PaTrick

Televisiosarja "Mentalist" on sarja, josta en pidä kovin paljoa ; Joku voisi ajatella että Patrick Jane vetoaisi minuun koska hän käyttää erilaisia temppuja ja jippoja. Lisäksi hän on paikoitellen hyvinkin moraaliltaan joustava hahmo. Näin ollen "kun pidän Housesta" -logiikalla minun pitäisi pitää tästä sarjasta. Mutta en pidä. (On kenties hoopoa vaatia selitystä sille miksi ei pidä jostain sarjasta, mutta minulla on tähän jonkinlainen selitys/oikeutus jonka kerron.) En kuitenkaan pidä, koska näin karkeasti sanoen Patrick Jane on "karismaattinen sosiopaatti" tämä ei ollut selvää ensimmäisellä tuotantokaudella, mutta sarjan edetessä tämä on yhä enemmän ja enemmän selvää. "House M.D." taas tarjoaa sanakriksi lähinnä "nenäkkään ärsyttävä munapäätä". Jane siis edustaa ihmistyyppiä jota pidän elävässä elämässäkin "äärimmäisen epäluotettavana". (Joku, kuten esimerkiksi puolisoni, voisi sanoa että en luota kunnolla oikein yhtään kehenkään. He ovat oikeassa, mutta ihmisten epäluottamuksessa on kuitenkin aste -eroja ja on olemassa raja -arvoja joiden ali epäluotettavuus on siedettävällä tasolla.) Näin ollen vastenmielisyyteni Patrick Janea kohtaan on mielestäni samaa kuin vastenmielisyyteni sarjamurhaajan touhuja seuraavaa "Dexter" -sarjaa kohtaan. (Sekin on hienosti käsikirjoitettu sarja, mutta en kykene nauttimaan siitä.)

En kuitenkaan inhoa "Mentalistia" niin että en seuraisi sitä silloin tällöin. Sarjaa on tullut jo monta tuotantokautta, joten satunnaiskatsomisestani huolimatta olen päätynyt tekemään tiettyjä päätelmiä sarjan tulevista tapahtumista, tarkalleen ottaen sen loppuratkaisusta. On tietysti tavallaan typerää leikkiä fiktiivisen kertomuksen spoilaamisella ennen kuin koko sarja on edes päättynyt, mutta tämänlainen "leikki" asian parissa on kuitenkin jotenkin viihdyttävää. (Minulla on ollut erilaisia teorioita muistakin sarjoista. Valitettavasti nämä ovat tavallisesti olleet väärässä. Pidän niitä kuitenkin ratkaisuina jotka käsikirjoittajien olisi pitänyt tehdä, joten minä en ole väärässä vaan sarjan kirjoittajat. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.)

Tarkalleen ottaen teoriani on se, että Patrick Jane on sarjassa metsästetty Red John. Eli että sarjan protagonisti ja antagonisti ovat sama hahmo. Voidaan sanoa että Red John on teoriani mukaan Patrick Janen alter ego. Tai että Red John on Patrick Jane ilman itsekontrollia. Tälle teorialle on muitakin kannattajia, jotka ovat kaivelleet esille perusteluja näkemykselle;

Yhteyksiä haetaan esimerkiksi William Blaken runoudesta johon sarjassa on referoitu, ja viittaamalla feminiinisiin ja maskuliinisiin piirteisiin ; "Male and Female opposites and in the police lingo always used to describe unknown victims. JANE DOE/JOHN DOE. William Blake Poem used Talks of Symmetry. Jane is the soft side - the Female version. John is the hard side - the Male version."

Toisaalta "Mentalistin" Wikisivustoon on koottu varsin mahtipontinen kokoelma erilaisia teorioita joissa yhtenä suurimmista ja pisimmin perustelluista arvailuista on juurikin teoria siitä että Red John on Patrick Jane. Päälinjat tässä korostavat sitä että Patrick Jane ja Red John ovat itse asiassa hyvin samanlaisia hahmoina. Heillä on äärimmäisen samanlainen taitokokonaisuus. Lisäksi Patrickin moraali on varsin ongelmallinen, ja vaikka hän väittää olevansa valmis kantamaan vastuunsa teoistaan, käytännössä hän manipuloi tilanteet siten että hän ei koskaan joudu. Lisäksi Patrick Janen moraali näyttää löystyvän pitkin sarjaa. (Ja hän ikään kuin degeneroituu pikku hiljaa kohti Red Johnia myös Patrick Janena, eli hän pikku hiljaa paljastaisi omia karvojaan roolin takaa.) Todisteiksi saadaan muun muassa se, että aiheen asiantuntija tekee sarjassa Patrick Janelle luonnehdinnan jossa Patrick on sosiopaatti, se, että Red John kuulostaa nauhalla täsmälleen samalta kuin Patrick Janen ääni jota on sitten korotettu. Osa näistä teorioista korostaa että Red John on Janen "uniminä" ja korostavat tässä esimerkiksi Janen univaikeuksia. Itse kannatan kuitenkin sitä että Patrick Jane on Red John nimenomaan valveilla ; Hänen nauhalla käymänsä vuoropuhelut onnistuvat koska Patrick Jane on suunnitellut dialogin. Jos uniminä ohjaisi keskustleua ei valveminä tietäisi vastata. (Ja jos Red John on eri henkilö, niin koko teoria kaatuu eikä kyseessä ole nauhoite. Mutta pysyn teoriassani joten en välitä tästä mahdollisuudesta.)
1: Jotkin piirteet näyttävät vaikeilta. Esimerkiksi Patrick Janella näyttää olevan alibi hänen vaimonsa ja lapsensa surmalle, joka taas on Red Johnin temppuja ja perustelu Patrick Janen "kostoryntäykselle". Jane peräti tekee ilmoituksen poliisille samassa asussa kuin missä on ollut televisiossa murhan oletettuna ajankohtana. Nämäkin voidaan sovittaa mahdollisiksi ad hoc- selityksin. "Just because he was in the same suit does not mean he couldn't have killed his wife and child before the show. This is a brilliant dude who could easily have manipulated forensics, etc. to make it "appear" that he had an alibi."

Itseäni vakuuttaa jo Red Johnin hymynaamatunnuksen visuaalinen ilme. Minun silmääni se näyttää "tinttimäiseltä hymynaamalta". (Ja Patrick Janen hiuksetkaan eivät ole täysin vaaleat vaan hieman punaiseen vivahtavat). Eli Red John itse asiassa piirtää narsistisesti äärimmäisen karrikatyyrin omasta muotokuvastaan. Tämäkin viittaa siihen että Patrick Jane voisi olla Red John.

Tämän teorian todistaminen ei ole kuitenkaan tämän blogauksen pääaihe. (Niiden tarkempi sisältö löytyy antamistani linkeistä ja niiden toistaminen kokonaisuutena ei olisi tarkoituksenmukaista.) Tarinankerronnallisesti ratkaisu on nimittäin itsestäni äärimmäisen kiinnostava. Muut selitykset ovat mahdollisia, mutta ne luultavasti vetoavat toisenlaisiin mieliin. Ja toisaalta minuun vetoava teoria ei tuskin lämmintä monia muita;
1: Esimerkiksi freudilainen voisi olla kiinnostunut toisesta yleisestä teoriasta, jonka mukaan Red John olisi Patrick Janen isä. Tämänhän tiedetään olleen manipuloiva huijari. Tämä(kin) teoria selittäisi miksi Red John ja Patrick Jane ovat molemmin puolin pakkomielteisiä toisistaan. Patrick Janen kiinnostus Red Johnista on koston kautta ymmärrettävää, mutta Red Johnin halu leikkiä nimenomaan Patrick Janella jää enemmän auki. Kiinnostuksen selittämiseksi isyys antaa uskottavan selityksen (samoin kuin se, että Red John olisi Patrick Jane itse). Perimmäisestä isänmurhasta saa freudilaisia kicksejä, jos mieli sattuu olemaan sellainen. (Toisin kuin.)
2: Toisaalta klassinen tarinankerronta on sellaista että tulkintani voisi tuntua tylsältä. Onhan nimittäin hyvinkin tavallista, miltei pääsääntö, että sankari ja konna jakavat yhteisen pelisäännöstön. Vaikka tosielämässä valtaosa konflikteista johtuvat toiseudesta, siitä että ihmisillä on "erilainen kielipeli" ja siihen liittyvät "eri pelisäännöt" joihin liittyy näkemyseroja, on tarinoissa yleensä se, että erimielisyydet ratkaistaan yhteisen pelikentän alueella. Näin esimerkiksi Sherlock Holmes ja Moriarty ovat keskenään hyvin samanlaisia, viktoriaanisen älykkäitä miehiä. Näin ollen Patrick Jane ja Red John olisivat samanlaisia "koska tarinankerronnan säännöt". (Tosielämässä ei olekaan peliä jossa tilanne ratkeaisi, toisin kuin tarinankerronnassa jossa hyvä yleensä voittaa pahan. Tarinankerronta tarjoaa siis peliä ja voittajia, toisin kuin elämä jossa konfliktit ovat usein maailmankuvakohtaisia ja perimmiltään ratkeamattomia ; Tiede voi kenties ratkaista isonkin osan näistä ongelmista mutta ihmiset assimiloivat nämä ratkaisut helposti irrelevanteiksi jos se rikkoo heidän maailmankuvaansa kohtaan. Näin konflikti ei ratkea vaikka siinä olisikin "oikeasti voittaja". Tarinat eivät tämänlaisia lakeja tottele, vaan usein se tarjoaa nimenomaan absoluuttisen voittajan ja häviäjän. Tätä kutsutaan esimerkiksi "tarinan opetukseksi".)

Itseäni yksinkertaisesti viehättää dekonstruoida vanhaa Bertolt Brechtin huomautusta jossa "Onneton se maa, joka tarvitsee sankareita." (Joka itsessään mursi vanhan sankaruusnäkemyksen jossa ajateltiin että "Onneton se maa jossa ei ole sankareita", koska se eläisi ihmisenkokoisessa latteudessa ilman yhteyttä johonkin suurempaan.) Tässä korostuu se, että sankaruus vaatii erillisen pahan olemassaolon ; Eli ilman konnaa ei ole sankaria. Kun paha ja hyvä ovat saman ihmisen eri "performansseja", ollaan lähempänä "eksistentialistista sisäistä sankaria/sisäistä konnaa" ja sen hakemista. Ihmiset etsivät usein pahaa ulkopuolelta, huomaamatta että se on sisäpuolella. Lisäksi ihmiset mielellään palvovat sankaria kyseenalaistamatta tätä. Se, että on tsempannut monta tuotantokautta herrasmieheltä vaikuttavaa pehmeäpuheista ja karismaattista psykopaattimurhaajaa olisi hieno säväyttävä muistutus siitä että kenties "onneton on se maa joka rakentaa ja pitää sankareita."

Toinen itseäni viehättävä piirre tässä selityksessä on se, että se sopii (oman maailmankuvani hellimisen lisäksi) sarjan yleiseen ideaan todella hyvin. Mentalistin koko ydinidea on siinä että Patrick Jane saa ohjailtua ihmisiä. Tämä manipulaatio on sarjan koko ydinidea. Maailman sisällä maksimaalinen huijaus olisi se, että hän koijaisi koko sarjan ajan kaikkia rikoksia ratkovan tiimin jäseniä. Lisäksi hän onnistuisi manipuloimaan "neljännen seinän ulkopuolellekin", kun katsojatkin uskoisivat hänen sankaruuteensa. Tämä ratkaisu tekisi Janesta "ultimaattisen manipuloijan" ja "metamanipuloijan". Mentalist olisi tällöin sarja huijaamisetsa ja harhaanjohtamisesta tarinan kaikilla tasoilla. Jos Patrick Jane olisi pelkästään erikoisasiantuntija, kyseessä olisi tavanomainen "poliisia konsultoiva yhden alan ekspertti" joihin olemme muutoinkin jo tottuneet ja näin koko sarjan idea latistuisi pelkäksi keskinkertaiseksi poliisisarjaksi/murhamysteerisarjaksi.