Supersankarielokuvat olivat aikoinaan äärimmäisen pinnallinen genre. Niitä tekivät ihmiset jotka eivät oikein välittäneet supersankarisarjakuvista. Ne olivat tekosyy toiminnalle. Sitten asiaa tehtiin hieman erilaisella otteella. Nolanin Batmanien jälkeen huomattiin että niihin voidaan panostaa. Menestys haluttiin luonnollisesti myös kopioida. ; Ja tämän seurauksena kävi se, mitä ei tavallaan pitäisi käydä. Supersankarielokuvista tuli korostetusti genre. Ja vain yksi genre. Nähdäkseni näin ei pitäisi olla. Pitäisi ikään kuin tehdä erilaisella otteella, jossa välitetään supersankareista laajemmin.
Väittäisin, että olisi mahdollista luoda supersankarielokuva joka ei vaatisi nyky-yleisöltä älyttömän suurta loikkaa. Mutta joka täydentäisi supersankarielokuvien käsitettä. Tämä onnistuisi "Black Widow" -elokuvan kautta. Voisi jopa sanoa että on selvää että nörttien Jumalaa ei ole, koska jos tämänlainen välittävä kaikkivaltias olisi olemassa, tämä elokuva olisi jo tehty. Kykenen antamaan tälle, kieltämättä varsin mahtipontiselle, väitteelle muutaman syyn.
Pinnallisin syy on se, että "Avengers" -elokuvissa hänet on jo esitelty ihmisille. Kuitenkin, toisin kuin Kapteeni Amerikalla, Iron Manilla ja Thorilla, hänellä ei ole omaa elokuvaa. Hän on toki muissakin supersankarielokuvissa sivuhahmona. Mutta näyttää kuin hän ei kelpaisi muuhun. Itse näen että jos on riittävän kova ollakseen "Avengersin" täysipainoinen jäsen, on riittävän kova omaan elokuvaan. ; Origin storyt saataisiin näin kanonisoitua.
Tärkein syy on kuitenkin se, että kaikki supersankarielokuvat ovat keskittyneet tarinaan jossa sankari joko (a) saa voimansa, totuttelee voimiinsa, häviää, suuttuu ja palaa takaisin voittajana (b) omaa jo voimansa, häviää, suuttuu ja palaa takaisin voittajana. Tämä on kieltämättä hyvä tarina. Mutta Black Widow on vahvasti älyllinen hahmo, joka ei käytä superteknologiaa tai kykyjä jotka vaatisivat nämä ominaisuudet selittävän origin storyn. Sen sijaan hänelle pitäisi selittää tausta. Taidot vaativat harjoittelua ja oikeutuksekseen tarinaa. Ja Nolanin Batmanissa juuri tämä tiedostettiin ; Bruce Waynen harjoittelu ninjojen parissa toi tarinaan ihmiset ja tarinalliset jännitteet. Teknologian perustelu oli sivuseikka, kulissi tälle muulle. Ajatus voitaisiin jalostaa Black Widow'ssa
Black Widow pakottaisi oman olemuksensa vuoksi miettimään uudestaan sitä miten voitaisiin päihittää typeriä ja megavahvoja superpahiksia muullakin tavalla kuin lyömällä näitä kovempaa vasaralla. Kilpailu ei olisi voima vastaan voima, vaan voima vastaan oveluus. Black Widow on luokiteltavissa samantyyppiseksi sankariksi kuin "James Bond" (Erityisesti Brosnanin näyttelemä.) tai "Assassins Creedin" salamurhaajat. (Josta jälkimmäisestä elokuvia on tiettävästi tulossa.) Tämä laajentaisi genren mahdollisuuksia ja korjaisi siihen liittyviä pahimpia ongelmia. ; Supersankarielokuvien pahin vihollinen on erikoistehosteissa. Vaikka minä pidän räjähtävistä kortteleista ja taisteluista hypervoimilla siinä missä kuka tahansa, niin arvoistaisin myös sitä että erikoistehosteet olisivat tarinaa tukeva voima eivätkä tarinan korvike. Supersankarielokuvissa helposti keskitytään siihen miten "mies lyö hyvin vasaralla" ; Ja itse asiassa tämä puoli on se joka ylikorostui Nolania edeltävissä huonoissa supersankarielokuvissa. Black Widow'n vahvuus on siinä että hänellä ei ole supervoimia sanan vahvimmassa mielessä. (Supersankareiden superuudessa on jatkumo, jossa Black Widow on samaa aluluonnolliten sankarien linjamaa kuin Batman. X -miehillä on näitä kovempia voimia. Teräsmies kykkii superkykyjen huipentumana.)
Ja lisäksi Black Widow on nainen. Tässä on kaksi hyvin syvää ja tärkeää puolta. Ensinnäkin supersankarielokuvissa on vahva miesyliedustus. Liiallisena se herättää sellaista henkeä kuin supersankaruudessa eläisi sovinistisuutta. Black Widow on nainen ja osoittaisi läsnäolollaan että nainenkin voi olla supersankari. Ja elokuvan nimisankarina hän korostaisi että nainen kelpaa muuksikin kuin sivuhahmoksi.
Toinen puoli on siinä että supersankarielokuvat ottavat miessankareita tietty asia mielessään. Supersankarit vetoavat nörtteihin, ja nörteissä on helposti miesyliedustus. On ajateltu että samastuminen mieshahmoihin olisi helpompaa. Tässä mielestäni tehdään kuitenkin paha ohitus. Nimittäin se, mitä nörteistä - tai oikeastaan supersankareista ja muista vastaavista kiinnostuneista pelulamuista - oppii ensimmäisenä, vaikka vain vierailemalla lyhyesti jossain MMORPG pelimaailmassa, on se että hyvin moni miespuoleinen pelaaja ottaa itselleen naishahmon ja pukee tämän niukkoihin haarniskoihin. (Kulttuuri lietsoo tätä siten että kovemmat haarniskat jostain mystisestä syystä peittävät naisilla vähemmän ja miehillä enemmän. Tai se syy oli tuossa.) Kun pelihahmo on nainen, pelaaja käytännössä katsoo pelimaailmassa juoksentelevan hahmonsa persettä koko ajan. Tämä kiehtoo monia, jopa häiritsevässä määrin. Siksi kun mietitään Black Widow'ta, en näe samastumisongelmaa vaan aivoni menevät takalukkoon ja pääni kilisee kuin kassakone. Ka-chink.
Luultavaa kuitenkin on että tätä elokuvaa ei tehdä koskaan. Se nähdään riskinä eikä mahdollisuutena. Se ei pelaa genreä vaan laajentaa sitä. Ala nähdään samanaikaisesti sovinistisen miehisenä mutta tämän sovinismin varaan ei uskalleta rakentaa, eikä laajentaa naisiin. And that is why I know there is no God. At least one worth worshipping.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti