"Voitko olla?"
Ylläoleva vitsi noudattaa hyvin tunnettua koululaisvitsien kaavaa. Sitä voidaan pitää "ekvivokaatiopohjaisen" sanaleikin varaan nojaavana puujalkavitsinä. Tämän tyyppisiä vitsejä käytetään paljon. Myös monet Pikku-Kalle -vitsit käyttävät tuota rakennetta.
Minusta tuo on jopa oikein hauska pieni vitsi. Siitä kuitenkaan tuskin tulee mitään suursuosiota. Syy on se, että oikein kukaan ei tunne Heideggeriä. Ja siksi vitsi latistuu sisäpiirivitsiksikin.
Selitys toki ontuu hieman, sillä ei kukaan teknisesti ottaen tunne Pikku-Kalleakaan. Pikku-Kalle on kuitenkin vähän samaa mitä toimintaelokuvien latteat sankaritkin ovat. Pikku-Kalle on epäeksakti symboli jonka sisään sovitetaan arkikokemusmaailma. Siksi Pikku-Kallessa on samastumispohjaa joka mahdollistaa immersion.
Tämä huomio jopa saattaisi murehduttaa Heideggeriä, sillä hänen In-der-Welt-Sein -näkemyksensä korostaa kokemuksellisuutta. Tämän perinteen ympärille rakennettu ns. elämismaailma (lebenswelt) jossa asioita eletään. Siinä korostetaan että analysointi ja tarkkailu muuttavat asioita. Huumorin kannalta voidaan sanoa että ero tarkoittaa sitä, että jos naurat spontaanisti, se on nauramista. Jos keskityt nauramiseesi, nauru loppuu. Siksi Pikku-Kallessa on kenties myös enemmän filosofiaa kuin Heideggerissä.
Heideggervitsin ongelmana onkin se, että se latistuu sisäpiirivitsiksi jonka ydin on ensin analysoitava. Ja kun sen tekee, niin vitsi "kuolee" prosessissa. Siksi minäkään en voi lopettaa leipätyötä ja siirtyä hauskuttamaan ihmisiä vitseillä joiden ydin on siinä että Sartre asioi valintatalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti