Huumorissa tärkeitä ovat erilaiset koomiset hahmot. Nämä hassutteluelokuvien päähenkilöt tai hauskat sivuhahmot voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan:
1: Hahmot ovat "erikoisen tavallisia", eli ne korostavat ja liioittelevat yleisesti tunnettuja tai oletettuja konventioita, sekä lainaavat kliseitä toisista elokuvista. Tästä esimerkkejä ovat vaikkapa "Mies ja alaston ase" tai "Scary Movie" -elokuvat, joissa remediation, toisesta tahosta lainaaminen, toimii tärkeänä huumorin lähteenä: Ne vaativat siis jonkin verran taustatietoa tietyistä elokuvista ennen kuin niistä saa kaiken irti. Komedian punkkari on siis "punkkarimpi kuin elävät punkkarit", ja siksi tietenkin tosi koominen. Kun hahmosta luodaan karrikatyyri, voidaan nauraa totutulle. Parhaimmillaan jopa itselle ja omille odotuksille. Tästä syntyy vapauttavaa naurua.
2: Erikoislaatuiset taas ovat yleensä hulluja, vammaisia, ylilihavia tai muuten "omituisia". Tässä nauretaan ylemmyydentuntoista naurua, jossa huumorin lähde on oma paremmuus ja toisen kummallinen toiminta. Tässä syntyy ylenkatseellista naurua, joka kumpuaa tabuista, mahdollisesti niitä vahvistaen. Älyllisen viihteen huipentuma eli "Nuija ja tosinuija" sisältää toki muutakin huumoria kuin tätä. Mutta jokainen chilinsyöntikohtauksen nähnyt tietää että tällä on tärkeä rooli.
Mielenkiintoiseksi tilanne tietysti muuttuu siitä, että yleisesti ei pidetä hyvänä vammaisille nauramista. Siksi karrikatyyrikin yrittää nauraa tavallisille. Kuitenkin tästä hyvästä tavasta voi tulla tabu, jolloin vammaisille nauraminenkin olisi vapauttavaa.
Sitten on tietysti tapauksia, jossa dekonstruktio epäonnistuu. Takana on tietysti Jussi Halla-ahon blogi. Siellä hän otti sanomalehdestään lukeman jutun, jossa tutkimukset viittasivat suomalaisilla olevan geeni joka yleistää alkoholin vaikutuksen alaisena ärhentelyn. Tämä ei ollut rasismia. Tai ainakaan sitä ei pidetty rasismina. Jussi Halla-aho sen sijaan yritti osoittaa että "tekstin tarkoituksena oli käsitellä sarkastiseen sävyyn sananvapautta ja sitä, että viestimet ja viranomaiset asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan." Ja teki tilannetta hämmentävän tempun. Hän vaihteli sanoja keskenään artikkelista ja sai aikaan lopputuloksen, jonka mukaan ulkomaalaiset ovat geneettisesti "verovaroilla loisimisen olevan somalien geneettinen erityispiirre." Ideana on tietysti se, että "jos ensimmäinen ei ole, ei ole toinenkaan". Jos toista rotua kohdellaan eri tavalla, kyseessä on kaksoisstandardi. Ja tälläisiä ei yleensä pidetä minään "etiikan mallisuorituksena".
Hän kuitenkin unohti yhden asian: Luonnontieteellisen faktan mainitseminen ei ole rasismia. Olipa kyseessä sitten havaittu yhteys alkoholin vaikutuksen alaisena örveltämisestä tai mustasta ihonväristä. Sen toteaminen on luonnontieteellinen fakta. Tätä kautta pelkkä sanojen vaihtaminen ei välttämättä toimi: "Verorahoilla loisimiseen" kun ei ainakaan toistaiseksi ole onnistuttu yhdistämään yhteenkään geeniin. Kun pelkkä "ryhmän määritelmä+havaittu piirre" ei geenien käytöstutkimuksessa riitä. Muutenhan mustalaisetkin havaintojen mukaan "geneettisesti pukeutuisivat" tietynlaisiin kansallispukuihin. Samoin tietyt kulttuuripiirit voitaisiin samalla tavalla yhdistää "geneettisesti hindulaisiksi" Tämänkaltaista systeemiä ei tietenkään kannata kukaan luonnontieteilijä. Geneettisiä piirreyhteyksiä selvittäessä otetaan huomioon tämän kaltaisia kulttuurillisia vaikutuksia, korrelaatiot yritetään rakentaa kulttuuripiirin sijasta genomiin, jossa on ulkomaalaistenkin sisällä tietysti variaatiota. Näin voidaan ulkomaalaistenkin tai suomalaistenkin ryhmä jakaa "niihin joilla on geeni X ja niihin joilla ei". Ja näiden välille pitäisi saada eroa.
Toisin sanoen minusta näyttää siltä, että Halla-aho yritti rakentaa argumenttia, mutta epäonnistui siinä. (Mutta hei, kun filologi, taidemaalari tai lähes mikä muu tahansa toimija lähtee leikkimään alansa ulkopuolelle asennemielellä, on tietenkin rillumareitä ja virheitä odottettavissa.) Vaikka Halla-aho onkin syystä tunnettu poleemisuudestaan ja kärkkäistä näkemyksistään, juuri se juttu josta hänet pääasiassa haastettiin oikeuteen, oli sellainen että hän vaikuttaa syyntakeettomalta. Mikä muu tahansa hänen juttunsa vaikuttaa minun silmiini ilkeämmältä ja loukkaamistarkoituksellisemmalta. (Kantaa ottamatta siihen "miten paljon ne sitä ovat".)
On vaikeaa nähdä, kenelle pitäisi nauraa. Missä on stereotyyppinen hahmo ja missä hupsu pelle. Olo on hieman kuin olisi Charles Chaplinin äidillä, joka näkisi kun Charles imitoi vammaisen konkaamista. Antaisi kotiarestia pojalle ja nauraisi sitten samalla liinaansa, kun on niin hauskaa se vammaisen matkiminen. (Tälläisen tarinan olen kuullut, mutta en ole onnistunut varmentamaan sitä missään. Että Charles Chaplinin hassukävely olisi lainattu vammaiselta. Eettistä, neiti kaksipalaa.)
Yritän kuitenkin olla nauramatta, koska olen joskus itsekin tehnyt vahingossa argumenttivirheitä. Ja kerran lähetinrappeutumisen matematiikkaa koskevan kommentin sähköpostiin, otsikolla reteästi "kreationistien rappeutuminen". Ikään kuin kreationistit olisivat olleet ne, jotka rappeutuivat. Ei ollut kumminkaan puolin hauska huomio tuo sanaleikki..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti