Lause synnytti minulle nostalgisen olon. Sillä käydessäni ensimmäistä tieteenfilosofian kurssiani yliopistolla, Otto Lappi kertoi juuri siitä mikä erottaa tieteellisesti harjaantunutta mieltä muista. Hän otti esimerkiksi fossiilit. Hän selitti että tavalliset ihmiset pitävät fossiilirekordia oleellisena todistusaineistona koska se on jotain konkreettista. He itse näkevät niitä kivettymiä. Ne eivät ole abstrakteja. Joten niiden todistusarvon katsotaan olevan suuri. Toisaalta näkymätön ja abstrakti nähdään helposti "vain laskelmina" tai "vain teoriana". Tieteellinen mieli taas voi nähdä että fossiilit ovat aika heikko, viitteellinen, todistus. Enemmän aihetodiste. Ja että vakavammat todisteet ovat muualla.
Fossiilejen ongelmana on esimerkiksi se, että niitä syntyy harvoin. Näin ollen ne eivät edusta koko eliökuntaa. Toisaalta osa niistä voi tuhoutua eroosion kautta, eikä kivet suinkaan tuhoudu tasaisesti samalla tavalla kaikkialla. Syntyy alueellisia eroja. Fossiileihin ei myöskään tartu koko eliö, eli lähinnä kovat materiaalit säilyvät, eli ne eivät tallenna kaikkia säilyneen eliön piirteitä. Ja sitten ne ovat tietysti muoto, joten sukulaisuus ja samanmuotoisuus eivät ole väistämättä sama asia. Konvergentti evoluutio, eli se että samantapainen rakenne syntyy erilaisella perimällä on hyvinkin tuttu piirre luonnossa. Delfiinin evät ovat kehittyneet eläinten jaloista. Ne vain muistuttavat kalojen eviä. Samanlaisuus ei siksi suinkaan kerro läheisestä sukulaisuudesta.
Siksi esimerkiksi ihmisen käyttäytymistä ei nähdä useinkaan joksikin jota evoluution avulla voitaisiin edes tutkia. Että ruumis olisi luonnonvalinnan kohde koska se on koneistoa. Mutta mieli ei olisi. Ajatus on tietysti hieman omituinen, koska kun viimeksi katsoin, ihmisten toiminta on hyvin ihmiskeskeistä. Esimerkiksi utelias "tiedemiesäly" ei ole koskaan "bakteerikoneistossa" tai "koiran koneistossa" vaan "ihmisessä". On selvää että biologinen aivojen rakentuminen on oleellinen vähintään siihen mihin ihminen kykenee. Geenit voivatkin peräti lisätä vapautta. Näin ollen jos ihmisessä olisi vähän geenejä, se ei tarkoittaisi että ihmisellä väistämättä olisi vapaa tahto. (Pienimpigenomiset virukset eivät ole mitään omnipotentiaalia tavoittelevia vapauden suurlähettiläitä.)
Lappi huomauttikin että fossiilirekordi on ollut ylipäätään todisteena vain siksi että menneisyyttä tutkiessa on käytettävä parhaita mahdollisia metodeja. Eli ei täydellisiä metodeja, vaan niitä jotka ovat mahdollisia. Fossiilit eivät siis ole olleet hyviä. Ne ovat olleet ainoastaan jotakin. Nyttemmin vahvimmat todisteet evoluution historian kulusta ovatkin esimerkiksi abstraktin geenien järjestyksen tutkimisen -esimerkiksi nörttimäisen dataa rouskuttavan bioinformatiikan - avulla saadut tiedot. Lappi korostikin että tämänlainen "abstrakti" on yhteisen evoluutiohistorian todistusaineistona paljon vahvemmalla pohjalla. Ne tekevät tarkempia ennusteita, ja niiden arviointia ei konvergenssi sotke. (Koska geenistön "muoto" on en sekvenssijärjestys. Ei tarvita jakoa genotyyppiin ja fenotyyppiin.)
1: Kreationisteilta vastaava selityspuoli muuten puuttuu. Heillä on toki ns. baraminologia. Mutta tämän kohdalla en malta tehdä muuta kuin siteerata Wilkinsiä : "“Baraminology” is a bastard term (it’s bad Hebrew, to begin with) that just means “kinds of things that are not derived from other things”. It’s question begging, in other words. The theory of phylogeny (not a bastard term, based on good Greek and scientific practice), is the hypothesis that shared traits indicate shared ancestry. If we define the term “guppy” as “fishes that share traits A.. N”, then we can define the group guppies are part of as “A…X” and so on. Guppies are Acanthomorphs, Teleosts, Halecostomes, Actinopterygians, Gnathostomatans, Vertebrates, Craniates, Chordates, Deuterostomes, Bilaterans, Animals, and Eukaryotes, in increasing levels of generality. Where do we draw the line, if the evidence works at all levels?" Kreationistien "Sama rakenne sama perimä" -teoria on lähinnä ad hoc selitys sille miksi lajiston järjesteleminen tuottaa, ei suinkaan vain yhtä järjestystä vaan päinvastoin se vastaa hyvin tietynlaista hierarkiaa, juuri sellaisen kuin evoluutio ennustaa. Ja se taas unohtaa sen, että edellä mainitsemani konvergenssi luonnossa on tavallista ; Genotyyppiä ja fenotyyppiä täytyy erotella koska eliöiden sisäinen rakenneohje (eli genomi) johtaa eisukulaisten samankaltaisiin ulkoisiin rakenteisiin.
Evoluutio voidaankin nähdä ns. huipputeoriana siksi että moni erilainen lähtökohta osuu sen kohdalla yhteen. Näin evoluutiohistoria perustellaan osana Quinelaista kokonaisuutta. Ei sen takia että vaikkapa iki-ihanan "Lontoon Luonnonhistoriallisen Museon" ("The Natural History Museum London") mahtavat ja ehdottomasti näkemisen arvoiset luukokoelmat olisivat evoluutiohistorian todisteena erityisen vakuuttavia. (Ne ovat toki erittäin erittäin vakuuttavia muutoin, esimerkiksi näkevät kellosepät voisivat olla niiden edessä haltioissaan.)
Otsikko viittaa Archaeopteryx:iin, jonka latinankielinen nimi käännetään suomeksi "muinaissiipiseksi". Siihen sukupuuttoon kuolleeseen muinaisliskoon, joka nostetaan kuvituksessa esiin vain joka kerran. Päätin tarkoituksella jättää sen kuvituksesta ja laitoin siihen vain sitä hieman muistuttavan kaivonkannen, jossa on kuitenkin kaikkea muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti