Suoritus = taito + tuuri

"He never was a valiant man;
and now he fits in tiny can"
("Ancient Domains Of Mystery", one random tombstone)

Not valiant man.
in a tiny can.

Jos minun pitäisi lyhyesti kuvata miekkailun harjoittelun vaikutusta itseeni, se olisi se, että kun menin salille, minuun sopi ylläoleva slogan. Nyt kun olen harjoitellut, niin minuun sopii yhä tuo slogan. Mutta vain eri tavalla. Ennen harjoittelun aloittamista olin melko huonossa kunnossa. Tässä tarkoitan fyysistä kuntoa. Ja etenkin psyykkistä kuntoa. Olin pessimistinen mies jonka elämänodotukset olivat hautaanmenoon vivahtavia. Nykyisin olen rohkeampi ja kykenen elämään haarniskassa. En edelleenkään ole jalo ihminen, mutta purkki on sentään muuttunut. Kenties joskus tuo ensimmäinen lause kuvaa menneisyyttäni eikä nykyhetkeä, mutta se hetki ei ole vielä. Ja kenties tämä on se syy miksi minun täytyy jatkaa harjoitteluani edelleen.

Miekkakoulumme perusopettamisen ideana on se, että taidot karttuvat tekemällä töitä. Näin ollen salilla ei kannusteta erityisen voimakkaasti virheistä rankaisuun. (Toki esimerkiksi punnerruksia ja muita on tarjolla tällä rintamalla.) Ideana on se, että kannustaminen innostaa käymään seuraavilla tunneilla kun taas rankaisu helposti vähentää tätä.

Tämä näkemys on varsin hyvin perusteltu. Daniel Kahneman on nimittäin huomannut että kouluttamisessa on tarjolla intuitiivinen näkemys joka perustuu ihmisen normaaliin sosiaaliseen toimintaan. Tässä mallissa rangaistaan huonosta käytöksestä. Tämä on myös jotain jota kokemus usein vahvistaa : Sillä kun kehut oppilasta siitä että hän suoriutuu oikein hyvin, hän toimii seuraavalla kerralla heikommin kuin tämä kehuttu suoritus. Ja kun haukut jonkun oppilaan erityisen huonon suorituksen, hän tekee seuraavan kerran paremmin. ; Kahneman korostaa että tämä johtuu siitä että ihmisten tapa katsoa maailmaa on perverssi. Tämä luonteva ja pikapalautteen pohjalta saatu responssi johtaa nimittäin vääränlaiseen toimintaan. Tutkimukset nimittäin näyttävät että on taidon kannalta rakentavampaa kannustaa kuin torpata. Ihmiset oppivat nimenomaan kannustavassa ympäristössä. Negatiivinen moite ei kehitä taitoja yhtä nopeasti.



Kuvassa olevaa ääliötäkin kannattaa kehua.
Sillä vaikka haukkuminen on itselle kivaa,
kannustettu ääliö maksaa seuraavastakin
oppitunnista. Ja saattaa kenties oppia
jotain. Mahdollisesti myös tapoja.



Kahneman näkee tähän taustalle perussyyksi sen,  että ihmiset seuraavat intuitiivista malliaan ja hakevat sille vain vahvistusta. Näin ollen yllä oleva alleviivattu hahmo on siis se, mitä todella nähdään tapahtuvaksi. Mutta tämä ei valitettavasti johdu siitä, että rankaisu toimisi. Syynä on se, että suoritus on aina kahden elementin tulos ; Suorituksessa on aina taitoa ja sattumaa. Tarkalleen ottaen tämä tarkoittaa sitä, että kun ihminen tekee jotain, hän ei ole kone joka tekee asiat täsmälleen samalla tavalla. Toiminnassa on aina hajontaa. (Taidon kehittyminen on sitä että taito kasvaa ja hajonta pienenee mutta virheiden huomaamistarkkuuskin kasvaa. joten hajonta on aina taidon käyttäjän kehittämisen kontekstissa relevantti ilmiö.) Ja koska hajonta on tuuria, se noudattaa tilastollisia lakeja.

Kun ohjaaja kehuu hyvin tehdyn suorituksen vuoksi, se on käytännössä aina kalibroitu jotenkin oppilaan yleiseen taitotasoon. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvää työtä suorittanut oppilas on tehnyt itselleen keskivertoa paremman tuloksen. Se, että seuraavakin olisi keskivertoa parempi on tietysti epätodennäköistä. Se on mahdollista, mutta koska hajonta on vahvasti "epätodennäköisen hyvän puolella" on tämä todennäköisyys selkeästi alle 50%. Eli on todennäköisempää että seuraava on huonompi kuin parempi tai yhtä hyvä. ~ Jos heität "standardi nopalla" 5:sen, se on hyvä heitto ja on toki mahdollista että seuraava on 6, mutta tosiasiassa kahden kolmasosan todennäköisyydellä heitto on huonompi kuin heitetty ; Noppahan ei tiedä että mitä aikaisemmin on heitetty, mutta tässä aikaisemmin heitetty tulos asettaakin riman seuraaville tuloksille, joten "yhtä hyvin tai paremmin" onnistuminen on sidottu edelliseen noppaan. (Tämä ei siis ole sitä taikauskoa jossa uskotaan että "kun nyt heitin 5:sen niin seuraavan täytyy olla huono tulos koska onni tasataan". Perustana on nimenomaan se, että nopanheitoilla on aina se sama ja tietty hajonta heitosta riippumatta.)
1: Sama koskee tietenkin myös huonoja tuloksia. Jos joku epäonnistuu haukkumisen arvoisesti, hän alittaa keskiarvonsa. Tämä johtuu hajonnasta, joten on epätodennäköistä että seuraavakin olisi yhtä huono tai huonompi.

Jos siis ihmisellä on haukkumisteoria, hän saa siihen helposti vastinetta. Ongelmana on se, että taito muuttuu paljon hitaammin kuin hajonta. Joten ne erot jotka suorituksessa nähdään johtuvat tuurielementistä eikä taitoelementistä joka kohentuu pikku hiljaa siellä taustalla. (Pitkällä jänteellä katsoen oppilas itse asiassa suoriutuu keskimäärin itseään paremmin useammin kuin itseään huonommin. Mutta tämän trendi on niin hidas että ihmisen tarkastelutarkkuus ei yleensä kykene tarkastelemaan tätä kovinkaan hyvin.)

Tosin se, että suoritus = taito + tuuri johtaa myös toiseen ongelmaan. Se on "näennäinen taito". Nassim Taleb korostaa että tämänlaista löytyy opportunistisissa talouselämän seikkailijoissa. Taleb korostaa että isoimmat rahat liikkuvat usein riskienottorintamalla. Onnistuminen tuottaa suuret voitot mutta tappion mahdollisuus on suuri. Hän selittää että erottava elementti luusereiden ja voittajien välillä on yleensä tuuri. Ja että tästä seuraa "Casanova -ilmiö". Taleb nimittäin huomauttaa että talouselämään on paljon tunkua. Voittajia on sen sijaan vähän. Voittajiksi nähdään sellaiset jotka ovat onnistuneet monta kertaa peräkkäin. Tämä ei kuitenkaan riitä samaksi kuin se, että pääteltäisiin että kyseinen ihminen on taitava tuossa asiassa.

Tilanne on pikemminkin niin, että jos otetaan useita tuhansia ihmisiä, joille annetaan kolikko. He saavat heittää "kruunaa ja klaavaa". Jos kolikonheitosta tulee kruuna, he pääsevät seuraavalle kierrokselle. Jos klaava, he menettävät kolikkonsa jotka jaetaan seuraavan kierroksen osallistujille. Tämän jälkeen heitetään noppaa uudestaan. Ja jälleen kruuna ja klaava määräävät voiton ja tappion. Jokainen kierros puolittaa joukon, mutta samalla voittajien voittomäärät kasvavat runsaasti. Lopulta jäljellä on vain muutama ihminen jotka ovat voittaneet muiden rahat. Ja tämä on tehty useilla peräkkäisillä suoritteilla joissa jokaisessa on ollut riski. Tämä ei tee heistä taitavia kolikonheittäjiä joilta pitäisi kysyä konsulttiapua kolikonheittoon. He ovat vain onnekkaita. (Eikä siinä mielessä että heillä olisi jokin ominaisuus joka takaisi että he seuraavalla kerralla saisivat kruunan eivätkä klaavaa.) Ihmiset kuitenkin helposti ajattelevat että usea onnistuminen olisi sama kuin todiste siitä että takana ei ole ihmettä.
1: Tämä on muuten takana myös useissa ihmekertomuksissa. Ihmiset katsovat että "onpa epätodennäköistä että tuolle yhdelle tietylle ihmiselle on käynyt epätodennäköinen asia A+B+C. He eivät mieti että "kuinka todennäköistä on että ihmiskunnassa on edes yksi ihminen jolle olisi käynyt A+B+C ihan tuurilla. Todennäköisyysarvio yhden otoksella ja kuuden miljardin otoksella ovat aivan eri luokissa. Tämä on myös syy sille miksi globaalisti löytyy todella suuria ihmeitä kun pienemmässä piirissä uskovat ovat kokeneet jotain todennäköisempää. Tämä on tilastollisesti odotettavissa ; Ihmekertomukset kun ladotaan tositapahtumista ja käytetty otos määrittelee odotusarvon sille miten suuria ihmeitä on odotettavissa ihan sattuman kautta. Molemmissa kasautunut suoritus nähdään siis muuksi kuin tuuriksi. Tämänlainen pseudorationaalisuus koijaa ihmisiä. Kahneman selittäisi että tämänlainen ihminen on nopean ja vaivattoman mutta heikkolaatuisen päättelyjärjestelmän vietävissä. Eli he eivät ole älyllisesti epärehellisiä (tai edes valehtele ihmekertomuksesta joka muuten on sekin hyvä ottaa huomioon arvioissa) vaan älyllisesti laiskoja. (Joka on minun silmissäni suurempi pahe. Tyhmyys on kuin vamma jolle ei mahda mitään. Laiskuus on sitä että tekee tahallaan huonosti.)

Talebin mukaan sama pätee pörssikeinottelijoissa. Ihmiset näkevät menestyjät, mutta eivät muista kaikkia niitä jotka ovat joskus yrittäneet pörssissä päästäkseen rikkauden makuun.

Näin ollen taitokysymyksissä on hyvä muistaa se, että haukkumisen sijasta keskittyy harjoitteluun (jossa on toki oltava palautejärjestelmä jotta voi kehittyä, mutta sen pitää kannustaa pitkäjännitteiseen työhön eikä lyhytjänteisiin emootioiohin.) Lisäksi on hyvä tarkistaa että haettu asia on todellakin taito jossa voi kehittyä.