Esko Valtaoja ilmoitti tänään facebookissa, että hän asettaa Snellmannin boikottiin. Lausunnon ytimessä oli GM ja se että Snellmann on päättänyt olla käyttämättä geenimanipuloituja tuotteita. Valtaoja esittää, että "Firmalla on tietysti vapaus toimia niin kuin se huvittaa, ja niin on
kuluttajillakin. Koska en "usko vahvasti omiin arvoihini", vaan
tosiasioihin, niin tästä lähtien en enää osta Snellmanin tuotteita.
(Sääli sinällään, koska monet niistä ovat maistuneet erinomaisilta.)"
Olen itse tunnetusti melko GM -myönteinen. Näen että se on jalostuksen ohella jotain jonka avulla voidaan taittaa nälänhätää ja muita vastaavia ongelmia. Tässä mielessä näen että GM -kielteisyys on melko puhtaasti ideologista. Faktat eivät tee siitä vaarallista, joten tästä ei saa kovin perusteltua asiaperustaista syytä laittaa GM:ää boikottiin.
Mutta siitä huolimatta, siinä vaiheessa kun Snellmann boikotoi GM:ää ja Valtaoja boikotoi Snellmannia, ajattelin itse ostaa Snellmannin tuotteita. Tietoisesti valita. En siksi että kannatan GM:ättömyyttä GM:n yli. Vaan sen takia, että asialla ei eurooppalaisessa tai suomalaisessa perspektiivissä ole juurikaan väliä. Eettisesti minulle on yhdentekevää onko ruoka GM vai eiGM.
Ruoka ei toki hirvittävästi kiinnosta muutenkaan. Syön elääkseni, en elä syödäkseni. Jos haluaisin boikotoida Snellmannia tekisin sen siksi, että se ei ole kovin uskontoneutraali yritys. Se on Pietarsaaren tärkeimpiä työkllistäjiä. Makkaratehtaan omistajasuku on tiettävästi erittäin uskonnollinen. Tähän liittyen olen kuullut "paikallisen suusta" sitä miten Snellman ei suostunut uskonnollisista syistä sponsoroimaan kilpaurheilua, koska sitä harjoitettiin sunnuntaisin. Tämänlaatuinen boikotointi olisi voinut johtaa siihen että en sitten vaikka osta Snellmannin tuotteita Sunnuntaisin, minään tärkeinä pyhäpäivinä tai vastaavaa. Enkä tehnyt boikottiratkaisua tämänkään vuoksi tai tämän kysymyksen kohdalla. Vaikka pyhäpäiväargumentti on melko mitätön se on kuitenkin suurempi kuin GM:än arvo minulle. GM -kysymys on siis vielä kertaluokkaa mitättömämpi kuin tuo pyhäpäivätematiikka.
Syömistottumuksiani kuvaa kuitenkin kenties parhaiten termi "scavenger". Olen siis "haaskansyöjä" joka syö jämäpaloja. Tämä on jossain määrin ekologista siinä mielessä että syön "halpoja osia" jotka muuten menisivät haaskioon. En ymmärrä sisäfileen ihanuuksia. Makuaistini on hyvin heikko. Siinä missä moni maistaa suolaisen, makean, happaman, karvaan ja umamin, minä maistan perusmaut chili, sinappi ja palanut. Vaikka elintapani on ekologinen, se ei ole ekologisten motiivien sävyttämä.
Arvomaailmaani ajaa enemmän ahneus yhdistettynä ajatukseen siitä että ruuan haaskioon meneminen olisi jotenkin huono asia. Toki jo lapsuudessani, jos en suostunut syömään jotain - vaikka nougatjäätelöä siksi että siinä oli pähkinöitä tahi manteleita jotka maistuvat omalta perusmaultaan "kuolemalta" - äitini sanoi että jos et syö niin muista miten Afrikan lapsilla on nälkäkuolemanälkä ja miten iloisia he olisivat jos saisivat ruokaa.
Eikä minun vastaus tuohon ollut kysymys siitä "miksei sitä minun ruokaa - tai ainakin kukkakaalia, herneitä, tai edes pähkinöitä&manteleita - sitten lähetetä niille nälänhädistelijöille syötäväksi". Ei se kyllä ihan ollut sekään että viittaisin siihen että olisi erityisesti omistuksessani se lautasen sisältö. Mutta lähempänä. Jokin omistusoikeudessa on sellaista, että sitähän itselle tarpeetontakaan ei haluaisi jakaa kenellekään muulle. Siksi minua ahdistaa se, että ruokaa joutuu haaskiolle.
Siksi Snellmannin, tuon hymyilevän kiltin teurastajan, ruokaa tulee ostettua että syötyä. Ihan aktivismia korostavan antiboikotin hengessä. Jos syön ahkerasti ideologisen puuskani vallassa, siitä tulkoot lähipäivinä arse magna -projektini.
Otsikko ei viita siihen kuuluisaan alkemiateokseen, eikä edes viittaa latinankieliseen fraasiin suuresta työstä. Siinä ei myöskään ole typoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti