"Would you conclude: “A ha! Those atheists sure have egg on their faces now! Turns out the Bible was right! Well, basically right, anyway. True, God’s nature isn’t exactly what we thought it was, but He does exist after all!” Presumably not, no more than if the God of Exodus turned out to be Moses with an amplifier and some red fizzies he’d dumped into the Nile. The correct conclusion to draw in either case would not be “God exists, but He wasn’t what He seemed” but rather “God does not exist, He only seemed to.”"
Tämä korostaa sitä, mitä olen itsekin usein nostanut esiin. Usein Jumalatodistuksissa ei oikeasti ole kysymys Jumalan todistamisesta vaan määrittelemisestä. (Valitettavasti jos asia muuttuu pelkäksi määrittelykysymykseksi, se on melko epäkiinnostavaa.) Feder kuitenkin jatkaa tästä. Hän lähestyy asiaa Jumalan määrittelemisen kautta. ; Hänestä tämänlaisissa tilanteissa joissa Jumalatodistus määrittelemiskysymys, on hyvä katsoa että kysymys on haluamisesta. ; Osa kokee avaruusolento -Jumalan pettymyksenä koska he eivät halua että Jumala on tälläinen ja kieltävät tämänlaisen määritelmällisesti.
Näin ollen hän ottaakin esille sen, että miksi ateistit eivät halua olla uskovaisia. Tässä kulmassa tämä tunteenomainen lähestymistapa on itse asiassa perusteltu. (Tämä on erittäin poikkeuksellista.) Sitä kautta voidaan saada näkökulma asiaan. Feser ottaa referenssit kahteen ateistiin, Flewiin ja Nageliin. Hän korostaa että Flew on muuttanut kantaansa ateismista teismiin. Ja hän yhdistää tämän siihen jumalateoriaan ja jumalan määritelmään joka Flewillä oli ateistina ollessaan. "It should perhaps be noted here that not only the God of Islam but also the God of Christianity was originally conceived on the model of an Oriental despot - such as Saddam Hussein - insistent that his subjects should be always obedient to, and forever praising of, their master." Tämä näkemys on ollut karrikatyyri ja sen murtamisen jälkeen Flew olisi kääntynyt. Hän näkee samanlaista sävyä myös Thomas Nagelin sanomisissa. Nagelkin on toki tullut tunnetuksi myös positiivisena esimerkiksi ID -liikkeelle, mutta hän on ainakin toistaiseksi ateisti. Hänkin on maininnut että hän ei halua että on Jumalaa. "I want atheism to be true and am made uneasy by the fact that some of the most intelligent and well-informed people I know are religious believers. It isn't just that I don't believe in God and, naturally, hope that I'm right in my belief. It's that I hope there is no God! I don't want there to be a God; I don't want the universe to be like that." Feserin näkemys nostaa taatusti esiin jotain olennaisia piirteitä joita ateismin parissa liikkuu. Selvästi haluaminen on mukana ateismissa aivan kuten uskonnossakin on mukana Toivo joka Jumalan olemassaolosta ja Pelastuksesta tulee. Ateistit ovat siis ateisteja moraalisin syin. Ateismin ydin ei siis tässä kohden ole arvotyhjiö, vaan hyvinkin lujat arvot.
Lisäksi Feser korostaa että ateistit vihaavat kahta muuta piirrettä teologiassa (a) Sitä, että Jumalalle annetaan erioikeuksia. Eli se, että Big Bangin ei anneta olla alkusyy vaan sille vaaditaan syytä. Kun taas Jumala ei vaatisi syytä vaan se voisi vain olla olemassa. (b) Ja että Jumala on niin kompleksinen että Hän rikkoisi Okhamin partaveistä vastaan. (+) Nämä Feser ohittaa ottamalla käsiin sen, miten teologia on Jumalaa määritellyt. "Hence, when classical theists say that God does not have a cause, that is not because He is an arbitrary exception to a general rule. Other things require causes because they have potentials that require actualization, or parts (whether material or metaphysical) that need to be combined, or have an essence or nature that is distinct from their existence and thus needs to be conjoined to it. But God is pure actuality and devoid of potentiality, and thus cannot in principle be actualized by anything else; He is absolutely simple and thus does not have parts which need to be combined; and He is Subsistent Being Itself and thus cannot have being or existence imparted to Him." Näin ollen ateismi typistäisi teologian karrikatyyrimäiseksi. Ateismi ei pärjäisi hyvälle teologialle, eikä sofistikoitunut teologia hätkähtäisi siksi ateismin esittämän haasteen edessä.
Nähdäkseni Feserin näkemyksessä on paljon hyvää. Se nimittäin käsittelee melko hyvin "kadunmiehen ateismia" jota on ollut liikenteessä melko kauan. Siinä korostetaan Pahan ongelmaa. Sillä tämä on sitä "Taivaallisen Saddam Husseinin" asiaa. Ja tässä Jumala nähdään todellakin niin kammottavana että siihen ei haluta uskoa. Lisäksi se käsittelee muutamia hyvin toistuvia argumentteja joita kuulee tavallisilta ateisteilta.
Kuitenkin siinä on jotain melko suuria vaikeuksia. Ensinnäkin sen tapa lähestyä ateismia on hyvin omituinen. Itse asiassa voidaan sanoa että Feser tyypittää ateismin hyvinkin cherry pickaamalla ne joita hän käyttää malliesimerkkiateisteinaan.
1: Hän tekee tässä itse asiassa samanlaisen typistyksen kuin mitä Richard Dawkins tekee kun valikoi uskontokritiikissä huomiotaan vain fundamentalisteihin, kreationisteihin ja Swinburneen. Valikoimalla nämä malliesimerkeiksi määritellään uskonto tietynlaiseksi ja ohitetaan muunlainen. Teologit korostavat että tämä on latistavaa, ja että juuri tämä on ytimessä kun Richard Dawkinsin kritiikki nähdään irrelevanttina. Dawkinsin nähdään moittivan vain fundamentalisteja. Tämän kritiikin nähdään osuvan, mutta että se ei oikeastaan kosketa teologiaa.
Itse asiassa jo se, että ateisteiksi päätyy Flew ja Nagel ovat vakava indikaattori tästä. Jostain syystä on olemassa ihmisiä joista ateismi on Richard Dawkins ja nämä miehet. Dawkins nähdään räyhääjänä, ja Flewiä ja Nagelia korostetaan arvokkaina ja rationaalisimpina ateisteina. Valitettavasti ateistit itse ovat harvemmin tätä mieltä. Kun Feser otti alkusyyargumentin ja sen Jumalamääritelmän ytimeksi, ei tietoisuustutkija ja falsifikaatioperiaate-humanisti ole se taho josta asiaa pitää lähestyä. Kuka tahansa riviateisti olisi voinut viitata vaikkaoa Stephen Lawiin tämän yhteydessä. Hieman sofistikoituneet olisivat voineet mainita Sean Carrollin - tai jopa Stephen Hawkingin. Heidän kaikkien perustanaan on fysikaalinen itsesyntyminen. Se taas perustuu fysikalistiseen kvanttifysiikan luonteeseen.
Näissä on esillenostettavaa se, että osa ateistisista fysikaalisista argumenteista perustuu siihen että koko aktuaalinen-potentiaalinen -jako on väärä tapa katsoa naturalistista maailmaa.
1: Carrollista - ja Hawkingista - ensimmäisen syyn miettimisen kohdalla on ongelmana se, että kvanttilait ja todellisuus alkavat olemaan tavalla jossa ei ole "ensimmäistä hetkeä" siinä mielessä missä me sen ajattelemme. Uskovaiset ajattelevat näissä kohden väärin syy-seuraussuhteen rajoitteet, joten näinollen alkusyyargumentti murtuu koska syy-seuraus ei ole sellainen kuin teologit ovat sen jumalatodistuksessaan olettaneet. (Itse olen verrannut tätä Zenonin nuoliparadoksiin joka on väärällä liikkeen määritelmällä rakennettu asia. Ajatusketju väittää että nuoli ei voisi liikkua, mutta tosimaailmassa ne liikkuvat. Liikkumisen rajoite kertoo väärästä ajattelusta eikä todellisuudesta.) Ja heidän ytimessään on että tämä on fysikaalinen kysymys. Tässä kohden Feser joutuu vastaamaan siihen kysymykseen että miksi ateistejen argumentti olisi huono, kun se ei ole ollenkaan se mitä Feser sanoo. Ja heidän määritelmänsä on aivan erilainen kuin klassisen teismin ja se on tieteellisesti mahdollinen, joten miksi heidän ylipäätään tarvitsisi välittää klassisen teismin määritelmästä joka jää fysikaalisen tutkimuksen ulkopuolelle ja on tätä kautta huonompi kuin heidän oma testauksen ulottuvilla oleva näkemyksensä?
2: Lisäksi ei ole tavatonta törmätä ihmisiin jotka voivat hyväksyä sen, että kvanttivaahto on vain ollut ja että tämä on kaiken taustalla. Tässä omituista on se, että se johtaa helposti ajatteluun jossa on David Deutschilaisia sävyjä. Tällöin kvanttitila tarjoaa potentiaalia jossa kaikki vaihtoehdot toteutuvat jossain multiversumin universumissa. Tämä universumi muistuttaa vahvasti klassisen teismin jumalaa. Itse asiassa tämänlainen näkemys on klassisen teismin uudelleenmäärittely. Tässä vastaan tuleekin sitten se ongelma jonka Feser itse nosti esille ; Mitä järkeä on debatoida siitä onko Jumala olemassa vai ei ole, kun kummassakin tapauksessa se mitä maailmassa on nähdään samana mutta Jumalan määritelmä on eri. Miksi helvetissä riidellä määritelmäeroista? Ainut vastaus jonka tähän osaan sanoa on se, että teologia liittää "kvanttivaahtoon" kuulumattomia osasia. Kuten Jumalan rakkauden, pelastuksen, Jeesuksen, ja moraalilait. Nämä emotionaalisesti sitovat antropomorfismit ovat non sequitureja tästä klassisesta Jumalamäärittelystä (Niitä ei voi päätellä tai perustella siitä että klassinen jumalamääritelmä olisi totta).
Itseäni klassisen teismin alkusyyajattelussa painaa kuitenkin eniten se, että jos "Jumala on täysin aktuaalinen ja hän on syy-yhteyksien ulkopuolella, ja meidän universumissamme potentiaa aktualisoituu joten sen sisällä tarvitaan syyseurausta" niin miten ihmeessä Jumala on voinut Luoda universumia ollenkaan? Koska jos on liikkumaton liikuttaja jossa ei tapahdu muutosta, niin mistä potentia ilmestyi? Täysin aktuaalisessa tilassa jossa ei ole ollenkaan potentiaa (eli Jumala) ei by definition tapahdu muutosta ja joka ei muuta mitään koska se on täysin aktuaalinen jo valmiiksi. On siis kaksi tilaa, jossa on täysaktuaalinen Jumala. Ja tila jossa on Jumala ja universumi. Ja tässä universumissa potentiaa, joka aktualisoituu ajan kautta. Aika muuttaa potentiaa. Ongelmana onkin transitio. Miten pelkästä aktuaalisesta päästään (ilman muuttumista, tapahtumia) perustaltaan aivan erilaiseen tilaan jossa on lisäksi potentiaa. Jostain syystä ainut vastaus jonka olen tähän teologiasta kiinnostuneilta saanut on "en ymmärrä kysymystä". (Mikä on omituista koska se rakentuu klassisen teismin jumalakäsitykselle joka ei rehellisyyden nimissä ole kovin vaikeastitajuttava. Sekä aktuaalisuuden ja potentiaalisuuden luonteiden perusteiden tuntemiselle.)
Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä että sofistikoituneen teologian puolustus ateismia kohtaan on syyttää ateismia yksinkertaistavaksi latistukseksi joka ei pysty käsittelemään sofistikoitunutta teologiaa koska on keskittynyt irrelevantteihin uskovaisiin jotka ovat vain helposti pilkattavissa ja siksi sopivia ateistejen agendalle. Tämä tehdään latistamalla ateismi valikoimalla ateismin auktoriteetit sen mukaan että ne ovat ateisteille irrelevantteja mutta jotka ovat käteviä valintoja jos halutaan ajaa uskovaisten agendaa.
Minä en halua että tämänlaista olisi olemassa. Sen sijaan haluaisin että jossain olisi hyvä ja rakastatva Jumala joka ampuisi kaikkia ateisteja ja uskovaisia perseeseen salamalla. (Mielestäni tässä ei ole mitään ristiriitaista, koska olen itse julma, ihmisiin pettynyt ja erittäin kieroutunut. NOT.) Valitettavasti haluaminen on irrelevanttia. Sillä ajatus siitä mitä Dänikenin avaruusolennot tekisivät Jumalauskolle ovat relevantteja vasta kun nämä avaruusolennot havaitaan asian tilaksi. Sitä ennen ne ovat irrelevantti keskustelunaihe. Ja löytymisen jälkeen määritelmäsolkkaus olisi irrelevanttia. Tärkeää olisi miettiä konkreettisempia seurauksia.
Itse olen esimerkiksi sitä mieltä että jos humanoidit takaavat minulle riittävästi seksiorgioita kutsun heitä mielelläni "Herraksi". Jos he olisivat vain tylsiä reissaaja-insinöörejä, niin ei siinä olisi mitään järkeä. Todellisuustajuni olisi molemmissa asiaankuuluva ja todenmukainen. Nimitys joka ei liity siihen miten asiat ovat tai siihen mitä hyötyä nimityksistä on ovat turhaa saivartelua, joka kohdistuu paketin kuoreen eikä sen sisältöön. Tätä en pidä sofistikoituneena. Vaan epätoivoisena. Sellaisena johon turvautuvat ne tyypit joilla ei ole kunnollista substanssia koskevaa materiaalia ja argumentteja. Mutta jotka haluavat tästä puutteesta huolimatta vaikuttaa rationaalisilta.
Uskoisin että tämä on yksi syy jonka vuoksi monet haluavat olla ateisteja. He eivät halua olla tämänlaisia epätoivoisia sanasaivartelija-kikkailijoita jotka ovat Jumalansa kanssa vähän kuten tyttöystävältään epätoivoisesti seksiä vonkaavat teinipojat. Että jos nyt kuitenkin vähän saisi vaikka ei saakaan. Tytöt taas yleensä "antavat joko kunnolla tai ei ollenkaan". Hyvien todellisuusnäkemysten kohdalla on vähän sama. Saivartelua tarvitsevat vain ne joilla ei ole kunnollista tutkimusohjelmaa näkemystensä tueksi. (Kiitos.)
10 kommenttia:
Selität että Feser näkisi tulkinnanvaraa. Kuitenkin lainaat häntä seuraavalla tavalla
"The correct conclusion to draw in either case would not be "God exists, but He wasn’t what He seemed" but rather "God does not exist, He only seemed to.""
Sehän nimenomaan sanoo että asia ei ole määritelmäkysymys.
Toinen asia on Jumalan luomistyöstä. Luomakunnan potentia tietysti syntyy Jumalasta. Jumala luo potentiaalisen. Jumalan toimintaa voi vain olla vaikeaa ymmärtää koska aika on potentiaalisen maailman ominaisuus. Jumalan äärettömyys ja ajattomuus ei ole loppumatonta aikaa, vaan ajan ulkopuolella olemista.
Kiitos täsmennyksestäsi. Nähdäkseni varsinainen tekstini nimenomaan sanoo että asiaan on erilaisia kulmia ja että Feser sitten valitsee näistä toisen. Eli kysymys on tulkintojen priorisoimisesta. Ajattelin että tämä tulisi selväksi riittävän hyvin jo siksi että siinä on se lainaus.
Toki ymmärrän että sinusta tekstiä voidaan kenties tulkita väärin, lukea siten että väitän sitaatin sanovan jotain ja sitaatti sanookin jotain muuta. Eli että olisin vaikka lukenut englantia väärin.
Itse taas ymmärrän että tämänlainen reagointi on enemmänkin "argumenttia edistämätön täsmennys". Kyseinen blogaus, sen argumentin ydin ja muut eivät muutu ollenkaan tuon korjaamisen jälkeen.
On toki hyvä olla tarkka, mutta en voi silti olla miettimättä sitä vaihtoehtoa, että tämänlaisia "asiavirheitä" nostetaan usein esiin siinäkin mielessä että sillä saadaan keskustelullista ylilyöntiasemaa (aka. valtaa). Eli kun toisen näkemyksestä etsitään virhe (tai tässä tapauksessa jotain jonka hyvin kaukaisesti ja hyvin tarkoitushakuisesti lukien näyttää virheeltä) ja tämä nostetaan esiin, niin saataisiin ikään kuin kumottua osa sen argumenteista.
Näin yllättävän usein näytetään kokevan myös siinä tapauksessa kun asiavirheet ovat olleet "koristeita" eivätkä "sisältöä".
Toinen asia onkin sitten tuo käsitteesi luomisesta. Viittasit termistöön joka on tuttua klassisesta teologiasta. Ja esimerkiksi W. L. Craigin näkemyksistä löytyy samanlainen ajatus atemporaalisuudesta.
Se kuitenkin osuu argumenttini ohi, eli se on itse asiassa argumenttini väärinymmärrys. Käytin tässä tarkoituksella ja syystä "transitio" -sanaa. (Joka on kieltämättä kökkö mutta en keksinyt parempaakaan.) Halusin tällä korostaa sitä että termiä ei ole sidottu perinteiseen "tapahtumiseen" joka koetaan usein ajalliseksi.
Ideana on juuri se, että mitä luominen on? Luominen on syy-seuraussuhde jossa on vaikutus. Näin ollen jotta aktuaalisen voidaan sanoa luovan jotain, sen on tehtävä jonkinlainen muutos jossakin. Tämä ei ole välttämättä ajassa, mutta jossain ja jotenkin sen on tapahduttava. Näin ollen Craigin ja muiden teologien tapa selittää asia siten, että "se ei tapahdu ajassa" ei ratkaise ongelmaa, se itse asiassa kieltää yhden menetelmän jolla luominen voisi ehkä tapahtua. (Aika ei olisikaan fysikaalista vaan olisi myös absoluuttinen eifysikaalinen aika.)
Pelkkä aktuaalinen on nimittäin staattinen. Tämä taas tarkoittaa "mahoutta". "Jos se tekee muutoksen se on tehnyt sen jo." (Ja se tekee tämän myös eiajallisissa konsepteissa.)
Jos mietitään luomista vaikkapa intentio-rakentamis -ketjun kautta, voidaan huomata että jos "Pelkkään aktuaaliseen" syntyy idea, se on muutos jota siinä ei tapahdu. Näin ollen sen on ollut pakko suunnitella luomista aina. Jos se tekee universumin, se on muutos, aktuaalisen on alettava tekemään jotain jota se ei ole tehnyt aikaisemmin (ajallisessa tai ajattomassa). Joten muutoksen ja idean on tapahduttava yhdessä.
Miten tahansa tässä pyöritään, päädytään pakosti tilaan jossa Jumala ja universumi ovat atemporaalisessa mittakaavassa samanaikaisia. Tällöin voidaan kysyä että miten niin Jumala luo universumin? Eikö universumi voi luoda Jumalaa?
Minun silmiini näkyy se, että teologia tarkoittaa sitä että kannatetaan samanaikaisesti kahta konseptia joita ei voida sovittaa yhteen teologian käyttämin keinoin;
Konsepti A: Ensinnäkin teologia ei voi hyväksyä tilaa jossa universumin synty ilman jumalaa voitaisiin hyväksyä. Siksi heidän täytyy selittää miksi Jumala ei tarvitse selitystä mutta universumi tarvitsee. Tämä ratkaistaan klassisella tässäkin esitetyllä Jumalalla.
Konsepti B Tässä teologia korostaa sitä että Jumala voisi tehdä-luoda universumin. Tässä korostetaan kaikkivaltiutta. Joka valitettavasti on ylläolevan vastakohtaa, se on enemmänkin äärimmäistä potentiaa, kykyä muuttaa asioidentiloja.
Näkisinkin että teologian ongelmana on se, että se vastaa varsin keinotekoisin alkuoletuksin todistuksen taakan kaltaisiin konsepteihin. Esimerkiksi sen mielestä olemassaolemiskysymys ei vaadi selitystä jos se on aktuaalista. Heistä potentia vaatii selityksen. Tämä on sinänsä erikoista koska voidaan sanoa että olemassaolemattomuus muistuttaa aika paljon potentiaalisuutta kun taas olemassaolo vaatii aktuaalisuutta. Itse näen päin vastoin että potentia olisi pienempää selitystä vaativa. (Tämä kuitenkin sallisi sen, että universumi voisi syntyä olemattomuduesta potentian kautta ilman Jumalakonseptia, joten teologia presuppositionistisesti kieltää tämän mahdollisuuden, ja näin heidän tieteenfilosofiansa vääristyy omituiseksi, sellaiseksi että oikein mikään empiirikko ei sitä nielisi. Heille kun aktuaalinen om mitattava asia.)
Näkisinkin että juuri siksi oikein kukaan teologian ystävä ei näytä "ymmärtävän" tuota argumenttia. Sen sijaan he ymmärtävät sen väärin kahdella tavalla.
1: He eivät ymmärrä miten aktuaalinen staattinen muuttumaton ei muka voisi olla kaikkivoipa muuttaja-luoja. Mikä johtuu enimmäkseen siitä että heitä hämmentää tämän Aktuaalisen nimittäminen Jumalaksi. Joka on sitten täynnä kaikkea muuta vaikutelmia ja konnotaatioita jotka salakuljettuvat mukaan. (Esimerkiksi ajatus kaikkivoivasta luomiskykyisestä. Ja tässä kohden antropomorfistmit ja Taivaallinen Husseinkin astuvat mukaan kuvioihin.)
2: Tai he tekevät kuten sinä, eli ymmärtävät kysymyksen väärin ja käsittävät että "transitio" tarkoittaa "muutosta ajassa" ja korostavat Jumalan atemporaalisuutta ratkaisuna. Vaikka oman argumenttini pohjalta (joka perustuu klassisen teologian teistien Jumalamääritelmään jota Feserkin käyttää, peräti oikeaoppisen Jumalan mittarina.) tämä atemporaalisuus pahentaa ongelmaa, eikä ratkaise sitä. Eli ongelmaa metautetaan, ajetaan syvemmille tasoille jos Jumala määritellään atemporaaliseksi. (Vaikka tämä atemporaalisuus onkin järkevää koska aika on fysikaalinen suure, syyseuraus ennen universumin alkua on omituista, mikä mutkistaa esimerkiksi luomisen tai kvanttifysiikan kautta syntymisen miettimisiä.)
Onko toi sun oivallus nyt sitten se, että "hylkään premissit"? Mikä tahansa päättelyketju voidaan kyseenalaistaa kiistämällä sen alkuoletukset. Tämä ei kuitenkaan pilaa argumenttia. Se voi olla hyvä ja eheä. Se on silti totta jos hyväksyy alkuoletukset.
Kritiikki sanoo että sinulla on erilainen maailmankuva kun on eri alkuoletukset. Eikö tämä ole sama kuin kiistäisi teologian vain siksi että on naturalisti?
WRONG!
Ensiksikin.
En lähestynyt aktuaalisuuskriteerissä eri maailmankuvan kautta, joten en rakentanut eri maailmankuvat eri tulkinnat -asiaa.
Sen sijaan otin kristittyjen teologien omat konseptit. Ja kun niitä katsoo, niin ne vastaavat koherentisti yhteen ongelmaan mutta sitten vastaan tulee toinen ongelma muualla.
Kokonaisuus jossa on sekä Jumala joka ei vaadi selitystä että Jumala joka ei ole maho vaan luomiskykyinen ovat vahvasti jännitteisiä. Molempien uskominen samanaikaisesti on hieman kuin ratsastaisi samanaikaisesti kahdella hevosella jotka menevät eri suuntiin.
Ja tämä ei ole seurausta eri maailmankuvasta, vaan se on seurausta niistä kristittyjen konsepteista joita kristityt käyttävät. Niitä vain käytetään samanaikaisesti, eli laitetaan kristittyjen konseptit yhteen. Jos maailmankuva olisi koherentti ja rationaalinen, ne nasahtaisivat elegantisti yhteen. Jännitteet ja ristiriidat kertovat että maailmankuva on joko irrationaalinen tai vajaa.
Toki tässä on annettava sen verran sinulle myöten, että tosiaan kirjoitin blogauksessa MYÖS siitä että ateistit voivat lähestyä asiaa eri lähtökohdista. Tällöin kuitenkin nousee esille se, että miksi jumalatodistus sitten on jumalatodistus ollenkaan? Ateisti kun voi sanoa juuri antamallasi logiikalla että ateisti voi uskoa universumin syntyvän tyhjästä ja että teistillä on eri maailmankuva ja että teisti hylkää muut näkemykset vain koska on teisti eikä siksi voi maailmankuvallisista uskomussyistään hyväksyä naturalismia.
Itsehän olen agnostikko, joten se, että sekä ateistit että uskovat feilaa tässä kohden ristiin samoilla tavoilla on se, mikä minun mielestäni "SMELLS LIKE WICTORY!" Kun kaikki perseilevät tällä tavalla jää auki kysymys siitä miksi kaikki rationaaliset ihmiset eivät olisi agnostikkoja ja sen kautta rationaalisesti koherentisoisi elämäänsä ja hylkäisi uskonelämäänsä ja ateismointia.
Toiseksi
Eri maailmankuvanäkemys ei ole kovin hyvä lähestymistapa tähän ongelmaan. Sillä kuten sinäkin korostit aluksi tärkeänä sitä että tosiasiassa teologit eivät pohdi eri tulkintoja. Feserkin tosiaan esitti että voidaan priorisoida määritelmiä. Eli toiset määritelmät ovat parempia kuin toiset.
Kaikki määritelmät voidaan palauttaa premisseihin. Jos hyväksytään että eri maailmankuvissa on todella eri premissit ja eri määritelmät, niin ollaan relativistisessa tilassa. Tällöin Feserin lähestymistapa on tietysti lähtökohtaisesti väärä koska se nojaa ajatukseen että maailmankuvat eivät olisikaan samanarvoisia, eli tulkintojen sijasta voitaisiin puhua asiantiloista.
Tämä näkyy tietysti siinä miten Craigin jumalatodistuksessa ei ole koskaan asenteellisesti kysymys vain siitä että Jumala on yksi 'mahdollinen tapa' luoda universumi. Yhtä tärkeää hänellä on torpata naturalistit ja selittää että naturalistien maailmankuva on väärä, eli että Jumala ja Vain Jumala voisi olla perusteltu selitys universumille. Eli ateistit eivät olisi "toinen maailmankuva" vaan "väärässä".
Agnostismi on sisäisesti ristiriitaista. Se, että sanoo että ei voi olla varmaa tietoa Jumalasta on lausuntona väite siitä että tiedossa on varmaa tietoa Jumalasta.
Agnostismi on pelkuruutta. Ja hassua. Jos Dänikenin "uhvomiehet" tulisi vastaan, niin agnostisti sanoisi että ei ole tietoa. Ateistit ja uskovaiset olisivat järkeviä koska miettisivät mitä tämä avaruusolentoluonne tarkoittaa. Agnostisti menisi syrjään ja sanoisi että emme tiedä onko Jumalaa. Kun kuitenkin maailmassa olisi taidoiltaan ylivertaisia avaruusolentoja.
Agnostismikohdassasi olet vain puoliksi väärässä ; Ensinnäkin se koskee vain yhdenlaista agnostismia, sellaista jota en itse kannata. Tämänlainen määritelmäagnostismi on agnostismille minusta samaa kuin fundamentalismi on sofistikoituneelle teologialle, (Dawkins typistää kristinuskoa ja teologiaa) ja mitä Nagel on ateismille. (Feser typistää "ateismologiaa".)
En harjoita agnostismia joka perustuu siihen että jumala määriteltäisiin joko NoMa -periaatteen (Usko ja tiede on erilliset "magisteriat") tai maailmankuvallisuurelativismin kautta (jossa todellisuus on pelkästään kulttuurillinen määritelmien ja maailmankuvien tuotos). Niissä molemmissa kannoissa syntyy ajatus siitä että tieteenteko ja tieto Jumalasta olisi jotenkin mahdotonta.
En pidä tämänlaisia pakkojarruja hedelmällisinä. (Ateistit käyttää tätä paljon, heistä Jumala on yliluonnollinen. Ja toisaalta uskovaiset selittää siitä uskon hypystä ja uskonasiana olemisesta ja NoMa -periaatteesta aivan helvetisti.) Ne ovat yksinkertaisesti science stoppereita, keinotekoisia jarruja joita laitetaan koska (a) ei haluta edes lähtökohtaisesti tutkia jotain asiaa tai (b) ei haluta tunnustaa tappiota kun oma tutkimusala on asian parissa saivarrellut tuhansia vuosia eikä mainittavaa edistystä projektin etenemisessä ole havaittu siitä huolimatta että on haluttu tutkia ja on yritetty tutkia.
Sen sijaan agnostismini kumpuaa siitä mitä tiedämme tietämisestämme. Se ei ole varmaa tietoa Jumalasta, vaan armaa tietoa omista tämän hetkisen tiedon aukoista. Esimerkiksi jos jokin asia kulminoituu premissikikkailuksi, tiedetään että vastakkain on kaksi eri puolta joista molemmat sortuvat premisseihin joiden paremmuutta ei voida varmistaa. Näin ollen tiedämme että asiasta ei ole tietoa tällä hetkellä. Se ei ehkä ole ikuinen tila, mutta tosiasiassa se on kuitenkin jotain jonka varjolla on perusteltua olla agnostismi ja kaikki muu on mielivaltaista irrationaalisen absutdia uskon hyppyä, tunnustettua typerehtimistä jota uskoksikin kutsutaan.
Näin "Uhvomiehet" olisivat itse asiassa juuri sitä että agnostikot katsovat sisältöä. Eli mitä teknistä hyötyä ja tieteellisiä innovaatioita reissaajilla olisi tarjota. Sen sijaan ateistit ja uskovaiset irrelevantisti puhuisivat siitä millä nimityksellä ja sanalla tätä joukkoa tulisi kutsua. Tittelikysymys ei ole tässä kohden se relevantti asia, ja päinvastoin näin agnostikot keskittyvät asiaan ja muut irrelevantistelevat vakavasti ja syvästi. (Kuten jo tekstiin kirjoitin, sieltä olisit voinut sen lukea.)
Toki jos "uhvomiehillä" on mahti, he voisivat pakottaa ihmiset kumartamaan itseään Jumalina. Tällöin voisi hengenpitimiksi pakko kumartaa. Mutta tämä olisi palautus siihen taivaalliseen Husseiniin. (Joka kyllä tuntuisi selittävän kokolailla paljon.)
Toisaalta se, mitä sinun lausuntojenantamistavastasi on sanottava, että se on hieman erikoista.
Olen toki jollain tavalla huvittunut siitä että tämä blogaus kiinnostaa. Se on ehkä hyväkin asia. Mutta kuitenkin sinänsä kohteliaita sanankäänteitä pinnallisesti käyttävät lausuntosi vaikuttavat varsin... asennevammaiselta.
Tuntuu että et oikeastaan tarjoa mitään rakentavaa tälle keskustelulle. Heittelet horjutuksia, joiden palautuksista et näytä olevan kovin kiinnostunut. Aivan kuin tarkoituksenasi olisi Gish Gallopata, eli heitellä kysymyksiä joilla kyseenalaistat näkemyksiäni.
Itse et kuitenkaan osallistu keskusteluun ja tarjoa kunnolisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Etkä palaa palauttamiini kritiikkeihin oleellisilta osiltaan.
Esimerkiksi olet heittänyt siitä että määritelmiä on monenlaisia - ja korjasit heti alkuun, että määritelmät olivat eriarvoisia. On vaikeaa tietää mikä sinusta on relevanttia ja mikä on asiantila. Itse asiassa lähestymisesi tuntuu niin hajanaiselta että se on suoraan sanoen pelkkää denialismia ; Et esitä mitään omia kantojasi vaan heittelet kritiikkipalloja sellaisella tavalla että sinun näkemyksistäsi ei rakennu mitään koherenttia kokonaiskuvaa ja näkökulmaa asiaan. Näin ei tietysti jää mitään mitä kautta sinun näkemyksesi ja kokonaiskuvasi olisi kritiikin alla.
Sen sijaan heittelet kritiikkiä jota joudun sitten vastaamaan. Eli vain minä olen haastettuna ja sinä vain kyseenalaistat pitäen oman näkemyksesi visusti kritiikin ulkopuolella. Olen myös vastannut aika paljon pidemmin kuin sinä, joten työmäärässämme on selvä inbalanssi.
Hajanaisuus joka tästä strategiastasi syntyy voi tietysti tuntua siltä että sinussa ei ole mitään moitittavaa tai että olet ovela ja debattistrategiallasi päihität ja voitat. Kuitenkin minun silmissäni se näyttäytyy huonona debattihenkenä jossa sinulta puuttuu rohkeus osallistua ja pistää itsesi peliin. Lisäksi hajanaisuus on sama asia kuin sisäinen ristiriitaisuus.
Eli nähdäkseni valitsemasi tie tarkoittaa sitä että jos joku osaa ja ymmärtää filosofiaa ja rationaalisuutta, hän näkee että sinä et suinkaan ole voittaja, vaan häviäjä. Ja mitä pahemmin epämääräinen olet, sitä ristiriitaisempia ja epämääräisempiä lausuntosi ovat. Eli sitä vähemmän niissä on substanssia..
Nagelista ja hänen tuoreista argumenteistaan on muuten tehty mielenkiintoinen kooste/linkistö "Thoughts in a Haystackissa". Sen kautta voidaan huomata, että "naturalistit" ja "ateistit" eivät oikein kannata häntä.
Sanovat esimerkiksi että
"Nagel's arguments against reductionism are quixotic, and his arguments against naturalism are unconvincing. He aspires to develop "rival alternative conceptions" to what he calls the materialist neo-Darwinian worldview, yet he never clearly articulates this rival conception, nor does he give us any reason to think that "the present right-thinking consensus will come to seem laughable in a generation or two." ... [H]is subtitle—"Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False"—is highly misleading. Nagel, by his own admission, relies only on popular science writing and brings to bear idiosyncratic and often outdated views about a whole host of issues, from the objectivity of moral truth to the nature of explanation. No one could possibly think he has shown that a massively successful scientific research program like the one inspired by Darwin's theory of evolution by natural selection "is almost certainly false." The subtitle seems intended to market the book to evolution deniers, intelligent-design acolytes, religious fanatics and others who are not really interested in the substantive scientific and philosophical issues."
Hänen liitoksensa ID -liikkeeseen ovat myös hyvin syvät. "Nagel's declaration of ignorance of science is not new. He pled the same "defense" back when he recommended Stephen C. Meyer's book Signature in the Cell for "Book of the Year" in the Times Literary Supplement".
Nagelin lähestymistapa on naturalismia olkiukottava, lähinnä epämääräisen denialistinen. "Nagel's second target is "naturalism," the "view that features of our world—including 'consciousness, intentionality, meaning, purpose, thought, and value'—can ultimately be accounted for in terms of the natural processes described by the various sciences." Leiter and Weisberg point out that Nagel is not very specific about what he means by "naturalism," except that it is associated with Daniel Dennett and is the attempt to explain everything "at the most basic level by the physical sciences, extended to include biology.""
Kysymys onkin, onko sofistikoitunut teologi käyttänyt ateismin argumentteja lähestyessään lähteenään ainuttakaan ateistia. Tämä on huolestuttavan omituista.
Lähetä kommentti