamppailijota kuin suomalaisten machomiesten pelkäämät karhut.
Ihan hyvä pointti. Yleensä niillä on jokin selitys. Kahtaa mallia.
Joko "yleissääntö, joka joskus tuo ongelmia". Joka vertautuu siihen kun perhonen lentää kynttilään. Valoa kohti lentäen luolissa jne. pääsee ulos.
Tai sitten ne on symbolisia.
Lähetä kommentti