Ihmiset odottavat kunnioitusta. Ihmiset haluavat kunnioitusta paitsi sisäpiiriltä, myös sen ulkopuolisilta. Tätä kautta sosiaalinen velvollisuutemme on esimerkiksi sietää uskovaisia vaikka olisimme ateisteja, tai toisin päin. Olemme sosiaalisia eläimiä, elämme samalla planeetalla. Eikä siinä mitään.
Kuitenkin tuntuu, että kunnioitusasiat eivät ole ihan tasapuolisia. Tästä helppo esimerkki omasta elämästä. Minulla oli tuttuna Jehovan Todistaja, joka kävi samaa koulua. Kävin heillä jopa pari kertaa kylässä.
Minusta oli erikoista, että sain heiltä mm. sellaisia kommentteja että heistä itsepuolustuksen harjoittelu ei ole hyvä asia. He pyysivät minua miettimään, mitä Jehova olisi siitä mieltä. Eivätkä he muutenkaan nähneet siinä hirveästi järkeä. Se oli heistä hieman typerä harrastus, etenkin jos "taitoja ei halunnut / aikonut soveltaa käytännössä". (Tämä oli siitä erikoista, että en aktiivisesti edes tuonut koko aihetta esiin. He vain olivat jostain kuulleet mitä puuhailen.) Lisäksi sain erikoisia puhelinsoittoja, joissa minua pyydettiin lueskelemaan yhteislukuna heidän kirjaansa. Olen kokeillut puuhaa käytännössä sen verran, että tiedän että niissä on sama rakenne: Ensimmäinen kappale esittelee kaksi puolta, ja sitten kehutaan miten Jehovan Todistajien näkemys on heidän oman Raamattunsa mukaan hyvä asia. Lopuksi on kysymyksiä, joihin on oikea vastaus. Se on se, joka on luettavissa suoraan samasta jutusta. Paitsi että lause täytyy muotoilla itse, kunhan sisältö pysyy identtisenä.
Tämä tilanne on täysin verrannollinen siihen, että minä kutsuisin heidät kotiini, valmistaisin verilettuja - joita heidän uskontonsa kieltää - söisin niitä ja sanoisin että he voisivat miettiä sitä, miten ovien kolkuttelu voi häiritä ja olla ärsyttävää. Voisin kertoa samalla siitä, miten ovien kiertely tuntuu tehottomalta - etenkin työtunteihin sidottuna. Tätä kautta se on typerää. Ja jos ovelta kääntyminen on häiritsemisen minimoimista, niin eikö jo se itse kellon soittaminen ole sitä? Lopuksi pyytäisin heitä syömään kanssani. Että tässä herkullinen ateria. Ole hyvä. Siinä on tutkimusten mukaan paljon rautaa. Niin että ei sitten anemia uhkaa. Pysyy terveenä. Jaksaa huitoa. Ja oletteko muuten miettinyt, että miten itsepuolustukseen keskittymiselle tekee se, että viikosta valtava määrä tunteja menee paperinjaossa ja ei aukeaville oville kolkuttelussa? Ja mitä jatkuva istuminen ja lukeminen tekee jalkalihaksille?
Tämä ei tulisi laatuun. Eli kostain syystä toiset elämäntavat arvostetaan toisten yläpuolelle. Ja jostain syystä minä tiesin että toisten asioita tulee kunnioittaa eikä välttämättä rakentaa erimielisyyttä. Sitä voi kaverin kanssa jutella yhteisistä mielenkiinnon kohteista. Ja jostain syystä Jehovan Todistajat itse korostavat kohteliaisuuden merkitystä. Ja minut tunnetaan karkeista tavoista.
Syynä on se, että toisia kunnioitetaan ja toisia ei. Ja tätä pidetään normaalitilana. Sitä ei edes mietitä. Eli kun juttu on riittävän syvällä kulttuurissa, se on niin vahva hegemonia että koko kysymys on lakannut olemasta. Sen huomaa vasta jos joutuu itse "väärälle puolelle".
Tämä näkyy jo siitä, että kun äänekäs fundamentalisti kertoo miten Raamattu paheksuu homoseksuaalisuutta, ei kukaan kysele, että miten tämän pitäisi mitenkään rajoittaa ateistihomoja. Jos ateistihomo sen sijaan menisi jakamaan lappusia joissa tuomittaisiin Raamattu juuri sen vuoksi että yhteiskunnassamme ei kaivat tuollaista epäkunnioitusta, voin helposti arvata että tätä ei pidettäisi kovin hyvänä. Eriarvoisuus on esimerkiksi tässä kohden selviö. Jo sitä kautta, että vain toista mainitsemistani ilmiöistä kohtaa jokapäiväisessä elämässä. Kunnioituksessa ja toiminnassa on siis selkeä epätasa -arvo.
Miksi ihmeessä on "itsestäänselvää" että uskonto olisi kunnioitettavampi tapa elää kuin jokin muu, esimerkiksi itsepuolustus?
Tärkein asia on tietysti se, että itsepuolustus nähdään jonain "macho -ylvästelynä". Uskonnossa taas on kyse arvoista ja moraalista.
Olen pahoillani, mutta tämä "monkey dance" -stereotypia ei aina ole ihan koko totuus. Kaikki eivät tee juttuja siksi että saisivat sosiaalista arvostusta. Kaikki eivät hae itsepuolustuksesta eskapistista macho bullshittiä elämäänsä. Toki rehentelijöitäkin on. Mutta tosiasiassa kun okinawalaisten karateen liittyviä juttuja lukee, periaatteet ja arvotkin nousevat kuvioihin erittäin vahvasti : Niissä toiminta ja harjoittelu nähdään vain arvojen kautta. Tämä tuo niihin tiettyjä "uskonnonkaltaisia" elementtejä. Jopa vahvoja sellaisia. Tätä kautta eroavuus voidaan nähdä jopa vain "eri rituaaleina". Toki osa lajeista ei liitä etiikkaa toimintaan, ja itselläni arvot tulevat muualta. (Kuten moni luterilainen on vain passiivisesti kirkon jäsen.)
Ja jos ongelmia oikein lähtee etsimään, niin itse asiassa osa itsepuolustusharrastuksesta nojaa pelotteluun:
Tiedän kirjoja jotka pitäisi nimetä esimerkiksi seuraavasti: "pelonlietsontaa ja sekä karkeaa, simppeliä että brutaalia väkivaltakikkailua". Niitä myydään yleensä nimillä jotka viittaavat ryöstön uhriksi joutumiseen, katuväkivaltaaan... ja niissä on usein joko nimessä tai alaviivan alla olevasa täsmennysosassa "survival" ja "for women". ("Selviytymisoppaita naisille". Käy katsomassa vaikka lähikirjastossa tai kirjakaupassa, jotain mainitsemani kaltaista löytynee.) Eli kirja ensin lietsoo pelon, jota ei muuten olisi, tai kasvattaa olemassa olevia pelkoja. Ja sitten tarjoaa "ratkaisua" ongelmaan.
Tämä taas rinnastuu lähes täysin siihen että jokin uskonto keksii että jonkin ihmisen normaaliin elämään liittyvä asia onkin synti. (Kuten kosherlaki joka kieltää maidon ja lihan syömisen yhtäaikaa, tai fundamentalismi joka kieltää homoseksuaalisuuden.) Ja liittää tähän syyllisyyden. Ja sitten tarjoaa keinoja parantaa tämä ongelma. Tai kuten huumediileri, joka ensin tarjoaa ilmaisen annoksen jotta toinen tulisi riippuvaiseksi ja sitten myy ratkaisua ongelmaan jonka se on ensin itse keksinyt ja rakentanut.
Mutta kuten erilaisissa vakaumuksissakin, ei pitäisi tehdä liian rajuja yleistyksiä ja leimaamisia. Uskontojen kohdalla kaikkien uskovaisten leimaaminen fundamentalistien mukaan koetaan helposti pahana ja vääränä. Kuitenkin jos harrastat itsepuolustusta, on sinulle tarjottu välittömästi "machokorttia". Ja tätä ei pidetä mitenkään vääränä, vaan asiaankuuluvana. Itsepuolustus voi tuottaa vähentynyttä turpiinsaamisen tunnetta (joka on omassa elämässäni ollut "riittävän isossa roolissa"), ja tarjoaa vaikeuksienhallinnan tunnetta, joka voi vaikuttaa jopa rohkeutena tehdä muitakin kuin väkivaltaan liittyviä asioita. Samalla saa tietysti paremman kunnon jolla elää pidempään. Jos uskontoja pitää kunnioittaa, tässä pitäisi olla riittävästi syitä.
Samanarvoisuuteen on kuitenkin matkaa. Minusta tämä on melko epäreilua, koska esim. minä en sentään soittele teidän ovikellojanne siksi että minulla on jokin elämäntapa jonka haluan Teidänkin ottavan omaksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti