maanantai 8. lokakuuta 2012

Mikä minusta tulee isona?

Lapsena aikuiset kysyvät usein, että mikä lapsesta tulee isona. Tässä aikuiset eivät yleensä oikeasti halua kuulla sitä realistista oikeaa katsausta tulevaisuuteen. Niin moni prosentti ihmisistä päätyy esimerkiksi alkoholisteiksi ja työttömiksi, että jos nämä kaikki lapset olisivat kertoneet tämän, olisivat aikuiset pettyneitä.

Aikuiset eivät ilahdu siitä että tästä tulee kaupan kassa. He elävät tämän kanssa jos lapsi lopulta todennäköisesti päätyy johonkin vähäarvostettuun työhön. He haluavat kuulla unelmista. Kysymys tehdään sitä varten että nähdään että lapsella on suunta, toiveita ja unelmia.

Siksi lapsen pitää kertoa haluavansa hienoon työhön kuten papiksi, lääkäriksi tai presidentiksi. Tai sitten toiveen pitää olla utooppisen epärealistinen, kuten legoinsinöörin tai batmanin urat. Tai poniksi ryhtyminen. (Ja ponikin on prinsessa!)

Itse olen kolmenkympin iässä. Siinä vaiheessa ei enää yleensä kysytä, että mikä tulee isona. Paitsi jos on luuseri. Silloin selitetään että ihminen ei tule isona luuseriksi, vaan hän etsii itseään. Ja siksi heiltä yhä kysytään kysymystä siitä, miksi he haluavat isona.

Omalta kohdaltani kysymys saattaa kenties melkein olla relevantti. Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa elämääni tarkan suunnan. Unelman jota suuntaan kurottaa, jotta en päädy sanomaan kuolinvuoteellani tyhjille seinille että minusta tuli sekakäyttäjä ja psykopaattimurhaaja. Huomasin että elämästäni puuttuu tiettyjä asioita joita siihen kovasti kaipaan. Ja nämä haluni ovat syvällisen spesifejä sellaisella tavalla, että käytännössä vain yksi asia voi toiveeni tyydyttää. Toiveeni ovat unelmani ja niistä tulee tavoitteitani, joita kohden voin suuntautua ja saada elämääni sisältöä. Koska olen tiedostanut tarpeeni tiedän mitä minun on tehtävä.

Päätin että minusta tulee isona Jumala.

Tiedäthän Jumalan. Suuri ja mahtava olento. Älykäs. Istuu valtaistuimella. Tai oikeastaan ei istu, koska ei ole ihmisen näköinen. Se istuminen ja valtaistuin ovat vain metaforia. Jumalana olemisessa itseäni kiinnostavat erityisesti se, että voi saada lonkerot. Niiden avulla voisi tehdä kaikkea jännittävää.

Sanoinko "Jumala"? Tarkoitin "jättiläiskalmari".

Ei kommentteja: