Minulle annettiin uskontunnustus ikään kuin jonkinlaisena kristinuskon esittelynä. Siinä siis ikään kuin olisi kaikki se tieto mitä tarvitaan kristinuskon esittelyyn. Kuitenkin kaikki se teologia mitä olen ikinä opetellut on tässä lähestymistavassa lähinnä ongelma. Käytetyissä sanoissa on usein runsaastikin erimielisyyksiä.
Otetaan nyt vaikka kaikkivaltiuden ja kaikkitietämisen tyyliset lähestymiset.
1: Osa näkee että Jumalan kaikkivaltius tarkoittaa juuri sitä että logiikka pettää. Jumala voi rikkoa logiikan lakeja.
2: Toiset näkevät että kaikkivaltius tarkoittaa sitä että voi tehdä kaikkea mikä on loogisesti mahdollista. Logiikan lait ovat siis mahtavampia kuin Jumala. (Eikä Jumala voi muuttaa logiikan lakeja sellaisiksi että ne mahdollistaisivat vaikkapa niin suuren kiven tekemisen että sen voisi nostaa.)
3: Osa rajoittaa siihen että Jumalaa rajoittavat luonnonlait. (Pahan ongelmaa voidaan selittää siten että Jumala ei voi luoda sormea joka ei menisi vasaralla rikki. Ja käsitellä sitä tämän todellisuutemme luonnonvakioilla. Joka tarkoittaa sitä että Jumalalla ei ole tätä laajempia vaihtoehtoja tai kaikkivaltiutta ei oikeasti käsitellä.)
Kaikkitiedon kohdalla asiassa on vielä enemmän tulkinnanvaraa.
1: Esimerkiksi voidaan ajatella että universumi on äärellinen sekä kooltaan että iältään. Sen jokaisen hiukkasen historian tunteminen olisi äärellinen suorite. Siinä olisi kuitenkin yhdessä mielessä "kaikki".
2: Joku toinen voi seurata Mikko Valjakan "Jumala ja ääretön" -kirjan tietä. Siinä kaikkitieto tarkoittaa ääretöntä. Hän korostaa että äärettömyydessä kaikki todennäköisyydet menettävät merkityksensä, minkä tahansa todennäköisyyden kohdalla pelkkä mahdollisuus tarkoittaa täyttä varmuutta. Mikä voi olla on. Tässä kohden hän puhuu siitä, miten Jumala voisi ns. Hilbertin hotellin matemaattisten ominaisuuksien vuoksi tietää äärettömän määrän tietoa ja silti oppia koko ajan lisää - vaikka äärettömiä määriä.
3: Joku voisi nähdä asian kalvinistisesti niin, että kaikkitieto tarkoittaa kaikkitietoa ja tarkoittaisi enemmänkin juuri Jumalan kykyä olla yllättymättä ja oppimatta mitään uutta kun tieto on jo käsillä. Tällöin matemaattinen ääretön on selvästi väärä konsepti. Jumalan kaikkivaltius olisi siis tavallaan vielä ääretöntäkin mahtavampi.
Siksi yritys selventää kristinuskoa uskontunnustuksen kautta lähinnä lisäsi yleistä hämmennystä. Asiaa pahentaa se, että näen uskontunnustuksen paitsi listana dogmia ja tosiasiaväitteitä, myös listan joka oli Nikean kirkolliskokouksen aikaan relevanttien kiistojen lopullinen ratkaisu. Siksi listalla ei ole niitä asioita joita kritityt uskovat, vaan joista alkukristillisessä kirkossa oli erimielisyyttä. Instituutio on vain nimennyt nämä yhdeksi ja samaksi. Nykyajan keskustelussa nämä kannanotot ovat tietysti etääntyneet. Kiistat käydään muualla. Ja siksi esimerkiksi "uskonnottomuusongelmaan" ei saada kovin hyvää vastausta uskontunnustuksen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti