"Joxer the Mighty / Roams through the countryside / He never needs a place to hide / With Gabby as his sidekick / Fighting with her little stick / Righting wrongs and singing songs / Being mighty all day long / He's Joxer - He's Joxer the Mighty!"
(Joxer the Mighty)
Melko usein elokuvissa ja televisiosarjoissa on erityinen antisankarien luokka, koominen sivuhahmo. Hän on tavallisesti joko sankarin apulainen, joka on seikkailussa mukana. Hänen roolinsa on tällöin olla paitsi "mokailukomiikan lähde", on hänen samalla myös heijastettava varsinaisen sankarin ylivertaisuutta : Jos sarja tai elokuva on vain sarja onnistumisia, taitavuus ei joko nouse esiin tai sitten maailma alkaa tuntumaan epätodelliselta: Pahassa ei ole haastetta.
Joskus tämä antisankari on hieman pienemmässä roolissa. Tästä malliesimerkki on "Xenan" Jukseri (Joxer). Xena todellakin tarvitsee tämänkaltaista hahmoa, koska Xena on kaikissa taidoissaan erityisen ylivertainen.
Otan hänet käsittelyyn luonnollisesti siksi että hän edustaa minulle sarjan samastumispistettä. Koen olevani monin paikoin aivan samanlainen. (Toisaalta voisi sanoa että olen hänen vastakohtansa. Jukser ei osaa taistella, mutta hänellä on urhea sydän.) Pyrin kuitenkin olemaan monen elämässä koominen sidekick. (Hauska en ole, enkä myöskään sivupotki ihmisiä ihan hirveästi, mutta .) Sitä paitsi hän on heikkouksistaan huolimatta ihailtava ja sympaattinen hahmo.
Tämän sarjan kautta voidaan sanoa että antisankarin ja sankarin ero on lähinnä taitavuudessa. Jukserissa on lähinnä muutama elementti, joka tekee hänestä antisankarin:
1: Rehentely. Jukserilla on suorastaan uskomaton itseluottamus. Sillä ei ole väliä että häntä aina lyödään. Kuitenkin jos tämä liittyisi taitoon, se olisi normaalia. Kukapa ei olisi kuullut sankarista, jolla on oma laulu, ja joka lannistumattomasti nousee tappion jälkeen jatkamaan kesken jäänyttä tehtävää? Tällöin tätä pidetään vahvana itseluottamuksena ja rohkeutena. Tämä tulee korostetusti esiin jaksossa, jossa Afrodite lumoaa Jukserin niin että tästä kellon kilautuksella tulee romanttisista seikkailusarjoista tyypillisen sankarin tapainen: Hän hurmaa naiset runollisella puheella, ja vastakumppanitkin kunnioittavat hänen tyylikästä ja reilua taisteluaan, jossa hän on ylivertainen. Kun Jukseri kokee aidon ihailun, hän ymmärtää myös sen, miten paljon ihmiset hänen ponnistelujaan ylenkatsovat. Ero ei ollut sydämessä, sillä Afrodite ei sarjan hengen mukaisesti voinut vaikuttaa syvimpään sieluun. Ero oli taidoissa.
2: Tyhmyys. Kaikilla mylly ei vain pyöri samalla tasolla. Kun Afrodite tekee toisessa jaksossa julman juonensa ja laittaa käärön, joka toteuttaa kirjaimellisesti siihen kirjoitetun (pahantahtoisen byrokraattisesti kuin saatana ja lampun henget perinteisissä kertomuksissa), Gabriellen kirjoittama "hän heräsi nuija vierellään" ei johtanutkaan asevaraston täydentymiseen, vaan siihen että Jukser saapuu paikalle. Tämä johtaa erehdyksiin. Tätä kautta rohkea hupakko johtaa tilanteita vaikeuksiin. Kysymys on jälleen onnistumisesta.
3: Turpaan saaminen. On aivan uskomatonta, miten paljon yhtä henkilöä voidaan mäiskiä päähän. (Mikä johtanee kohtaan kaksi, ja sen alkuperään....) Tässä hänellä täytyy olla jokin erityiskyky : Kun siihen laittaa ääniefektin, se lakkaa olemasta väkivaltaa ja vaarallista. Kuitenkin monissa sarjoissa tälläiseen iskujen kestämiseen liitetään paljonkin glorifiointia. Esimerkiksi "Die Hard" -elokuvissa ja "Naruto" -animessa sattuu, ja tästä jatkaminen on sankarillisuutta.
4: Ulkonäkö. Tässä kohden on oikeastaan jännittävää huomata, miten paljon varustus ja ilmeily tekevät. Sillä näyttelijä, Ted Raimi, ei ole erityisen ruma. Hän on varustautunut, mutta samoin, kun hänen tunnuslaulunsa, hän ei "onnistu ihan olemaan sisällä". On haarniska ja kypärä, mutta ne ovat koomisia, väärän kokoisia, niistä hapsotaa goddamit olkia. Tätä kautta ulkoinen olemus on sankarin dekonstruktio. Tosin rumiakin sankareita tunnetaan monin paikoin, ehkä poliittisesti korrektein vaihtoehto on "Fantastic Fourin" möykky (sankarimoodissa). Tosin hekään harvemmin ilmehtivät oudosti. (Rumat sankarit eivät yleensä ilmehdi lainkaan.)
5: Toisaalta hänellä on jotain tapoja, joita hän ei ehkä halua myöntää. Esimerkiksi jaksossa, jossa pelastetaan Xenan näköistä Hestian neitsyttä, on kätköpaikkana porttola. Ja kun maksava asiakas saapuu paikalle, osavat kaikki ammatti -ihmiset laulaa Jukserin itsesäveltämän itsekehulaulun, jossa hänen viriiliyttään kehutaan. Tietenkin hän "ei myönnä mitään". Tietenkin myös sankareita jotka toimivat porttoloissa ja kapakoissa tunnetaan. Esimerkiksi kovaksikeitetty dekkari voi saada juopottelusta ja naisissa käymisestä juuri sitä karua karismaa, jota lajityypin sankari kaipaa. (Toki moni sanoo että tämäkin on antisankarin erikoistyyppi. Mielestäni se riippuu dekkarista.)
Jukser muuttuisi sankariksi, jos hän vaan osaisi, ja jos hänen naamansa teipattaisiin. Nyt hommat ei toimi. Hän ei vaan osaa. (Joskin jaksossa jossa Xena -lookaliket pyristelevät Hestan neitsyiden parissa Jukseri itse asiassa pelastaa päivän, heti sen jälkeen kun pääneitsyt pelastaa viattomat neitsyet, joiden pikareihin on laitettu myrkkyä. On aina ilo kuulla "Spit, don't swallow" neitsyen suusta muinaiskreikaksi..)
Tietenkin sankaruus on sen verran erikoinen ja laaja käsite, että se liittyy paikoin jopa kontekstista. Tätä kautta Jukserin valinta sarjan viralliseksi antisankariksi kertoo lähinnä sarjan hengestä. Tosin on hyvä miettiä myös sitä, miten hyvin sarja onnistuu tiivistämään erilaisia lajityyppejä. Mielestä barbaari ja adventure -klikkien piilevät arvostukset tulevat tuossa aika hyvin esiin. Vaikka Xena tietenkin sisältää itse asiassa valtavia määriä itseironiaa ja lajityypillä ja sen kliseillä pelleilyä, se ei tee yhteydestä vähemmän osuvaa. Joku voisi sanoa että huumoria haetaan juuri tabujen murskaamisen kautta, jolloin se itse asiassa korostetusti tuo esiin lajityypin piileviä sääntöjä ja osoittaa niiden naurettavuuden tai asenteellisuuden.
Johtopäätös: Pitää. Treenata. Vakavasti. Otettavia. Ilmeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti