Joss Whedon on jokaisessa televisiosarjassaan käsitellyt yksinäisyyttä, moraalia ja vastuuta, joita hän on käsitellyt eksistentialistisella sävyllä. Hänen maailmansa on kuitenkin sarjojen aikana muuntunut.
1: "Buffy" oli maailmankuvaltaan suorastaan esimoderni. Siinä kysymys on vastuusta, jossa vastustajia ei voi paeta eikä niiltä voi piiloutua ja vain käsittelemällä asiat ja kohtaamalla ne voidaan olla voitokkaita. Buffyllä on tehtävä joka annetaan ulkopuolelta ja hän rimpuilee tämän kanssa.
2: "Angel" taas käsitteli maailmaa jossa oikeus voittaa. Idea oli kuitenkin järkevä koska sarja käsitteli voiton hintaa ; Teemana oli enemmän uhrauksien ja vastuuntunnon suhteesta ; Siitä miten taistellaan vastustajia vastaan muuttumatta vastustajiksi mutta kuitenkaan muuttumatta marttyyriksi.
3: "Firefly" taas astui maailmaan jossa vastuullisuus johtaa tuhoutumiseen ja siihen että ihmisille käy huonosti. Mutta näitä asioita tehdään siltikin. Koska jonkun täytyy. Fireflyssä hahmot ovat aina alakynnessä, mutta juuri tämä tekee heistä spesiaaleja.
Whedonin jatkumo on astunut näissä sarjoissa askel askeleelta voimakkaampaan modernistisempaan maailmankuvaan. Voidaan jopa sanoa, että esiin ottamani kolmen sarjan valikoima kuvastaa hieman länsimaiden etiikan muutosta pidemmällä aikavälillä ; Ensimmäinen vaihe sanoi että pitää tehdä hyvää jotta saa palkinnon paratiisissa. Toinen vaihe sanoi että pitää tehdä hyvää jotta saa palkinnon jo tässä elämässä. Kolmas sanoo vain että pitää tehdä hyvää. Tässä keskityn enimmäkseen tähän viimeisimpään sarjaan. Siksi että se tavallaan edustaa Whedonin etiikan huipentumaa.
"Fireflyssä" asetelma on tärkeä. Se määrittää hyvin vahvasti käytetyt sävyt. Mutta on enemmänkin niin että asetelma on otettu kuvaamaan näitä teemoja kuin että ympäristö loisi asiat. "Firefly" on "avaruuslänkkäri". Nämä sopivat melko hyvin yhteen. Sillä vaikka western sijoittuu heikosti tekniseen maailmaan ja scifi taas sijoittuu tekniseen ympäristöön, niissä on kuitenkin kyseessä samoista asioista. Jopa "Star Trek" valloittaa korpimaita. "Fireflyssä" tämä asetelma asettaa kontrastin. Planeetoissa on suuret varallisuuserot "Some rich and flush with the new technologies. Some ... not so much" Kontrastia tarvitaan koska täten altavastaaja on todella altavastaaja.
Kontrastia luo myös kuplamaailma. "Firefly" -alus on koti. Ulkona on kylmä avaruus jossa odottaa vain tyhjyydestä seuraavia ongelmia tai ongelmia siitä että siellä tyhjyyden sijasta onkin jotain muuta, kuten toisia vihamielisiä ihmisiä. Sen ongelmana on se, että vaikka se on pieni ja huomaamaton, ulkomaailma tunkee väkisin sisälle. Tämä korostuu sillä että ensimmäisessä jaksossa alukselle salakuljettuu River Tam, pieni hullu tyttö jolla on suuria ongelmia ja vielä suurempia salaisuuksia ja joka takaa sen, että Allianssi haluaa ehdotomasti napata kaikki. Ulkomaailma tunkee kuplaan väkisin sisään ; Ja on oikeastaan turhaa edustaako sisääntuleva voima totaalisen anarkistia (Reaverit), sivistynyttä yhteiskuntaa (Allianssi) vai raakaa luontoa (ilmanvaihtojärjstelmään tuleva vika uhkaa tappaa kaikki). ; Vaikka "Fireflyn" perusstrategia tuntuu jopa "antibuffymäiseltä" siinä mielessä että se pyrkii piiloutumaan ja väistämään ongelmia, senkin perusävynä on se, että ongelmia ei oikeasti voi paeta muuta kuin väliaikaisesti. Se kuitenkin tunnustaa elämän realiteetit eikä vaadi sitä että olisi pakko uhrata kaiken mitä pitää tärkeänä siksi että jokin toiminta symbolisoisi näitä tärkeitä asioita paremmin kuin se mitä sarjassa päädytään tekemään. Se laittaa asian symbolien edelle ja tunnustaa että valta on samaa kuin mahti ja että eksistentialismi joka tavoittelee yksilöille vastuullista vapautta ilman ulkopuolelta tulevaa vallalla oikeutettua komentamista kohtaa vakavia ja joskus ylitsepääsemättömiäkin esteitä.
Myös historia korostaa tätä. "Allianssi" koostuu USA:n ja Kiinan yhteisöstä. Se on suuri ja rikas. Taustalla on sisällissota, jossa irtautumaan ja itsenäistymään yrittäneet köyhemmät planeetat ovat hävinneet. Jotta ymmärtäisi kunnolla sen, mistä sarjassa on kysymys, on katsottava sarjan pilotin aivan alkukohtaus. Se sisältää ulkoilmataistelua joka on tuttua muusta scifi -maailmoista, mutta jota ei muualla "Fireflyssä" oikeastaan nähdä. Tämä on tietysti efektileikkiä ja räväkkä tapa aloittaa. Ja se, että jatkossa tämänlaista ei ole paljoa tekee sen, että joku voisi nähdä että tämä antaa valheellisen mainoksen siitä mitä sarjassa tapahtuu. Kuitenkin se, mistä sarjassa on kysymys on juuri siitä että katsomme kuinka Reynolds on kannustava ristiä suuteleva sotilas joka uskoo voittoon aina viimeiseen hetkeen asti. Siihen hetkeen kun pelastukseksi luultu taustaääni ei olekaan omien ilmatukea vaan vastustajien laivueet täyttävät koko taivaan. Jos "Firefly" kertoo jostain, se kertoo juuri tästä tavoitteen murtumisesta.
Tämä on eksistentiaalisesti mielenkiintoista. Koska yleensä se keskittyy autenttisena olemiseen. Näin ollen voi olla jopa vaikeaa nähdä, että miten eksistentialismi suhtautuu juuri siihen että ne autenttisuudesta kumpuavat tavoitteet muuttuvat mahdottomiksi unelmiksi, joksikin jota ei voi eikä saa tehdä. : Fireflyn maailmassa vapaus, valta ja vastuu ovat eksistentialistin kannalta harvinaislaatuisen ongelmallisia ; Sillä ilman valtaa ei ole potentiaalia jolla tehdä asioita. Vastuu taas koetaan vapauden liittolaiseksi. Kuitenkin sarjassa kysymys on nimenomaan vapaudesta ja henkilöt ovat vastuullisia vaikka heillä ei ole valtaa. Eli vaikka valtaa ei olisikaan ja epäonnistumisia tapahtuisi, tällä kaikella muulla olisi siltikin merkitystä.
Eksistentialismia onkin vaivannut "Buffymäinen" kaikkivoipaisuus joka lähentelee esimodernia Valittuna olemista. Egosentrismin sävyttämää optimismia jota "Unkurissa" kuvataan eri vuosikymmenten "eksistentialististen muotien" karkeistuksilla seuraavasti. ;
"50-luvun eksistentialistinen iskulause oli valitse itsesi. näin oli tehtävä, kun annettu, varma minuus ja usko perinteisiin järjestyksiin katosivat.
60-luvulla ihminen uhkasi hukkua kulutukseen, esineellistyä ja muuttua tavaraksi. mutta toivo kotiinlöytämisestä eli vielä. minuutensa saattoi löytää tulemalla tietoiseksi yhteiskunnan yhdenmukaistamis- ja sortomekanismeista. vuosikymmenen ohje kuului löydä itsesi.
70-luvun kuluessa sorrosta tuli järjestelmän kanssa yhtä. tiedostaminen ei auttanut. onnea ei suotu yksilölle, oli kumottava koko järjestelmä. slogan oli tee itsesi tykö.
80-luvulla paljastui ihmisen auttamaton vieraus. mutta nyt tästä vieraudesta oli tehtävä ystävä, moderni oli tehtävä itselle asuttavaksi. oli sopeuduttava ja käytettävä hyväksi tilanteen tarjoamat mahdollisuudet. vuosikymmenen tunnukseksi sopi luo itsesi, tule omaksi taiteilijaksesi.
90-luvulla perinteistä universaalia etiikkaa uhkasi uusi individualistinen etiikka. 90-luvun iskulause oli huolehdi itsestäsi, ja sillä oli kaksi merkitystä: pidä itsesi kunnossa ja huolehdi vain omista asioistasi."
"Firefly" iskee itse asiassa juuri tämän eksistentialismin kimppuun. Se ei näe että eksistentialistinen autenttinen elämä olisi sidoksissa onnistumiseen, tekemiseen tai edes luomiseen. Se palautttaa eksistentialismin ytimeen olemisen. Monesti etenkin "muodikkaan kirjakauppahumanismin eksistentialismi" on korostanut sitä että ihminen voi olla mitä haluaa olla, jotain jossa esteet ovat vain pelonaiheita ja että ihminen voi olla rohkea ja voittaa vaikeudet sillä että uskaltaa ja yrittää riittävästi.
Se onkin nähtävissä eniten juuri eksistentialismin sisäisenä käsittelynä, eikä se ota kovin lujasti kantaa muunlaisiin maailmankuviin. Tämänlainen arvokannanottohan voidaan tehdä oleellisesti eri maailmankuvia vastaan tai sitten juuri tämänkaltaisella "pienten sisäisten linjaerojen piiperryksenä". Erikoista onkin että Fireflyssä eksistentialistisen yksikön asemaan ei nouse yksilö vaan perhe. Tässä perhe ei ole verisukulaisuutta (Vain River ja Simon ovat verisukulaisia.) Eikä edes yhteisen arvomaailman tai saman ideologian kannattamista. (Book on liberaalikristitty, Jayne kristitty mutta varsin moraaliton, Reynolds mitä ilmeisimmin ateisti tai vähintään uskonnonvastainen...) Eikä varsinkaan konfliktien puutetta. (Sarjassa valtaosa perheen sisäisestä kommunikaatiosta on jonkinlaista konfliktia.) Perhe päin vastoin määrittyy pienimmäksi eksistentialistiseksi yksiköksi. Joksikin jossa jokainen voi olla nimenomaan erilainen.
Tämä on nähdäkseni merkittävä käänne. Sillä usein eksistentialistit päätyvät yllättävän usein kinaamaan siitä, onko määrittelevämpää se mitä kantaa mukanaan vai se mistä irtautuu. Fireflyssä korostuu se, että ei ole merkitystä mitä taakseen jättää tai edestään löytää tai mukanaan kuljettaa. Merkityksellistä on se, keiden kanssa kanssa kulkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti