Kateus on jokaiselle tuttu tunne. Pääsyy siihen on tietysti aina joku toinen: Naapurilla on uusi auto tai ruohonleikkuri. (Tai pirulauta molemmat.) Mehän vain toivomme jotain samantapaista itsellemmekin. Uskonnoissa sitä pidetään tietenkin pahana. Se on Raamatun kuolemansynti. (Tästä kehumisesta ja mainostuksesta huolimatta se ei välttämättä ole niin hyvä asia.)
Filosofiassa kateus on ollut kuvioissa hyvin varhaisesta ajasta lähtien : Aristoteles määritteli "Retoriikassaan" kateuden yksinkertaisesti tuskaksi, jonka toisten hyvä onni aiheuttaa. Immanuel Kant taas esitti "Methaphysics of Morals":issa sen seuraavasti: "a reluctance to see our own well-being overshadowed by another's because the standard we use to see how well off we are is not the intrinsic worth of our own well-being but how it compares with that of others." Nykysuomen sanakirja määrittelee kateuden ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.
Psykologian puolella taas W. G. Parrott ja R. H. Smith taas ovat määritelleet kateellisen henkilön seuraavasti: "person lacks another’s (perceived) superior quality, achievement, or possession and either desires it or wishes that the other lacked it." Toisin sanoen se, liittyy siihen että toinen ihminen kokee että häneltä puuttuu jokin ominaisuus joka toisella on ja toivoo joko että hänellä itsellään on se, tai että toiselta puuttuisi se.
Helmut Schoeck on sitä mieltä että kaikissa kulttuureissa on kateutta. Se johtuu siitä että ihminen vertaa itseään muihin. Hänestä kadehtija ei halua sosiaalista suhdetta kademielensä kohteeseen, eikä välttämättä edes halua kadehtimiaan aioita. Kateellinen haluaa vain että kateuden kohde tulee alennetuksi. Tämän merkitys on sosiaalisessa kontrollissa. Tässä versiossa korostuu se, että kateus on aina sosiaalista. Siihen liittyy asian haluttavuuden lisäksi kaksi osapuolta. On itse, ja on toinen. Ihminen jolta puuttuu uusi ruohonleikkuri voi haluta sellaisen, mutta kateudeksi sitä kutsutaan vasta kun jollakulla toisella on se hänen haluamansa asia, ja hän haluaa sen joko toiselta pois tai samanlaisen itselle. (Molempi on tietysti aina parempi.)
Ainakin siinä arkipuheessa, johon itse olen törmännyt, kateus on kuitenkin jaettu vielä alatyyppeihin: "Venäläiseen kateuteen" ja "Amerikkalaiseen kateuteen". Venäläinen kateus tarkoittaa sitä että henkilö haluaa rikkoa toisen etuaseman, jonka jälkeen ollaan tasa -arvoisia. Tässä mallissa koetaan se, että toisella on enemmän, epäreiluutena, joka hoidetaan. Ja Amerikkalaisessa kateudessa tehdään töitä että saataisiin itselle sama tai isompaa kuin kateuden kohteella. Näillä ajattelutavoilla on tietysti nimeämishetkellä ollut luultavasti poliittiset asiat mielessä, sillä Venäjällä suosiossa olleessa kommunismissa kannustetaan siihen että tuloeroja pienennetään, kun taas USA:n oikeistolaisessa tavassa on kannustettu yritteliäisyyteen ja menestystä pidetään ansiona. Tätä kautta on ajateltu että suhtautumistapa menestykseen ja siihen yleensä liittyvään kateuteen olisi avainasemassa.
1: Politiikan vetäminen mukaan taas ei ole kovinkaan erikoista: (1) Vasemmistolaiset poliitikot vetoavat yleensä ihmisten kateuteen. Sen argumentaatiossa esitetään kuvaa siitä että tavoitteena on "antaa köyhille ja ottaa rikkailta". (2) Oikeistolaisessa puheessa taas joko maalaillaan uhkakuvia vasemmistolaisten kateudesta tai sitten he ovat kateellisia siitä miten he joutuvat tekemään töitä kun toiset saavat ilmaiseksi. (Tätä kautta voidaan sanoa että työttömät köyhät ovat rikkaille kateellisia rahasta, ja rikkaat taas ovat köyhille kateellisia esimerkiksi vapaa -ajasta tai siitä että rahaa saadaan ilman työtä vaikka he itse eivät saa.) Tätä kautta yksilön oma henkilökohtainen suhde kateuteen voi näkyä yhteiskunnallisissa järjestelmissä, kuten progressiivisessa tuloverossa.
Kateuteen onkin suhtauduttu periaatteessa kahdella tavalla
1: Sitä on haluttu kannustaa, eli kateutta on saanut vaalia, kunhan se on suuntaavaa kateutta. Tässä vastustetaan esimerkiksi komministista tapaa, jossa parempiosainen ensin pistettiin ensin jonottamaan, jotta tämä voi antaa tinalusikkansa valtiolle ja pistettiin sitten jonottamaan toiseen jonoon jossa hänelle annettiin emalilusikka tilalle. Samoin se vastustaa sitä että joku kateuspäissään varastaa tai rikkoo toisen omaisuutta. Nämä kun ovat tuhoavaa kateutta. Samoin kyynistävä ja katkeroittava kateus, joka ei aktivoidu teon tasolle, on huono asia. Sen sijaan kateutta on pitänyt käyttää omaan itsekehitykseen. Tätä kautta siitä voi kasvaa jotain hienoakin.
2: Toisaalta on kannustettu kateuden kaikkinaiseen kitkemiseen. Tässä apuna voi olla esimerkiksi eristäytyminen. Se on tietenkin aika toimiva tapa, koska jos et näe toisten omaisuutta ja taitoja, et kadehdi niitä kovinkaan helposti. Toinen keino on tietysti tuomita ne asiat, joita kadehtii. Silloin ihminen näkee työtä sen eteen että hän alkaa vihaamaan niitä asioita, joita hän on ennen halunnut.
Vaikeutena kateuden kanssa on sen suhde mustasukkaisuuteen sekä ihailuun:
1: Mustasukkaisuudessahan on kenties kyse vain kateuden alatyypistä. Mies tai nainen kokee olevansa "romanttisesti heikoilla", joten hän rakentaa parisuhteen eristäväksi ja epäluuloiseksi. Tässä kohden on kuitenkin hyvä muistaa että mustasukkaisuus ei muistuta sitä "tuttua kateutta", jossa kahdehditaan naapurin mersua. Sen sijaan se muistuttaa sen mersun omistavan naapurin omistusintoa, joka saa soittamaan isännöitsijöille heti jos toinen pihalla vaikka ihan viattomasti heittelee linnunsiemeniä toisen auton katolle juuri pahimpaan pulunparveiluaikaan. Tietenkin voidaan miettiä että onko mustasukkainen itse asiassa kateellinen seksuaalisesta vetovoimasta. Mustasukkainenhan uskoo että hänen puolisonsa (tai ainakin toive sellainen) olisi jonkun muun kanssa. Silloin tämä kilpakumppani saa tunteita vetovoimallaan. Ja jos mustasukkaisella itsellään olisi sitä, ei kilpailutilannetta olisi.
2: Ihailussa taas henkilö kokee että toisella on jotain, jota itse haluaa, mutta tätä ei silti koeta arkipuheessa kateellisena olemiseksi. Tätä kautta onkin hyvä miettiä suhtautumista nimen omaan rakentavaan tai pyrkivään kateuteen. "Amerikkalainen kateus" ja ihailu ovat erittäin vaikeasti erotettavia. Ehkä tässä kohden on selvintä palatta Aristoteleeseen. Ihailusta ei synny itselle pahaa mieltä. "Amerikkalaisessa kateudessakin" sen sijaan kaikertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti