Tieteen asema

"I keep saying to my students that science and math are about:
(1) stuff,
(2) structures of stuff, and
(3) properties of structures of stuff.
(that being a deep insight from Category Theory). And relentlessly connecting that to their own lives. And making it hands-on, collaborative, and fun."
(Jonathan von Post's comment)

Tieteessä on kyse merkitysverkkojen löytämisestä ja niiden koettelusta. Tätä kautta saadaan tietoa asioiden suhteista toisiin asioihin. Tätä kautta saadaan esimerkiksi tietoa siitä, mitkä asiat muuttuvat - ja joskus osataan jopa sanoa mihin suuntaan - jos jotain asiaa muutetaan. Lisäksi voidaan tietää mitä asioita ei voida muuttaa.

Kun tätä sovelletaan ihmisiin, on selvää että tällä tiedolla on arvo. Mutta tiede on sellaisenaan "vain" välineellistä. Tieteellinen tieto atomien toiminnasta ei kerro pitääkö sillä tehdä ydinvoimala, ydinpommi, vai olisiko parasta jättää koko juttu tekemättä. Se, mitä tulee tehdä, taas tulee arvoista.

Otan konkreettisen esimerkin.

Meillä on aistinelimiemme antamissa tiedoissa kasa ölliäisiä, jotka tuntuvat liikkuvan yhdessä. Tietysti aina on "yksinäisiä" ja parvesta irtautuu jäseniä ja siihen liittyy joskus uusia jäseniä. Mutta kuitenkin kokonaisuus virtaa enemmän yhdessä kuin erikseen. Kutsumme tätä kokoonpanoa laumaksi tai parveksi.

Jos tieteentekijä soveltaa Fokker-Plank -yhtälöä, hän voi tarkastella erilaisten parvien ja laumojen liikkumista. Siis voimme tutkia sen avulla myös meidän parvemme tai laumamme liikettä. Kaavan avulla tarkastellaan ulkoisia voimia, jotka vaikuttavat parven käyttäytymiseen. Ulkoiset voimat voivat houkutella, kuten vaikkapa vesilähde ja hyvä ruoka -alue. Toiset voimat, kuten vaikea maasto tai petoeläimet, ajavat sitä poispäin. Tätä on testailtu ja se on havaittu "empiirisesti riittävän vahvaksi". Se ei ehkä ole lopullinen totuus, ja jo itse "parven" käsitekin voi myöhemmin paljastua typeräksi. Mutta tällä hetkellä se on fiksu odotus siitä miten kasa ölliäisiä tulee sijaitsemaan ajallisesti.

Tätä tietoa käyttäen voidaan (1) Tehdä uskottava arvaus mihin parvi on menossa. Tätä kautta siihen voidaan varautua. (2) Voidaan tehdä uskottavia arvauksia miten sen liike muuttuu jos sille tehdään asioita X. Kaavaan laitetaan "oletukset", eli parven määritelmä, ja miten se vuorovaikuttaa toiseensa, eli se kaava. ("Luonnonlaki" -sana parveilun kohdalla on hieman korni, se on sääntö jota laumat vain noudattavat, jos siihen laitetaan oleelliset vaikuttavat ilmiöt oikein). (3) Voidaan jopa arvailla, mistä tämä lauma ja parvi on lähtöisin.

Tässä ei mietitä "syntejä syviä", kuten sitä eletäänkö sitä oikeasti Matrixin lumejärjestelmässä vai ei. Ajatellaan vain että jos se "parvi" sellaisena kuin se meille ja mittalaitteillemme ilmenee, jotenkin kiinnostaa. Ja sen muuttaminen mitä me ja mittalaitteemme havaitsevat, kiinnostaa. Niin siinä on kaava ja oletus. Tämä kaava ja oletus ei sellaisenaan sisällä tavoitetilaa. Vasta ihmisen arvot ja tavoitteet päättävät tavoitetilan. Halutaanko parvi mehiläisiä saada houkuteltua tietylle pellolle? Halutaanko kulkusirkkalaumat muualle - vai haluaako maan johto ohjata naapurimaan pelloille? Tältä kannalta "perimmäinen todellisuus" on merkittävä vain siinä määrin, miten niitä saadaan "kaavoitettua ja testattua".

Tiede antaa keinot, se on väline. Siksi esimerkiksi atomifysiikan epämoraalisista implikaatioista puhuminen on tavallaan järjetöntä. Sillä voidaan tietysti saada keinot atomipommeihin tai siihen että jonkin alueen ihmiset kasataan ydinvoimalan ydinjätteeseen saamaan syöpää. Mutta luonto itsessään toimii kuitenkin kaavan mukaan. Moraalittomat teot ovat arvojen ja tavoitteiden - eivät tieteen ja luonnonlakien - väärinvalintoja. Voimme valita mitä haluamme, mutta emme voi muuttaa luonnonlakeja tai luonnonilmiöitä pelkästään muuttamalla ne toisenlaisiksi.

Tätä kautta minun ei siis auta muuta kuin myötyvästi siteerata Pierre-Gilles de Gennesin ja Jacques Badozin kirjaa "Hauraat esineet" : Luku 3 sisältää alaluvun "Tiede informoi, mutta päätösvaltaa sillä ei ole":

"Julkinen kuva tiedemiehistä on länsimaissa usein virheellinen. Yleisö joko suo heille profeetan kykyjä tai näkee heidät jonkinlaisina paholaisen oppipoikina. Molemmissa tapauksissa on kysymys virheellisistä stereotypioista.
Tieteenharjoittajalla on ennen kaikkea velvollisuus viipymättä informoida maanmiehiään, jos hän havaitsee että kehitteillä oleva sovellus tai käsite voi muodostua ongelmaksi. Kyseessä voi olla pilleri, ase tai tekninen prosessi. Mutta tieteenharjoittajalla itsellään ei ole valtaa ratkaista hyvää ja pahaa toisten puolesta. Olen teknokraattien ja yleensä asiantuntijoiden hallintoa vastaan. Demokratiassa vastuu yhteiskunnan valinnoista kuuluu kansalaisille ja heidän valituille edustajilleen. Tieteenharjoittajien vastuu on tehdä työtään ja ilmoittaa yleisölle, kun jokin asia vaatii heiltä kannanottoa."

Karkeasti: Tietoa ei hallita tiedolla, vaan arvoilla ja tavoitteilla, jotka saadaan ideologioista. Arvoja ja tavoitteita taas ei tavoiteta ideologialla, vaan tiedolla. Tieteen tehtävä on tätä kautta enemmänkin edustaa välineellistä järkeä. Se on kuin autoissa oleva karttaneuvoja: Se pyrkii mahdollisimman hyvin neuvomaan miten perille päästään kätevästi, mutta se ei kerro minne kuski haluaa ajaa.

Tietenkin tiede voi yksilölle edustaa muutakin kuin "välineitä". Mutta heidän arvonsa ja tavoitteensa sisältävät tällöin ne elementit, jotka ohjaavat ja inspiroivat hänet yksilönä tähän työhön.