Usein sanotaan että tieteen tulokset voivat johtaa kokonaan uuteen maailmankuvaan. Tällöin ihminen ikään kuin muuttaa näkemystään asioista tosiasioiden mukana. Toisaalta is-ought -ongelma kieltää sen, että tieteen tosiasioiden olisi mitenkään pakko vaikuttaa moraaliasioiden tulkintaan.
Tässä näyttää ensi alkuun olevan jonkinlaista jännitettä.
Asiaa voidaan ehkä ymmärtää ottamalla mukaan "kolmas elementti". Sitä voisi kutsua vaikka "sijaksi". Se on melko lähellä ajatusleikkiä, jossa otetaan lause "(ihmis)elämän tarkoitus on" , ja muutetaan tämä koneen toiminnaksi. Tässä on mukana sekä toiveet, että tavoitteet ja päämäärät. Sekä yhteiskunta että yksilö. Sitten se toimiva maailma. Ja sitten on kasa symboleita ja tarinoita.
1: Tulin tähän jaotteluun siksi, että usein haluamme yhteiskunnalta tiettyjä asioita, mutta emme itse välttämättä haluaisi itse toimia toiveidemme mukaisesti ja niiden rajoissa. Yhteiskunnallinen utopia että yksilön toiveet voivat ainakin paikoin olla ristiriidassa. (Esimerkiksi silloin kun minä nousen töihin.)
2: On selvää että jos halutaan jotain lopputulosta, on tiedettävä myös keinot miten siihen päästään. Tämä on mukana koneenkin funktiossa. Näidenkin rakentamisessa käytetään mm. tietoa luonnonlaeista. (Koneen toimintavirheet johtuvat siitä että toiminnan tavoitteeseen pyritään väärällä tiedolla maailmasta.)
Otetaan siis maakeskinen maailmankuva. Siinä on sääntö, joka ei sellaisenaan sano mitään perustavaa ihmisen arvosta. Kaikki taivaankappaleet kiertävät maata. Tämä kuitenkin antaa ihmiselle sijan kaiken keskipisteenä. Tällä on symbolinen merkitys. Ja se antaa ihmiselle tietynlaisen minäkuvan. Ihminen rakentaa itselleen sijan tämän tosiasiatiedon ympärille. Siinä on mukana kaikenlaista moraalista silpettä. Maakeskisyyden ympärille tietenkin kerrotaan tarinoita. Ja sen katsotaan symbolisoi keskeisyyttä. Syntyy tarina Jumala on luonut meidät keskiöön. Moraali ja muu sidotaan tähän. Systeemi on tässä vaiheessa kasassa.
Siksi käy niin, että kun aurinkokeskinen maailmankuva astuu mukaan kuvioihin, sitä pidetään sekä faktuaalisesti vääränä että "moraalisilta implikaatioiltaan arveluttavina". Ei siksi että se todella olisi näin. Vaan sen takia että koko rakennelma on rakennettu tämä tosiasia huomioon ottaen, ja maailmankuvasta on lopulta tullut iso ja koherentti. Ja sillä on perinteet. Siinä kaikki nojaa kaikkeen muuhun. Sitä on työllä ja rakkaudella hellitty ja rakennettu. Se on suuri ja kaunis ja sisäisesti johdonmukainen.
Erilainen muutos voi siksi vaikuttaa pahasti, jos se on ollut symbolisesti keskeinen. Tällöin ihminen ajattelee helposti koko kokonaisuutta. Pelkän väärän tosiasiaväitteen hylkääminen ei tule mieleen, vaan sen sijaan mieleen tulee se, mitä kaikkea "sijasälpettä" siihen liittyy. Olisi luovuttava myös monesta tarinasta, ja nämä taas liittyvät ... (Vähemmistäkin kiusasta sitä on äijiä laitettu kotiarestiin!)
Tämä herättää tiettyjä samankaltaisuusasioita muihinkin seikkoihin. Tekisi mieli sanoa "tuoreempiin", joka viittaisi ajatuksen lyhyämpään historiaan, nykyaikaisuuteen. Mutta vastaus taitaa kuitenkin olla enemmän "ajankohtaisempiin", joka mahdollistaa myös viittaamisen "mennneisyyden jääräpäisyyden ylläpitämään jäänteeseen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti