Pikkutuhmassa fantasiahenkisessä "Oglaf" -nettisarjakuvassa on strippi otsikolla "Submission" . Siinä nainen kertoo olevansa kiinnostunut sadomasokismista, ja että hän haluaa olla alistuva osapuoli. Kuitenkin kun hän kuvailee sitä miten toimimalla tämä saavutetaan päädytään huipennukseen "So when you say 'I'm submissive' you mean 'I'm lazy and demanding'." (Johon vastaus on "Yeeesss, And I deserve to be punished for it.")
Kyseessä on tietysti vain itsessään nettisarjakuva. Mutta tämä näkökulma on mielenkiintoinen esiinnostettava. Sillä sadomasokismi - tai oikeastaan tuossa sarjakuvassakin esiin nouseva pseudosadomasokismi - on tällä hetkellä naisten eroottisten kirjojen kohdalla muodikas, myyvä ja suosittu aihe. (Erotiikan ja pornon erohan on usein se, että "'erotiikka' on 'pornoa joka toimii minulle'".) Suosion syy näyttääkin omituiselta.
Nähdäkseni tässä on takana laajempi tasa -arvoistuminen. Ajatus siitä että nainen on passiivinen siemenen vastaanottaja nähdään antiikkisena, jonain jossa mieskunta (tai heidän valtaryntäyksensä, patriarkaatti) korostaa omaa aktiivista osaansa ja jossa nainen alistuu tätä kautta kohteeksi. Näin ollen se, että nainen on "lahnana" nähdään jonain joka halventaa naista. Tai sitä pidetään helposti ajatuksena "heteronormatiivisena".
On toki mukavaa että naiset ovat aktiivisia seksielämässä. Mutta tässä on varjopuoli. Sillä jos passiivinen oleilu nähdään alistumisena, siitä syntyy helposti dogman kanssa aivan yhtä dogmaattinen vastanäkemys joka rajoittaa passiivista oleilua. Että nainen joka ei osallistu aktiivisesti, on sillä hetkellä jotekin kahlitumpi ja vähemmän vapaa itsensä. Syntyy erilaisia tarinoita, kuten käsitys jossa "lahnana makaava nainen" olisi vähemmän eroottinen olento.
Tämä aktivoituminen ja passivoituminen on siitä mielenkiintoinen, että seksissä on aina kysymys jonkinlaisesta työn ja vaivan jakamisesta. Joskus aktiivisuuspakko on verrattavissa siihen että joutuu aina tekemään työt. Joskus on mukavaa olla aivan laiskana. Tämä taas on vastadogman kautta pahuutta. Onneksi mikään ei ole niin kikkaileva kuin ihmisen mieli. Ja tätä kautta tarvitaan sadomasokismin kaltaisia konsepteja ; Ne ovat toiseutta koska niitä pidetään pervoina. Pervoilun harjoittaminen taas on avomielistä ja kokeilevaa, eli eroottista.
Näin ollen en ihmettelisi jos joku oikeasti sekoittaakin konsepteja. Että perinteinen heteronormatiivisena nähty vaihtoehto on joskus mukava ja se pitää vain nimetä uudestaan. Sadomasokismi on tässä täydellinen valinta, koska sen ytimessä on se, että toinen osapuoli haluaa olla "orjuutettu", se antaa luvan olla "uhristatuksella" ilman että aletaan pitämään "epäautenttisena ihmisenä", "toisia seuraavana lampaana", tai "eitiedostavana patriarkaatin heteronormatiivisen fallosentrisen vainon tiedottomana tottelijana". Nainen saa ottaa heikon roolin ja mies saa ottaa dominoivan roolin olematta paha. Saa ikään kuin luvan kanssa olla der commandant. (Jawohl!)
Asiaa ei todellakaan pahenna se, että seksissä ei ole poikkeuksellista (ellei hyvinkin yleistä) että passiivisena oleva osapuoli ohjeistaa tai muutoin ohjaa aktiivisen toiminnan. Jolloin ympyrä sulkeutuu ja saamme täsmälleen sen sadomasokismin määritelmän jonka Oglaf meille antoi. Ja jonka kaltaisia tuntuu löytyvän naisten "taiteellis-eroottisista" kirjoista joissa ehdottomasti kiinnostaa se kieli, taide ja kirjallisuus. (Sillä tavalla millä miehet lulkevat "Playboy" -lehdestä niitä artikkeleja. Jotka muuten voivat olla oikein hyviä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti