Rituaalit.

Ropecon 2009 oli monenlaisia esitelmiä. Seurasin monia. Yksi niistä oli Harviaisen esitelmä "Role-Playing and Rituals", joka käsitteli sitä, onko roolipelaaminen uskonnolliseen rituaaliin verrattavaa toimintaa, ja jos on, niin missä kohdin ja millä ehdoilla. En tukeudu suoraan tähän aineistoon, mutta vedän sitä kautta erilaisia viivoja eri suuntiin. Ja tässä kohden em. luennolla on paljonkin merkitystä. (Itse luento oli itse asiassa tätä blogausta paljon hienompi. Minulla vain ei ollut muistiinpanovälineitä, ja omaan conittamistapaani kuuluu vahva "overnight" -henki, jossa valvomisen määrä on lähellä sietokyvyn maksimia.)

Perusideana on se, että rituaaleja on monenlaisia. Esimerkiksi uskonnollis - maagisia rituaaleja. (Joista osa vaatii näille isoa erottelua ja toisista erottelua ei juuri pidä tehdä), Interaktiorituaaleja joissa haetaan yhteyttä ryhmän kanssa ja niin edes päin. Ne voivat olla yleisiä tai harvinaisia. Tai ne voivat olla vaikeita tai helppoja. Esimerkiksi jos uskovalta vaaditaan joka sunnuntai kirkossa käyntiä, kyseessä on helppo rituaali, joka tapahtuu usein. Useat initiaatioriitit, aikuistumisriitit, taas ovat harvinaisia, ja ne voivat olla hyvinkin haastavia: Niihin voi liittyä jopa kuoleman riski. Toisaalta jotkut harvinaisetkin rituaalit ovat helppoja: Esimerkiksi "suomiluterilaiset kirkkohäät" ovat melko vaivaton mutta harvinainen rituaali.

Kaikille niille on yhteistä se, että on sisäpiiri ja ulkopiiri, ja jokin toiminta jolla pyritään jotenkin vaikuttamaan johonkin asiantilaan, joko tässä tai tuonpuoleisessa todellisuudessa. Ihminen kaipaa rituaaleja, koska ne tuottavat
1: Rituaali tuo ihmiselle tunteen ennustettavuudesta, hallinnasta ja turvallisuudesta. Vaikka rituaali ei välttämättä vaikuta asiaan mitenkään ulkoisesti asioita tarkastellen, niiden vaikutus ihmisen tunteeseen tilanteesta on valtavan suuri.
2: Toisaalta rituaalit antavat myös yhteisöön sitomisen tunteen. Sen sisällä luodaan oma säännöstö, joka ulkopuoliselle voi olla outo. Sen sisällä sillä on sosiaalinen ymmärrettävyys. Tämä tarkoittaa sitä että ryhmän sisälle se on jonkinlainen yleinen näkemys, konventio. Tähän liittyy myös elitismi, kun sisäpiiri nähdään erityisenä, pelastuneena valiojoukkona joka tietää esimerkiksi tuonpuoleisen salaisuudet - toisin kuin muut jotka ovat harhaanjohdettuja.
3: Ehkä erikoisin syy on kuitenkin ihmisen psyykessä; Ihminen joka saa jonkin asian helposti, ei yleensä arvosta sitä. Siksi hyvään fiilikseen tarvitaan joko/ja/tai riski eli siihen liittyy jokin haittaava asia, tai uhraus joka tarkoittaa sitä että voimavaroja sidotaan johonkin. Tätä kautta rituaali yleensä pistää ihmisen tekemään jotain. Tämä ei välttämättä tarkoita omaisuuden uhraamista, lampaiden uhraamista tai muuta yleensä "uskonnolliseksi uhraukseksi" yleensä katsottua. Se voi olla esimerkiksi se, että henkilöt välttävät joitain ruoka -aineita kuten lihan ja maidon samanaikaista syömistä. Tai se voi olla asennoitumisen kuten nöyryyden vaatimista, tai sitten sitä että henkilöltä sidotaan aikaa, tai vaaditaan vaikka rukoilukäyttäytymistä. Tämä on jalkapallosta tai golfista tuttu ilmiö: Jos pallo on maassa ja sitä tökitään tikulla, se ei vielä tunnu kovin jännältä, vaan tarvitaan reikä johon pitää osua. Vaikka juttu golfin kohdalla on abstrakti eikä kovin "käytännöstä nouseva", eli se on ihmisen melko mielivaltainen sääntö, sen arvo ihmiselle tulee osittain sitä kautta että vaiva sekä päämäärä antavat jo itsessään teolle lisäarvoa ja merkityksen.

Rituaalit perustuvat sosiaaliseen määrittelyyn ja ryhmään kuulumiseen. Ne kurottavat "arkitodellisuuden" ylä/ulkopuolelle niin asenteiltaan kuin sijainniltaankin; Eristynyt luostari, kirkkorakennus ja muut antavat sille erityisen tilan ja ajan. Rituaalit sisältävät myös yhdessä jaettuja elementtejä ja toimintaa, niillä on "rituaalia tekevän ryhmän sisällä" mahdollinen/todellinen/toivottu/odotettu vaikutus joko henkilön sisäinen tai ulkoinen. Lisäksi niissä on informaatiosuoja, joka erottaa "rituaalitilan" "normaalitilasta", ja ryhmä ei ole itsekriittinen: (Etenkin ulkopuolinen) kritiikki kertoo vain siitä että henkilö ei ole sisäpiirissä. Todistusaineiston ollessa kyseessä, sen tarkoitus ei ole olla potentiaalista kritiikkiä, jotain joka todella argumentoi että rituaali on perusteltu, vaan tukea rituaalin näkemystä. (Mikä ei välttämättä tarkoita että rituaalit perustuisivat typeryydelle: Huber on esittänyt asiasta sadun: Voidaan kuvitella että jokin heimo syö omenia, ja lävistää ne nauloilla. Perusteluna voi olla se, että omena edustaa perisyntiä ja naulat taas ovat Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemisen symboli. Vaikutus voi olla anemian poisto, kun alueen maan rautavarastot ovat heikkoja.)

Tältä kohden jalkapallo ja roolipelaaminen ovat ehdottomasti rituaaleja. Niihin liittyy myös mm. vahvoja tunteita, erillisiä pelipaikkoja tai stadioneja, eliittiryhmä, oma kannatusporukka. Ollaan esimerkiksi "Ilvesfaneja" ja tämä yhdistää kaikki "Ilvesfanit". Ne ovat ehdottomasti sosiaalisia. Niissä kaikissa on myös konventiot. Jos potkit "omaan maaliin" jalkapallossakaan ei katsota hyvällä. Myös autoritaarisuus on erittäin rituaalien sosiaalisen konteksin kaltainen: On jokin auktoriteettitaho, kuten pappi, erotuomari tai pelinjohtaja, joka tarkastelee sääntömaailmaa ja jota kunnioitetaan vaikka hän enemmänkin "valvoo" ja "ohjaa" kuin "on vain yksi jäsen rituaalissa".

Osa on mukana useissa uskonnoissa, mutta ne puuttuvat roolipeleistä ja vaikkapa jalkapallosta:
1: Ankkurointi. Tämä tarkoittaa sitä että rituaalin yritetään muuttavan ihmistä. Tässä kohden aivopesun tutkimus on antanut tuloksen, että muutokset eivät ole pysyviä vaan niitä on tuettava. Tätä kautta ryhmähengen vahvistaminen ja eristäminen tai ideologian toisto muuttuu tärkeäksi. Roolipelien kohdalla tästä oli hauska esimerkki: Oli ollut peli, jonka aikana piti elää viikko pahvilaatikossa ilman rahaa. Pelin jälkeen ihmiset jonkin aikaa huomasivat köyhät. Mutta tämä laantui ajan kanssa. Vaikutus oli joskus vahvakin, mutta kun sitä ei ankkuroitu, sen vaikutus lakkasi. Tätä kautta persoonan muuttuminen roolipelejen kautta on ns. melko "hankalaa".
2: Pysyvä erillisyys. Vaikka jalkapallossa ollaan "sisäpiirin mielestä" sitä mieltä että se on tärkeä asia, kukaan ei pidä sitä erityisen todellisuuteen vaikuttavana. Roolipelien kohdalla tämä ero on erityisen selvä, koska roolipelit eivät väitä siinä tapahtuvia kohtauksia todeksi, vaan teatterinomaiseksi leikiksi. Roolipelaaja voi toki samastua hahmoonsa, mutta offgame, eli aiheessa pysymättömyys ja ingame eli pelissä toimiminen ovat aina mukana.

Kuitenkin tässä kohden on hyvä huomata että samat syyt jotka ajavat kultit tuhoonsa, ovat samoja elementtejä jotka pilaavat urheilulajin suosion tai siirtää roolipelin valittamiseksi tai kalaj ryystämiseksi ja ihme vitsien heittelyksi: Ja se taas liittyy odotuksiin, informaatiooon ja kaikkeen yllä mainittuun. Jos "sisäpiiriä" ja "erillisyyttä" ei onnistuta säilyttämään, pelitapahtuma romahtaa, samoin käy jos pelaajat kokevat että pelinjohtajalla ei ole hommat hanskassa. Toki asia ei ole "joko tai". Kuten ei uskonnonkaan kohdalla : Esimerkiksi jos/(kun?) pelistä liikkuu liian vähän informaatiota mutta se toteutetaan muuten mallikelpoisesti, tulee odotuksiin perustuvia jännitteitä, jotka aikaansaavat sen että osa pitää pelistä paljon ja toiset vihaavat sitä.