("Weird Al Yankovic", "The eBay Song")
Dekonstruktiota pidetään usein huumorin lähteenä. Se tarkoittaa sitä, että vitsi joka kannustaa miettimään tekojen tai asian rajoja. Esimerkkinä tälläisestä voisi olla "The Mum song", jossa kliseisen näköinen äiti ja äitikliseisesti pukeutunut hahmo laulaa äitien kliseitä. Tällöin huumori ei välttämättä ole aggressiivista (Kuten "Mun song" ei välttämättä ole mikään moite äideille.)
1: Tabujenmurskausta, jolloin joko näennäisesti nauretaan vallanpitäjille/yhteiskunnan hegemonioille voimattomina. Tai sitten viedään vallanpitäjiltä ja/tai konventioilta voima nauramalla sille.
2: Rakentavaa asiaa, joka pistää uudelleenmiettimään ilmiön rajat ja asiat. Tätä kautta esimerkiksi jutut kanasta jotka ylittävät tietä ovat monista hauskoja koska se on enemmänkin generaattori, joka pakottaa uudelleenarvioimaan asioita.
"Explaining a joke is like dissecting a frog: you understand it better, but the frog dies in the process."
(Mark Twain)
Mutta tähän liittyy usein ongelma: On nimittäin tunnettua, että jos vitsin selittää, se ei enää tunnu hauskalta. Jos juttu ei tartu, sen toistaminen tai auki analysointi ei tee siitä hauskaa.
1: Syynä tähän voi olla joko se että vitsin dekonstruktio on tajuttu jo ensimmäisellä kerralla, se on niin itsestäänselvä että se on konventio, eikä enää pura ja kokoa mitään. Vitsi on siis huono koska kuuntelija tajusi sen jo ensimmäisellä kerralla liiankin hyvin.
2: Toinen syy voi olla se, että vitsin ei nähdä rakentavan, vaan ne koetaan hyökkäävänä. Jossain piireissä vitsi, jossa Jeesuksen kanssa ei pidä pelata pokeria koska tämä saa aina värin koska on naulittuna ristiin, ei välttämättä uppoa uskovaisten parissa. Vaikka se ymmärrettäisiinkin.
"This joke is funny because Chinese name "Wang" means also "penis"."
Syynä voi olla retoriset tekiikat, ja niiden ominaisuudet.
1: Parodiahan on teos, joka imitoi jonkin konvention piirteitä ja joko kasvattaa sen ominaisuuksia tai vääristää sitä hieman, jolloin hauskuus nousee esiin. Tältä kannalta jos ensin kertoo vitsin, ja sitä selittää sitä, ei kuitenkaan saa itse asiaa välitettyä, koska hauskuus asian ymmärtämisessä on sellainen, että se pitää keksiä: Liian ilmiselvät jutut on tylsiä ja liian mutkikkaat menevät vain "yli". (Josta seuraa se onnellinen tila että väsyneenä, kännissä ja muuten vaan tyhmänä jotkut vitsit naurattavat vaikka muuten eivät. Esimerkiksi se kun menee ottamaan leikkitatuointia, ja maalari kysyy naamatatuointia ottavalta viattomasti että "Mihin otat, otsaan vai poskeen?", niin on erityisen hauskaa jos on väsynyt.) Toisaalta dekonstruktiossa ajatellaan usein että tämäkin osuus olisi voitava alistaa kritiikkiä. Tätä kautta vitsien selittämisen voisi teoriassa liittää vitsin. (Helppoa se ei välttämättä ole.)
___1.1: Usein parodiaa käytetään apuvälineenä satiirissa. Satiirissa tavoitteena on pilkata tai esittää liioiteltu tai hassunkuriseksi väännetty versio jostain asiasta, jotta siitä voitaisiin osoittaa virheitä. (Joskus tämä on olkiukko, mutta periaatteessa kritiikin kohta voi olla itse asian kannalta olennainen, ja sen rakenne ei muutu, vaan ainoastaan sen esimerkki muuttuu.) Tätä kautta vitsin selittämisen rakennetta voitaisiin ainakin lähteä etsimään parodioimalla niitä henkilöitä tai toimintakonventioita jotka selittävät vitsejä. Ja tätä kautta koko ajatus siitä että vitsiä ei saisi selittää, asettautuu dekonstruktion pureville ja kriittisille vitseille. Hyvä esimerkki lienee "Helsinki Complaint Choir", joka laulaa ääneen asioita joita ihmiset olivat kirjoittaneet kun heitä oltiin pyydetty esittämään valittamisen aihetta. Lopputulos ei kuitenkaan ole kovinkaan pessimistinen.
_____1.1.1: Tälläiselle ainaki joistakuista hauskasta jutusta löytyy esimerkki. Otan esiin pari: Anime "Yu-Gi-Oh The Abridged Series" -jaksossa 18 löytyy kommentti "Run while you can mortal, soon I will rule the world, and then we'll see who smells ..... It'll be you!" Samoin "Borat" -elokuvassa tätä strategiaa käytetään. Diplomaatti opettaa NOT -vitsin, eli että ensin sanotaan jotain, joka ei pidä paikkaansa. Ja perään sanotaan "NOT". Hän kertoo tälläisen vitsin, ja kertoo että se on vitsi ja että tämä on hauskan rakenne. Borat lisää tähän vielä kierroksia, kun hän käyttää tätä vitsailutapaa väärissä tilanteissa ja aikaansaa katastrofin. Kyseessä on siis dekonstruktion dekonstruktion dekonstruktio. (Tai ainakin jotain hemmetin hauskaa.) Tämä onnistuu kun aiheena on huumori amerikan huumorintajusta, ja miten "ei ilmiselvästi hauskaa" se on.
___1.2: Toisaalta jotkut vitsit ovat sellaisia, että ne eivät lakkaa olemasta hauskoka selittämisen kautta. Esimerkiksi monet kaksimielisyydet ovat tälläisiä. Yleensä nämä ovat jollain tavalla kliseisiä vitsejä. Ehkä yhteisö määrää että ne ovat hauskoja. Toisen tulkinnan mukaan hupi johtuu logiikkavirheestä, joka ei katoa vaikka se selitettäisiinkin.
"Valtakunta hevosesta."
Tähän liittyen rakensin coniasukseni hevosen. Rakensin sen eristysteipistä ja retkipatjasta. Käytin tätä materiaalia, koska roolipelaajat tekevät niistä esimerkiksi pehmomiekkojaan. Lopputulos oli tietysti liioiteltu ja asiaan sopimaton, koska näitä kyseisistä materiaaleista ei tehty. Tätä kautta hevonen voi kuitenkin1: Hyökätä argumenttina joko "vaahtomuoviroolipelaamista" tai "roolipelaaminen on vakaa ja ankaraa miettimistä" -ajatteluja vastaan. Samoin näkemykset joissa roolipelaaminen ja etenkin siihen liittyvä bofferointi nähdään väkivaltana, on hauska.
2: Pelkkä logiikkarikko riittää. Hevoselle hihiteltiin paljon, ja yksi syy voi olla se, että kaikki tiesivät "mihin ollaan menossa", ja että mitään muutakaan paikkaa sille ei voisi keksiä. Mutta toisaalta kun se on juuri siellä, missä se voi olla, se ei silti tunnu "sopivan joukkoon". Se oli siis yllättävä mutta asianmukainen.
3: Muutama löysi hevosen erityisen hauskana, koska siinä oli suunnaton pää. Se nähtiin äärimmäisen fallisena. Vitsi olisi siis hauska koska se itse asiassa sisälsi paljon piilotettua maskuliinisuuden korostamista. Kysyinkin näiltä ihmisiltä, että miten pie. pienestä. eiku öö mini. suuresta kompensoinnista tässä muka on kysymys? Tätä tukee toisaalta sekin, että moni nuori nainen halusi erityisesti tulla juttelemaan hevosesta. Muistutin että joku ferrari ei ole mitään verrattuna hopeiseen hevoseen.
4: Hevonen voitiin liittää vahvasti naivimpaan suuntaan. Tällöin se oli hauskaa, koska "joku elää lapsen eskapismissa". Ja roolipelaajaryhmissä halu paeta todellisuutta erilaisiin leikkeihin on erityisen omaa alaa. Mutta he eivät halua tunnustaa tätä itselleen. Kun joku uskaltaa tehdä sen ja häneen suhtaudutaan hyvin, tämä on hieno asia, poistaa pelkoja. Tätä tukee se, että lapset ja pienten lasten vanhemmat pyysivät käydä näyttämässä konia lapsille. Osa lapsista yritti ruokkia hevosta. Yksi pieni polvenkorkuinen taas hyökkäsi hevosen kimppuun keppi aseena. (Mikä on sen kokoiselta melko rohkea, joskin tehoton, aktio.) Harmittomuus ja sympaattisuus puree silloin.
5: Se voidaan nähdä myös tuttuna konventiona ulkopuolelle vietynä. Roolipelaajien joukossa kun on sellaisia asustukseen panostajia, jotka esimerkiksi imitoivat jotain pelihahmoa, piirroshahmoa tai elokuvan sankaria. Joskus ne ovat laadukkaita. Joskus eivät. Tämä on perusteltu koska minulta kysyttiin monta kertaa että "ootko tuttiritari?" Sinänsä mitä ansiokkain sankarihahmo, mutta taitaa olla niin että nämä tulkitsijat vain hallitsivat "Pikku Kakkosen" ohjelmatarjonnan minua paremmin. Se ei kuitenkaan estä tulkintaa, koska heillä ei luonnollisesti ole tietoa tähän osaan päästäni. He eivät tiedä mitä tiedän televisio -ohjelmasta X. Tulkinnassa voi erehtyä, mutta se ei poista sitä että tulkinta on tehty.
6: Osaa asia voi huvittaa myös ylenkatseen kautta. Onhan helppoa naureskella pöpille toiminnalle. Tälle tulee tietenkin tilaa sitä kautta että ropecon on erillinen tila. Sinne tullaan usein tekemään hupsutteluja, eikä kukaan silti usko että "ulkopuolella" oltaisiin yhtä sekapäisiä. Tätä ylenkatsetta yritin jopa lietsoa siinä vaiheessa kun se alkoi "ratketa liitoksissaan", eli se ei enää pysynyt kasassa. Hevonen päätyi "makkaraksi". Kun se oli enää höllä teippien pitämä kasa, sitä esimerkiksi potkittiin ja muuten tuhottiin. Hauskuus syntyi aggression ja väkivallan sallitun purkamisen kautta. Ego kohosi, kun jotain voitiin asettaa alapuolelle.
7: Sitten oli tietysti niitä, jotka vakavasti miettivät että voidaanko bofferointiin tehdä ratsujoukkoja ja minkälaisia toimintasääntöjä niitä varten voidaan tai pitää soveltaa. Tämäkin voi olla omalla tavallaan hauskaa toimintaa, koska siinä jokin joka sopii genreen, mutta jota siinä ei ole katsottu sisälle, saa itse asiassa aseman. Henkilöt tässä tapauksessa luovat konvention ja tästä syntyy "rakentavaa taiteilijan iloa".
8: Lisäksi osa tuli kiittämään että huvitin ja toin ihmisille iloa "oman itsen kustannuksella". En tiedä, mitä tämä varsinaisesti tarkoittaa, koska sain kuitenkin melko paljon ja pääsääntöisesti positiivista palautetta. Voitaisiin ajatella että jos hakisin eduskuntaan, olisin tehnyt kenties arvokkainta vaalityötä, mitä voin tehdä. En yleensä ole "suosittu".
Pohjimmainen syy oli se, että minulla oli kerran erityisen tylsä työpäivä. Ja yksi selitti miten pellejä ne roolipelajat ovat. Mietin että miten tyhmiä tosiaan ovat. Ja sitten päätin kokeilla juuri sitä. Olihan puku ennen kaikkea pirun kuuma (ei viileä!) Mutta jos joku miettii että "miten voi laittaa tuollaista päälle", niin kommenttina voi olla "why not?" Kai sitä saa ihminen joskus tehdä tyhmiä asioita. Muutenhan elämä olisi pelkkää jatkuvaa ähmimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti