Joku voisi nähdä että se on jumalanpilkkaa. Tai teknisesti buddhalaisen kulttuurin jumalanpilkka on hieman kyseenalainen konsepti. Mutta ikonoklasmia, kuvainraastantaa, se tavallaan on. Moni kun yhdistää meditointiin syvät henkiset arvot ja maallinen paskahuussissa asioiminen taas edustaa monelle sitä karua ja makaaberia lihallisuutta. Sitä eläintä, ainetta ja arkea josta Pyhä halutaan erottaa.
Toisaalta lappu viittaa siihen että työpaikkamme taukojärjestelmä on hyvin joustava. (Meillä on firman tiloissa esimerkiksi soutulaite ja sänky.) Tauolla ollessa voi haluta olla rauhassa. Tämä voidaan nähdä sosiaaliseti epäkohteliaaksi eristäytymiseksi, jos sille ei anna kunniallista tekosyytä. Ja jostain syystä se, että ihminen vain haluaa olla rauhassa ei helposti ole "riittävä syy". Toiset selitykset ovat jotenkin kunnioitettavampia kuin toiset eivät siitä huolimatta että työpaikkamme ei ole uskontoja suosiva tai syrjivä.
WC -asiointi taas on sellainen että vessaan voi syntyä jonoa. Tällöin ihmiset voivat jopa vessahädissään kolkutella oville koska ajattelevat että muuten he joutuvat juoksemaan nopeasti hätäulosteille. Rauhaa ei saa nimenomaan vessassa, vaikka yleisesti ottaen kulttuurimme ei yritä tunkea toisten ihmisten vessaelämään. (Vessaelämä on jopa vähemmän julkista kuin seksielämänsä monille.)
Lisäksi lappu voidaan nähdä jonain muunakin. Kun lapun sijoittelusta kyseltiin, vastasin että yritän elää immersiivistä elämää. Buddhalaisuudessa ja fenomenologiassa minua ajatuksen taholla viehättää se, että pohjimmaisena ideana on välittömyys. (Vaikka siis en ole buddhalainen enkä varsinkaan fenomenologi.) Agnostikkona mutta naturalismia korostavana mutta kovana warrant -kriitikkona suhteeni todellisuuteen on se, että elämme aistien välittämässä maailmassa jossa performanssi ja todellisuus ovat toisistaan erottamattomia. Näin ollen todellisuus helposti määrittyy joksikin josta ei pohjimmiltaan voi tietää mitään ehdotonta. Tällöin immersiosta saattaa jopa (pahimmillaan) tulla ontologinen konsepti (väite siitä että universumin perimmäinen luonne on ehdottomasti ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella on sekin dogmaattinen muotoilu todellisuudesta.)
Immersiivisessä elämässä taas on nimenomaan täysin mahdollista - jopa velvollista - tehdä paskalla käymisestäkin syvällinen kokemus jossa eläydytään aistihavaintojen meille tarjoamaan kuvastoon samalla tavalla kuin oikein hyvä elokuva saattaa temmata mukaansa niin että tuntuisi siltä kuin elokuvan tapahtumat todella olisivat totta. Lappu oli siis oikeassa paikassa.
Epävirallinen selitys on se, että halusin tehdä vitsin ja jakaa sen ihmisten kanssa. Se kuulostaa huonommalta kuin antamani virallinen totuus, joten teillä on esteettisistä syistä velvollisuus uskoa antamani virallinen totuus subjektiivisena totuutena, ikuisena, muuttumattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti