Jukka Hankamäki kritisoi uutta hienoa kirjastorakennusta. Ensiajatuksella ajatus siitä että joku kritisoi kirjaston rakentamista voi tuntua sivistystä halventavalta ; Kirjastojen ideanahan on tarjota mahdollisuus sivistykseen ihmisen varallisuudesta huolimatta. Samoin tuskin kukaan paheksuu sitä että saadaan hieno talo joka ajaa tämänlaisen julkispalvelun toimintaan.
Kuitenkin Hankamäki korostaa, että kirjastorakennuksen tekeminen on nimenomaan sivistymistä vaikeuttava prosessi. "Nyt kaikki on keskitetty uuteen ja hienoon kirjastorakennukseen, johon budjetin mukaan investoitiin peräti 35 miljoonaa euroa rahaa. En tosin tiedä, onko arviossa pysytty vai ylitettiinkö se Musiikkitalon tapaan. Mutta sen tiedän, että samalla kun opiskelijoita koulutetaan ymmärtämään, kuinka upea heidän uusi kirjastonsa on, rakennuksen aulassa komeilee suurikokoinen kyltti, jossa kehotetaan lahjoittamaan yliopistolle kurssikirja. Yliopistolla on kuulemma varaa lainata tenttikirja enää vain joka kolmannelle tarvitsijalle." Talon rakentamiseen käytetyt rahat ovatkin hänestä ohjattu enemmänkin muualle. "Kirjasto ei ole siis valtion lahja opiskelijoille, tutkijoille ja tieteelle, vaan se on korvamerkitty tulonsiirto rakennusteollisuudelle ja raksa-Ivaneille." Näin voidaankin nähdä että kirjastorakennus ei auta akateemisia ja kirjasivistyneitä, vaan olisi jopa jonkinlainen valtion tapa tukea niitä jotka ovat valinneet ammattikoululinja.
Itse näkisin uuden kirjastorakennuksen temppelinä. En siis kappelina tai vastaavana. Uusi kirjastorakennus on kuin vanhan ajan suuri kirkko joka muotokielellään vetosi mahtipontisella vakuuttavuudellaan niihin ihmisiin jotka lukutaidottomina eivät tunteneet kristinuskon sisältöä.
1: Tätä tietysti tukee mahtipontisuus joka Hankamäelläkin nousee esille kontrastina vanhoihin kirjastoihin ; "Myös vanhat kirjastot olivat toimivia. Vaikka niissä olikin ajan patinaa, ne olivat kuitenkin sympaattisia ja viihtyisiä, ja niiden käytävillä saattoi vaikka rakastua." ... "Sen sijaan uusi kirjasto on hieno mutta hygieeninen. Sisältä se muistuttaa enemmän John F. Kennedyn lentoaseman TWA-terminaalia (jonka piirsi Eero Saarinen), kuin kirjastoa. Ehkä tällä tavalla koulutetaan tulevaisuuden lakimiehiä, valtioviisaita ja muita Brysselin enkeleitä parveilemaan liikenteen solmukohtien odotushuoneissa."
Temppelirakennukseen vertaaminen on nähdäkseni siinä mielessä osuvaa, että se korostaa aina jollain tavalla nimenomaan valtaa. Se ei ole intiimiä tai lähestyttävää samaan tapaan kuin pienempien kappelien tunnelma ; Onhan esimerkiksi Helsingin Tuomiokirkkoon sisälle (tai Johanneksenkirkon katolle) mentäessä vahva vaikuttumisen tunne. Mutta tämä on sellaista viileämpää vaikuttuneisuutta. Jotain joka huokuu rakkauden sijasta auktoriteettia.
Näin ollen vaikka rakennuksen rahat menevät "raksa-iivaneille" (mitä nämä sitten ovatkin) niin se kuitenkin tarjoaa vahvaa symbolista valtaa nimenomaan kirjaviisaudelle. Tätä kautta uusi kirjasto korostaa että "tieto on valtaa" (eli jotain joka nykyajan kilpailuyhteiskunnassa on lähes merkittävin arvo). Se jos kirjasto muistuttaa lentokenttää ja pitää sisällään mielikuvia byrokraattisista poliitikoista, vahvistaa tätä imagoa.
Voidaan jopa sanoa että uusi kirjastorakennus tekeekin samanaikaisesti kaksi asiaa. (a) Ensinnäkin se heijastelee nykyajan suhdetta tieteeseen ja sivistykseen. Se on jotain jota kyllä periaatteessa "kunnioitetaan" vahvastikin, mutta jota ei oikein "rakasteta". Se on jotain hieman etäistä. (b) Se tukee, vahvistaa ja lisärakentaa tätä imagoa kirjastosta ja sen tiedosta.
Tämä muistuttaa siitä että kirjastossa on aina kaksi puolta. Periaatteessa ja ihannetodellisuudessa käytännössäkin kirjastossa tärkeintä on Hankamäen kaipaama substanssi. Eli sisältö ja kirjat. Mutta koska ihmiset ovat läpeensä symboleita käyttäviä sosiaalisia valtapelielukoita on kiinnitettävä paljon huomiota myös ulkokuoreen. Hieno rakennus tekee kirjastoon astumisesta arvokasta ja tekee siitä valta -aktion. Kyläkirjasto jossa "voi vaikka rakastua" taas on monille hieman hassu ja hupsu paikka jonne on jopa "vähän noloo" mennä. Uusi kirjasto on toki siitä huono että se lietsoo tätä sivistyken välineellistämiskulttuuria. Mutta toisaalta vain vetoamalla ihmisiin saadaan lukijoita.
Itse olen pragmaatikko. Minulle riittää se, että ihmiset lukevat. Uusi kirjasto on meidänkin firmasta saanut muutaman käymään uteliaisuutta talossa. Kirja oli tullut mukaan. Olihan ne toki "vain dekkareita", eivätkä niitä teoksia joita (ja joiden lokaatiota) Hankamäki kuvaa sanoessaan "Mielenkiintoisimmat kirjat ovat edelleen samassa paikassa kuin ennenkin, eli maanalaisissa pohjakerroksissa, joista voi löytää aina jotain muutakin kuin etsii. Ihmeellistä, miten koskemattomina ne ovatkin säilyneet hirveän rakennustyön yli." Voi olla että kertakäynti ei paljoa maailman sivistystasoa heilauta, mutta se on yksi dekkari oikeaan suuntaan. Joku voi pitää saavutuksia pieninä ja vaatimattomina ja jopa irrelevantteina. Mutta kuten filosofi Angus MacGyver sanoi : "Jostain sitä on kuitenkin aloitettava."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti