tiistai 4. elokuuta 2009

Maksalaatikon hinta ja innostuminen.

Eräs ystäväni opiskelee ekonomiaa. Itselleni se edustaa miltei yhtä potentiaalista ammatinvalintaa kuin lain lukeminen. Hän on kuitenkin selvästi innostunut alasta. Kysyin, että mikä sai hänet innostumaan koko alasta. Sitä ei nimittäin esitellä kovinkaan innostavasti tai käytännönläheisesti.

Kuitenkin ala on mitä konkreettisin. Sainkin kuulla sen syyn, miksi kyseinen ala oltiin valittu. Ja se tuntui "uskottavalta syyltä", toisin kuin kaikki "pyyteettömänt maailmanpelastussyyt". Oikeat syyt ovat usein vähemmän sfääreissä.

Tässä tapauksessa kyseessä oli ollut kysymys maksalaatikon hinnasta. Hän oli kuullut että "jossain kokeessa" oli ollut kysymys siitä että "jos lapsilisät kasvavat, mitä tapahtuu maksalaatikon kulutukselle". Tämä oli ekonomiaa. On yksinkertaisesti siistiä tietää tälläisiä asioita. Se on konkreettinen, yllättävä ja kuitenkin sitä ei tule mietittyä. Ja siitä voidaan tietää jotain.

Oikea vastaushan on tietenkin se, että sen kulutus laskee. Syynä on se, että maksalaatikko on halpa kuluke, jota ostetaan pääasiassa sen vuoksi. Jos ihmisille, joilla on ns. "rahasta tiukkaa" laitetaan lisää rahaa, he kuluttavat vähemmän penniä venyttäen ja ostavat siksi jotain muuta. (Itse kyllä pidän maksalaatikosta. Paljon. Mutta enemmistö ilmeisesti ei arvota sitä kovin paljoa muiden ruokien yli.)

Juttelinkin ekonomian erilaisista tuotteista aika paljon. En oppinut sivistyssanoja, mutta itse kaupankäynnin "pienen mietinnän jälkeen itsestäänselvät, mutta muuten aivan pimentoon jäävät asiat" tulivat esiin. Sehän on siis itse asiassa varsin hieno ala!

Sitten on tietysti toisenlaisia tuotteita.
1: Esimerkiksi sellaisia kuin siniset kynät ja punaiset kynät. Eli kun nostat toisen hintaa, toisen kulutus kasvaa ja se jonka hintaa kasvatetaan, ostetaan vähemmän. Toki värillä on joissain tuotteissa merkitystä: Yritäppä myydä pinkkiä ja mustaa moottoripyörää tai nahkatakkia rinnakkain. Molempia voidaan toki ostaa, mutta toista ostetaan selvästi enemmän. Mutta yleisesti sanoen on järkevää olettaa että "värillä ei ole väliä".
2: Sellaisia tuotteita kuin olut ja siideri. Jos toisen kulutusta lisätään, toisen kulutus vähenee. Ihmiseen mahtuu vain rajallinen määrä tavaraa.
3: Sitten on sellaisia tuotteita, jotka ovat komplementteja, eli tukevat toista. Ne tehostavat ja parantavat ydintuotetta. Esimerkiksi roolipelien lisäosat ovat tälläisiä: Esimerkiksi kun suomalaisen "Praedor" -roolipelin hahmonluonti kestää helposti tunteja, on siihen tehty hieno lisäosa, "Efemeros", jossa hahmonluontia on helpotettu paljon, rakentamalla arkkityyppejä, jotka ovat melko klassisia ja tyypillisiä hahmoja, eli se on käytännössä tapa luoda särmikkäitä klassisia hahmoja nopeasti. (Voit toki käyttää peliä ilmankin. Mutta moni valittaa hahmonteon hitaudesta, joten tämä lisäosa selvästi paikkaa ehkä olennaisimman "valituksen aiheen" päätuotteessa.) Päätuotteen valmistajan ei itsensä välttämättä tarvitse tehdä tätä tuotetta, sen teko voidaan ulkoistaa. Tässä on kuitenkin tärkeää huomata, että jos päätuotteen kulutus heikentyy tai lakkaa, sivutuotteen kulutuskin saa rajoitteensa: Lisäosa voidaan toki ostaa vaikka vuosia päätuotteen ostamisen jälkeen, mutta jos sinulla ei ole "päätuotetta", tuskin teet "tukituotteella" mitään.
4: Lisäksi on sellaisia tuotteita, joiden kulutus liittyy yhteen, eli jossa toisen kuluttaminen lisää toista. Oman elämäni kautta voin nostaa esiin tässä kohden tupakan ja alkoholin. En yleisesti ottaen käytä kumpaakaan paljon, mutta "tykkään poltella kännissä", ja toisaalta poltellessa tulee helposti mieli käväistä baarissa. Tätä kautta jos alkoholin saamistani helpotetaan, myös tupakoimiseni muuttuisi "vähemmän satunnaiseksi". Samoin jos minulla ei ole saatavilla tupakkaa, alkoholin kulutukseni laskee.
5: Sitten on tietysti sivutuotteita, joita tulee prosessissa. Tämä voi olla haitta, mutta osa tekee siitä myös bisnestä. (Jopa sivutuotteen tuhoamisesta voidaan joskus saada maksuja, jos tuotteen tuhoaminen on esimerkiksi erityisen vaikeaa eli/tai lainsäädännöllä erityisesti rajoitettua.) Maatalouselinkeinoista löytyy tästä paljonkin esimerkkejä. Viinantuotannossa tulee sivutuotteita, joista tietenkin tehdään rehua. Tämä on maaseutuelinkeinojen harjoittajan kannalta hyvä asia, koska tätä saadaan halvalla: Jos rehua ei ostettaisi, tästä tulisi viinanvalmistukselle kuluja. (Mikä taas nostaisi viinan hintaa, eli jokainen eläintilan yrittäjä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa viinan hintaan!) Tätä kautta tuotteen hinnasta leikkautuu siivu pois. Kannattavan kaupan raja kun vertautuu tiloista "kauppoja ei tehdä" ja "kauppa tehdään hinnalla X" kanssa. Ilmaiseksi eläinyrittäjä ei tietenkään tavaraa tule saamaan, koska kuljettamisesta tulee kuluja. On halvempaa kaataa viemäriin. Mutta periaatteessa näitä sivutuotteita saadaan edullisesti.

Näiden suhteiden asioita voidaan tutkia tilastotieteellä ja markkinoiden tarkkailulla. (Niitä ei saa keksiä päästä. Siksi esimerkiksi kannabiksen laillistamisen vaikutus tupakointiin voi olla vaikea asia. Se on selvää että harva pistää kahta käärylettä kerralla palamaan, mutta harva kuitenkaan koko ajan polttaa.) Tätä kautta voidaan tehdä jopa joitain ennusteita. Aloin ymmärtämään, miten niinkin tylsästä asiasta, kuin taloudesta, voi periaatteessa innostua niin että siitä tekee itselleen ammatin. Ja minä kun luulin, että alan takana on vain "se, että niitä tarvitaan ja moni on ahne ja haluaa rahaa". Näin omat henkilökohtainen luuloni rytisi ovista läpi.

Ei kommentteja: