Tämänlaiset concern trollaamiset johtuvat käytännössä siitä että kriitikko ei ymmärrä kritiikkinsä kohdetta. - Siinä missä useimmiten trollaaminen johtuu huvittelunhalusta, ääliöydestä tai keskusteluun tympääntymisestä, tämä concern trollaaminen perustuu usein hyväntahtoiseen kohteen X ymmärtämättömyyteen. Eli sitä tekevä on asenteellinen ignorantti joka ei ole edes kyvykäs asialliseen keskusteluun jonka minimitaso on se, että ymmärretään kritiikin kohde eikä tehdä pelkkiä olkiukkokyhäelmiä ja ratsasteta niillä.
Usein concern trollaamisessa on tosin mukana on myös valtakysymys. Yleensä concern trollaajan omissa intresseissä on se, että ryhmä X tekisi jotain.
1: Joki sitä kautta että concern trollaajan oma ideologia on ajamassa tähän liittyviä asioita. Näin ollen tästä malliesimerkiksi sopisi ns. fatwaenvy -asenne. esimerkiksi ne tahot joista uusateistit eivät kritisoi tarpeeksi islamisteja (jota esimerkiksi Harris ja muut uusateistien isot nimet nimen omaan kritisoivat jatkuvasti.) johtuu siitä että uskovaisia itseään miellyttäisi tämä.
2: Että saadaan ikään kuin hyökätä yhteistä vihollista kohtaan ja ateistit tekisivät työn heidän puolestaan. Tästä mainion osuman saa Jokelan ammuskeluista, joissa uskovaiset korostivat että tuo on sitä mitä järkevä ja älykäs ateisti nimenomaan tekisi. Henkenä on se, että jokainen ateistin tekemä murha on itse asiassa propagandasodan kannalta jättipotti kristitylle, ikään kuin mainosvoitto uskovaisille.
Tämä tuli vahvasti mieleen kun "Paholaisen asianajajan" kautta tutustuin Suomessa tehtyihin halloween -kannanottoihin. Itseni on ollut vaikeaa nähdä halloweeniä epäkristillisenä, koska perinteenä se on itse asiassa jotain alleviivatun amerikkalaista. Siinä on toki lainamateriaalia ties mistä perinteistä, mutta toisaalta niin on joulukuusessa ja pääsiäispupussakin. Halloween on itse asiassa puhtaasti amerikkalainen ilmiö, lyhyen ikänsä vuoksi minun silmissäni "perinteetön juhla", ja se on levinnyt sitten sieltä kaikkialle maailmaan. Se näyttäytyykin minulle jonkinlaisena sekasikiöjuhlana jossa on samassa juhlassa virpomisperinne, aprillipilat ja wapun tempaukset. Suomessa perinteettömyys nähdään epäkristillisyytenä, ja halloween onkin monille uskovaisille pakanallista perinnettä eikä historiaton.
Uskovaiset olivatkin sitten nootittaneet ja moittineen vapaa-ajattelijoita seuraavalla tavalla "Vapaa-ajattelijat eivät ole tehneet kanteluja Halloweeniin liittyen. Halloweeniin kuuluu erilaisiin, esimerkiksi noitien, "paholaisten" ja "pirujen ja piruttarien", asuihin pukeutuminen. Sopivatko nämä hahmot kouluun paremmin kuin vaikkapa Enkeli taivaan -virren laulaminen?" Pinnallisesti kysymys koskee tietysti sitä, että mitä uskonto on ja kuka sanoo mitä uskonnollisuus on. Tässä kohden on merkittävää huomata, että naamiaisia ei nykyään yleensä edes ajatella uskonnollisina. Tämä kanta on vahvana suvivirren puolustamisessa. Sillä virren kannattajat esittävät että laulu ei ole uskonnollinen. Sen sijaan ateistit kokevat että jos he laulavat sen, niin se nimenomaan on uskonnollinen. Näin ollen nootissa onkin hieman jotain järkeä ; Kysymys on se että jos ulkopuolinen tarkkailija joka ei itse halua ottaa osaa tilanteeseen kokee että se on uskontoa, niin onko se syy kieltää asia koulussa.
Itse näkisin että tässä on oleellinen ero, ja se ero on sellainen että vastaus ylläolevaan kysymykseen on irrelevantti. Ratkaiseva ero on osallistuttaminen. Jos halloweenina olisi pakko pukeutua naamiaisasuun, ja korostaa että naamiaisasu ei saisi olla enkeli tai karjapaimen vaan sen pitäisi olla nimenomaan jokin pakanallis-saatanallinen hirviö. Niin silloin halloween olisi osallistuttava. Se, että pukupakkoa ei ole, kertoo että tilaisuus ei oikesti ole osallistuttamista. Suvivirsi on pakkolaulu jolta ei voi välttyä. Halloweenpukeutuminen on jotain muuta.
Osallistuttaminen on siitä tärkeä käsite, että se kalibroi monta uskontokeskustelun asiaa. Ateistit eivät nimittäin esimerkiksi ole kieltämässä TV7 olemassaoloa. He eivät yritä ajaa Radio Deitä kielletyksi. He eivät ole kieltämässä edes katujulistamista, vaan ovat enemmänkin vaatimassa kohteliausuurajoja koska julistajat ovat joskus yli-innostuneita. Se, miksi tämä sallitaan on sama kuin halloweenissa ; Se, että asia on kenties nähtävissä uskonnollisena ei ole riittävä syy kieltää sitä kokonaan. Siksi pakanallisia taikauskojakaan ei voida kieltää. Halloweenpukeutuminen on uskonnolliseksi määriteltynäkin yksilöön itseensä kohdistuvaa uskonnollista ilmaisua joka rinnastuu ristikorun käyttämiseen. Jos tämänlaista ei pakoteta, se ei ole paha asia. Ateistit eivät ole kieltämässä vaikkapa rippilahjana suosittujen ristikorujen käyttöä kouluissa samasta syystä. Näin ollen kristinusko ei ole erityisasemassa.
Tämä olisi helppo ymmärtää jos oltaisiin tutustuttu ateistejen omiin näkemyksiin asiasta. Minäkään en ole ateisti mutta olen kohtuu hyvin perillä heidän näkemyksistään. Ihminen voi hankkia tietoa asiasta X ennen kuin lähtee laukomaan asioita. Kritiikki on perusteltua jos ja vain jos tuntee kritiikin kohteen. Olkiukottelu vie vain kaikkien aikaa ja sen lopputuloksena on se, että kohde X ei enää ota koko ideologiajunttaa vakavasti vaan näkee sen vain herjauksia heittelevänä idioottijoukkona. (Jota puyhdasoppisuuden nimissä halloweenkammoiset uskovaiset tosin mitä todennäköisesti ovatkin, mikäli induktiivinen päättely kohtaamani otoksen pohjalta vastaa todellisuutta ja se on kooltaan sen suuruinen että oikein mitään vakavasti otettavaa syytä uskoa muuta kuin että näin on..)
Halloweenkysymys johtaakin siihen että jos halloweenia pitäisi kritisoida ja kieltää kouluissa, niin millä samat ihmiset vaativat että suvivirttä pitää sietää? Laulun eiuskonnollisuus ei riitä, koska ateistit näkevät että virsi -nimi ja laulussa mainittu Luoja tekevät siitä uskonnollisia ja koska tätä luojaa peräti kiitetään laulussa, se tekee siitä ylistysaktion. Halloweenasun pukevista aika moni pitää sitä karnevalistisena, eli sitä ei tehdä uskonnollisena performanssina, se vain tulkitaan sellaiseksi ulkopuolisten voimin. Jos Halloweeniä pitää rajoittaa, samat rajoiteperustelut iskevät pakosti joulukirkkoon.
1: Halloweenkuvaston pelottavuus ei ole kovin uskovaisen kannattama argumentti. Olen kohdannut kaikenlaista helvettikuvastoa, eivätkä uskovaiset niin vain suostu näitä sensuroimaan. Minua on peloteltukin sellaisella, niin lapsena kuin aikuisenakin. Riku "Riksa" Rinne kierteli kouluja "Päivin" kanssa ("Päivin" joka ei meidän koululla käydessään osannut kertoa määritelmäeroa saatananpalvonnan ja satanismin välillä koska tämänlaisiin kysymyksiin vastaamattomuus on tosi asiantuntijan ja asioiden syvällisen ja ymmärtävän kokemisen merkki.) ja tähän liittyi sellaista saatnaanpalvontapelottelua jossa ahdistava kuvasto oli ehdottomasti mukana. Itse näen että halloweenin vaara onkin juuri se, että lapsista on kivaa pelotella ja samalla he käsittelevät pelkojaan ja tämän jälkeen kuolema ja hirviöt menettävät pelottelutehonsa. Demonitkin huvittavat eivätkä pelota.
Halloweenaihe oli kuitenkin lähinnä karkki, jolla pääsen pääaiheeseen. Nimittäin Jouko Pihoon ja sekularismiin. Sekularismi on tietysti hyvä aihe. Sillä koulutuslaitos ei kenties ole vahvasti poliittinen, mutta se on kuitenkin julkinen laitos. Politiikan ja koulutuslaitoksen yhdistävä elementti onkin se, että se on yhteinen tila jossa ollaan liikenteessä eri maailmankuvin.
Jouko Piho esitti kysymyksen "Saako uskontoa ja politiikkaa sekoittaa keskenään?" Piho esitti että saa. "Jokaisella ihmisellä on jokin arvopohja, josta käsin hän muodostaa mielipiteitään. Minulla se on kristinusko ja Raamattu. Minulle on turha tulla sanomaan, että minä en saisi sotkea uskontoa ja politiikkaa keskenään, koska ne molemmat ovat jo sekaisin minussa." Minusta tämä on mainiota ja oikein. Ehdoilla.
Ja ne ehdot ovat itse asiassa yllä. Kannatan uskonnonvapautta joka tarkoittaa sitä, että ihmisillä saa olla mikä vakaumus heitä sattuu viehättämään. Toisaalta uskon että demokratiassa pitää saada keskustella erilaisista kulmista. Samanaikaisesti koen olevani sekulaari. Tosin tämä sekularismi jonka näen ei ole sitä "tiukan määriteömän mukaista sekularismia". Se kun ei sensuroi uskontoa, vaan se on enemmänkin sitä että jokaisella on vapaus uskoa miten lystää, kunhan ei oleta että konfliktit lakaistaan maan alle. Julkiset tilat ovat paikka jossa ei saa osallistuttaa. Eli se, että joku on kristitty ei pakota minua ottamaan Jeesusta minään muuna kuin naurettavana pelleilynä. Jos tuot Jeesuksen avoimesti pöydälle, otat sen julkisen keskustelun alle. Ja tämä on sama kuin se, että minulla on lupa avoimesti olla täsmälleen päinvastaista mieltä ja nauraa tämä Jeesus aivan irrelevantiksi jutuksi koko aiheen kannalta. Demokratiassa lopputulos on sitten äänestystulos. Joka ei tarkoita samaa kuin että ei saisi yrittää uudestaan. Demokratiassa tulos tarkoittaa sitä että yhteisiä pelisääntöjä ei muokata rikkomalla lakia, vaan lakeja muutetaan demokraattisessa keskustelussa ja sitten jos tämä muutos menee läpi voidaan tehdä asioita jotka ovat ennen olleet kiellettyjä. (Tai voivat ne lait tietysti tiukentuakin, mutta ymmärrätte varmasti mistä on kysymys.)
Pihon kriitikot ovat kuitenkin tehneet virheitä. He olettavat että Piho ajaisi teokratiaa. Teokratia on toki huono asia, sillä se on sitä osallistuttavaa uskontoa jossa kaikki osallistutetaan uskontoon mutta uskontoa ei saisi kritisoida. Teokratiasta varoitetaan toki hyvällä esimerkillä : "George. W Bush piti valkoisessa talossa raamattupiiriä ja sanoi olevansa päätöksistään vastuussa vain Jumalalleen. Minä olin aina kuvitellut, että demokratiassa poliitikko on vastuussa kansalle." Mutta se, että Piho ajaisi tätä on sama kuin selittäisi että suvivirren kriitikoiden pitäisi kieltää halloween. Se on toki joillekin yksilöille mahdollista, mutta tämänlaisen rinnastuksen esittäminen kertoo kuitenkin enimmäkseen siitä, että ei tunne kritiikkinsä kohdetta. Sama henki nousee lausunnosta jossa varoitellaan että "Mikäli poliitikko kertoisi tekevänsä päätökset puristelemalla vuohenkiveksiä, lukemalla sammakon sisälmyksiä, tulkitsemalla tarot-kortteja, tähtikartarttaa, muinaista lammaspaimenten saagakokoelman ilmestykirjaa tms. luottaisitko tällaiseen poliitikkoon? Minä en." Tämä ei nähdäkseni ole sama kuin se, että tämänlainen poliitikko ei saisi olla. Nähdäkseni tilanne menee niin että demokraattisessa laitoksessa päättäjissä saa olla mukana myös idiootteja. (Jos näin ei ole, niin miten selitätte osan nykyisestä hallitusjärjestelmästä? Miten selitätte Hakkaraisen joka on politiikkaan lähes yhtä huono valinta kuin allekirjoittanut?) Itse asiassa lausunto korosti että äänestäjät olisivat kyllä riittävän valveutuneita. Se, että lausunto tiivistyy retoriseen kysymykseen nostaa esiin luottamusta ; Jos hörhönmaineessa olevan "olen profeetta" -Pihonkin oletetaan olevan riittävän valveutunut ymmärtämään että tuo ei ole rationaalista päätöksentekoa, niin selvää on että valtaosa äänestäjistä kyllä jättäisi tuon ihmisen valitsematta. Se, että hän toisi vakaumuksensa vuohenkiveksistä julkisesti esille auttaisi nimenomaan valinnanteossa paremmin kuin "ei sanaakaan uskonnosta" -mallinen sekularismi. (Joka on toki sekularismia mutta sellaista jota itse en kannata, ja jota itse asiassa yllättävän harva ihan loppuun asti kannataa. Se on vähän kuin teokratian ja Jouko Pihon vakaumuksesta avoimena olemisen kanssa. Ei pidä tehdä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä.)
En ole yleisesti ottaen ollut kovin Pihomyönteinen. Mutta olen kuitenkin seurannut hänen toilailujaan Punk in Finlandissa. Hän oli siellä aivan "väärässä paikassa" siinä mielessä että hän ei oikein näyttänyt ymmärtävän punkkareiden asennetta. (En itsekään sitä täysin ymmärrä, mutta sentään sen verran että huomasin että Piho oli aivan väärässä paikassa, kulttuuriympäristössä jossa hän ei ymmärrä sosiaalisia tapoja ja joka saa hänet toimimaan kuin verenvuotaja haiparvessa.) Kuitenkin Piho pysyi koko ajan hyvinkin rakentavana ja asiallisena. (Mikä on melkein sama asia kuin mitä aiemmin sanoin, hänessä ei ollut reipasta itseironista ja etenkin muuta ironista kulmikkuutta.) Tämä opetti sen, että vaikka Piholla on "väärissä käsissä vaarallisia mielipiteitä" hän ei ole niitä joiden käsissä ne olisivat vaarallisia. Esimerkiksi Piho uskoo että maailmassa liikkuu useitakin nefilejä, jotka ovat kuoreltaan ihmisiä mutta joilla ei ole sielua vaan jotka ovat sisältä yksiä perkeleitä, niin hän ei ole niitä ihmisiä jotka oikeuttavat tällä sen että lataisivat haulikon ja ampua lasauttaisivat ihmistä jonka kokisi nefiliksi. (Teologisesti se ei olisi teknisesti edes murha, koska sielua ei tuhoutuisi, voisi ajatella joku muu kuin Piho. Ja näitä kaheleita löytyy maailmasta. Piho ei vain ole yksi heistä eikä Piho oikein mitenkään voi olla heistä vastuussakaan.)
Näin ollen kysymykseni onkin siinä että usein keskustelussa vastustajia kuunnellen keskustelu määrittyisi "uskontosensurismi" vs. "teokratia" -kinasteluksi. Kuitenkin käytännössä aina se on enemmän "osallistuttamiskielto" vs. "vapaus kertoa omasta vakaumuksestaan" -kinasteluksi. Vastapuoli määritellään usein väärin.
Tämä ei toki tarkoita sitä, että ongelmia ei olisi. Esimerkiksi itse näkisin että tällä hetkellä on voimakas ongelma siinä että (a) on osallistuttavia julkisia asioita kuten suvivirsi (joka on toki pieni asia, mutta valaiseva esimerkki). Ja lisäksi monesti keskustelukenttää yritetään hivuttaa teokratiseen suuntaan siten että (b) ensin uskonnosta kerrotaan ja kritiikin alla suojaudutaan että vakaumus ei ole politisoinnin asia ja että uskovaisten vakaumuksia pitää automaattisesti ja aina kunnioittaa. (c) Ja tietysti sillä että eri aiheita uskonnollistetaan, jolloin niistä ei käytännössä voi keskustella kuin uskonnollisesta vinkkelistä. Sillä kun aihe nostetaan esiin, esille tullaan päsmäröimään niin että jos haluaisi kertoa jonkin muun näkökulman kuin uskonnollisen niin tämä estetään ja tätä pidetään jopa samana kuin halua sensuroida koko uskontoaihe julkisesta puheesta. (d) Uskontosensurismi eli kielto ollenkaan näyttää omaa uskonnollista vakaumustaan on teoriassa mahdollista mutta tässä kohden ei ole riittävästi valtaa. Se on siksi enemmän valittamista kuin jotain jonka rajoitteista uskovaiset oikeasti kärsisivät. Toki tätäkin on hyvätarkastella koska uskonnottomuus saa suosiota, joka tarkoittaa samaa kuin ilmiön demokraattisen vallan kasvaminen.
Itse asiassa näen että "uskontosensuurisekluarismi" on itse asiassa jotain joka pahentaa ongelmia. Sillä se siirtää aiheet aina uskontoon. Ei enää puhuttaisi muusta kuin uskonosta kun vastapuolen argumentteja pyrittäisiin tuhota tulkitsemalla ne uskonnollisiksi. Sillä tämän jälkeen ne olisivat parlamentaarisesti kelvottomia. Lisäksi sekularismin periaatetta on jo nyt käytetty suomessa siten, että päätösten takana selvästi olevien uskonnollisten vaikutteiden esilletuonti on haluttu kokonaan estää koska uskontoa ei haluta sekoittaa politiikkaan muutoin kuin päätösten piilopremisseinä. Siksi oikea tapa on se, että hihhulit hihhuloivat ja muut ivaavat heitä. (Se tuottaa lisäksi minulle maksimaalisesti viihdettä.)
Kirjoittaja kohtelee virpojia ja halloweenkarnevaaleja samalla tavalla. Hieman toisenlainen suhtautuminen tulee jos oven takana on Jehovan Todistajat tai Suomen Kokoomus. Hän ei kuitenkaan kiellä kenenkään kiertämisiä, muistuttaa vain siitä mahdollisuudesta että on kenties mahdollista että etäisillä ja kaukaisilla korpimailla, kuten Suomen Lapin erämaissa, kukaan ei välttämättä muista yhtä tai kahta kiertelevää pölynimurikauppiasmormonia tai muuta kauppasaksavainolaista .. Niistä voidaankin kätevästi tehdä varaosia uuteen lihagolemiin. MWAHAAHAHAHAHAHAHAHA MWAAHAHAHAHAHAHA MWAAAAHAAAHAAAHAAAHAAAAHAHAHAAAAAAA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti