Hierarkinen eriyttäminen ja Taxellin paradoksi

"Urbaani sanakirja" kuvaa "Taxellin paradoksin" seuraavasti : "RKP:n entisen puheenjohtajan Christoffer Taxellin teesin mukaan yksikielisyyttä tukevat päätökset takaavat kaksikielisyyden ja kaksikielisyyttä tukevat päätökset johtavat yksikielisyyteen. Paradoksi kuvastaa pelkoa, että enemmistö syö vähemmistön kaksikielisissä organisaatioissa. Kauhukuvana on, että jos Uudenmaan prikaati siirrettäisiin Upinniemeen, siellä koulutettaisiin suomenruotsalaisia pian enemmistön ehdoilla. Dragsvikissa ruori olisi ruotsinkielisillä itsellään. Kyse ei ole vain siitä, millä kielellä viralliset opit annetaan. Käytännössä voisi helposti käydä niin, että sotilaskodissa munkit tilattaisiin pian suomeksi. Samaa keskustelua on käyty kaksikielisistä kouluista, joissa välituntileikkien on arveltu väistämättä liukuvan suomenkielisiksi." Eriyttäminen on siis järkevää, koskajos kaikki toimivat yhdessä, toimitaan helposti enemmistön nimessä. Näin ollen eriyttäminen ajaisi monikulttuurisuuteen.

Argumentti on hyvin mielenkiintoinen. Taxellin tapa kohdella ruotsinkielisiä on siitä mielenkiintoinen että nykyisin esimerkiksi rotujen välistä avioliittoa vastustavat tahot - joita USA:sta vielä löytyy - selittävät että rotujen monikirjoisuus on Jumalan luomaa. Heistä rodut ovat sateenkaari ja erillään pitäminen on tärkeää. Tässäkin henkenä on se, että segregaatio mahdollistaa omaleimaisuuden, alakulttuurit ja vastaavat pienemmät eriytyneet yksiköt. Yhtenäiskulttuurin nähdään johtavan monileimaisuuden tuhoutumiseen ja monokulttuuriin. ; Segregaatiota pidetään yleensä eriarvoistavana. Segregaatiota ajetaan usein enemmistön taholta vähemmistöä kohtaan tai valtaapitäjien suunnasta alisteisessa asemassa olevia kohtaan. Taxell kuitenkin ajaa niitä siten, että vähemmistö ja ei vallassaoleva taho ajaa segregaatiota itseään kohti.

Ei kuitenkaan ole järkevää sanoa että suomenruotsalaiset yrittäisivät vainota itseään. Eriyttämiseen liittyy todellakin alakulttuurien autonomiaa. Esimerkiksi "Suvivirsikeskustelussa" on huomattavaa että tasapäistäminen johtaa siihen että vähemmistö joutuu joustamaan. Jos joku kokee että suvivirsi on hänen omaa omatuntoaan vastaan rikkova kappale, niin he joutuvat joustamaan koska moni kristitty "nauttii kyyneleet silmissä liikuttuen" samasta kappaleesta joka edustaa heidän uskoaan käytännössä vaikka virallisesti nämä samat tahot ovat selittämässä että kappale ei ole ollenkaan missään tekemisissä uskonnon kanssa (paitsi jos sitä ollaan kieltämässä koska se on uskontoa vastaan hyökkäämistä, tietysti.) Jos olisi mahdollista erottua sekulaariin kevätjuhlaan tämänlaista ongelmaa ei tietysti olisi. ~ Suvivirsilaulussa on ideana nimenomaan osoittaa kristittyjen ylivalta. Sitä perustellaan suomalaisuudella ja perinteillä joka vihjaa että uskonnottomat olisivat juurettomia ja vähemmän täysivaltaisia kansalaisia. Heidän omatuntonsa on siksi esitetty vähemmän tärkeinä. Laulun kuunteluun tai laulamiseen pakottaminen on alistuttamista.

Kysymys onkin siitä että eriyttäminen mahdollistaa privileegiot. Näin ollen voidaan sanoa että on olemassa (a) rakentavaa erilaisten mutta samanarvoisten alakulttuurien rakentamista joka ei perustu siihen että yhtä ryhmää kohdellaan oleellisesti eri tavalla kuin muita ja (b) destruktiivista hierarkisten alakulttuurien rakentamista joka perustuu siihen että jokin taho saa erilaiset oikeudet kuin toinen.

Näin esimerkiksi USA:ssa olleet eriytetyt paikat busseissa olivat symbolisesti tärkeitä hiearkian ja eriarvoisuuden luojia, koska valkoisille varatut paikat olivat "parempia paikkoja". Jakaminen oli siis jotain muuta kuin vain paikkojen varaamista tietyn ihonvärisille ihmisille. Paikat olivat symboli joka jakoi "parempiin ihmisiin" ja huonompiin ihmisiin.

Armeija on hyvä paikka jossa moniarvoisuus yhteisten pelisääntöjen alla on väistämättä vastassa. Armeija pyrkii ottamaan ihmsiten vakaumuksia huomioon jonkin verran. Esimerkiksi uskonnottomille on uskonnollisen sotilasvalan sijasta tarjolla erityinen sotilasvakuutus josta uskonnolliset elementit puuttuvat. Tämä on esimerkki positiivisesta eriyttämisestä jossa segregaation ideana on tasata tilanne niin että yksien ideologiaa hellitään samalla kun toista isketään naamaan. Erilliset mahdollisuudet antavat tilaa sille, että kukaan ei joudu antamaan lupausta joka iskee omaa vakaumusta vastaan. Toki tässä on tiettyjä ongelmia, koska esimerkiksi itse olen sanonut uskonnollisen sotilaslupauksen vaikka olin juuri silloin ateisti. Tein tämän kirjaimellisesti sormet ristissä, joten lupaukseni ei mielestäni ollut mikään lupaus. (Syynä oli se, että eriyttäminen olisi vaatinut kirkosta eroamisen, ryhmästä irtautumista erillisiin tilaisuuksiin ja monia muita vastaavia lapunpyöritysasioita jotka sillä hetkellä vituttivat enemmän kuin se vaihtoehto. Syy ei siis ole pohjimmiltaan armeijan vaan oma moka. Ei tarvise sanoa muuta kuin että armeija -aikani ei ollut hyvä.)

Epäreilua segregaatiota, eriytettyjä hierarkisia järjestelmiä, löytyy myös armeijasta. Kuten "Napoleonin komplekseissa" huomautetaan, urheilijat saavat erivapauksia. "Ammattiurheilijat kun yleensä pääsevät varusmiespalveluksensa aikana lajinsa harjoitusleirille ulkomaita myöten, ja pääsevätpä ottamaan osaa kisoihinkin, ts. siis harjoittamaan ammattiaan. Jännää tästä järjestelystä tekee se, että muiden ammattikuntien edustajille ja/tai opiskelijoille ei vastaavia järjestelyjä ole räätälöity, siinä missä urheilijoille on aivan erityinen koulutusyksikkö."

Tekstissä näytetään miten esimerkiksi Lasse Virénin on "vaikeaa ymmärtää" tilannetta. Virénkin näyttää viittaavan Taxellin paradoksiin vihjaamalla että jos urheilijoita ei päästetä armeijasta tekemään töitään, niin se halveksuu urheilua "Onko suomalainen yhteiskunta sitä mieltä, että huippu-urheilulla ei ole mitään merkitystä" ja tasapäistävää?" ja on lisäksi tasapäistävää "Pitääkö toiminnan olla tasapaksua ja pitääkö kaikkien tulla ulos samasta putkesta?" Tämä ei tietenkään ole kovin hyvä lähestymistapa, koska muut ammatit eivät saa vastaavia oikeuksia tehdä työtään armeijasta käsin ; Esimerkiksi itse sain armeijan aikana tuntuvia ansionmenetyksiä, kun en ollut silloisessa työpaikassani vaan armeijan päiväpalkoilla. Kun ennen armeijaa tililleni karttui joka kuukausi rahaa, armeijassa jouduin taistelemaan painoni putoamista vastaan sotkuilulla sen verran ankarasti että olin 1500 euroa köyhempi armeijan jälkeen kuin ennen sitä. "En tiedä, onko Lasse kaatunut nyt vähän turhan monta kertaa pää edellä, mutta ajatuksen logiikka vaikuttaa olevan hukassa. Ilmeisesti suomalainen yhteiskunta siis Virénin järkeilyn mukaan on sillä kannalla, että millään muulla ammatilla kuin urheilijan ammatilla ei ole mitään merkitystä. Muut kun eivät tapaa saada varusmiespalveluksesta vapaata milloin haluavat omien bisneksien hoitamiseen." ja tasapaksu putkikin on jotain johon kaikki muut, esimerkiksi allekirjoittanut, ovat joutuneet tunkemaan läpi ; Tätä on armeijassa aina kehuttu kasvattavana kun täytyy tulla toimeen yhteisten sääntöjen alla erilaisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi itse sain armeijassa nukkua samassa tuvassa henkilön kanssa joka käytti huumeita. Armeijassa on toki nollatoleranssi, ja kyseinen henkilö potkittiin pois intistä välittömästi kun asia selvisi johtoportaalle. Mutta tosiasiassa tämä tieto pääsi ylös asti vain koska joku ns. anonyymi taho teki nimettömän ilmoituksen kyseisestä alokkaasta ja armeijalaisista otettiin "kyseisen yksilön X sisältävä satunnaisotos" huumetesteihin. Urheilijoita tämänlaiset kasvattavat kokemukset eivät kasvata. Virénin henki onkin aukikirjoitettuna se, että "Tasapaksuus on prolelle, urheilijain kaltaisia yli-ihmisiä ei voi muiden kanssa samaan saastaputkeen tunkea."

Urheilijoita ei koske vain eriyttäminen vaan hierarkinen eriyttäminen. Urheilijoilla on privileegio jota muut alaryhmät eivät saa. Samalla selviää miten vaikeaa esimerkiksi Virénin on huomata että tämä on eriarvoistamista. En usko että syynä on se että Virén olisi erityisen ilkeä. Pikemminkin syynä on se, että hän ei tiedosta oikeuttaan erityiseksi etuoikeudeksi. Kuten EZ -kommentoi "Tässä on tyypillinen esimerkki siitä miten etuoikeutta ei ymmärretä etuoikeudeksi. Etuoikeutettu ryhmä on lähes aina sokea omalle etuoikeudelleen, kuten nämä mainitut urheilijat kommenteillaan osoittavat. Samaa argumentaatiota edustaa esimerkiksi sukupuolineutraalin aviolain keskustelussa esiin nouseva "homotkin saavat mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa" tyyppinen argumentaatio." Syrjintä koetaan usein kiusaamiseksi. Syrjijä ei ikään kuin koe olevansa syrjijä jos hän ei ole yksilönä aktiivisesti itse hakkaamassa muita selkään ruoskalla tai tekemässä muuta aktiivista henkilökohtaisesti tehtyä kiusaamistoimintaa. Näin ollen Virénin on vaikeaa nähdä että hän itse on järjesteömän ja sen eriarvoisuushedelmien nauttijana passiivisesti osana kiusaamiskonetta. Ja tämä passiivisuus tarkoittaa usein sitä että järjestelmä voi toimia jatkossakin

Tilanne näissä kysymyksissä on yleensä sama kuin koulukiusaamisessa. Salattua kiusaamista ei olekaan. Opettajat voivat olla sokeita, mutta oppilaista osa tietää siitä aina. Tosiasiassa kiusaamisessa keskitetään yleensä huomiota aktiivisiin kiusaajiin eikä järjestelmään heidän takanaan. Todellisia syyllisiä ovat mielestäni juuri ne sääliöt jotka tietävät kiusaamisesta mutta jotka eivät tee mitään muuttaakseen tilannetta. Näin ollen Lasse Virénin panos armeijaa koskevaan eriarvoisuuskeskusteluun on alleviivatusti sääliön toimintaa. Urheilijoiden arvoa en ole negatoimassa. Mutta sääliöiden arvoa ei edes tarvitse negatoida. Heillä ei ole sellaista.