perjantai 21. helmikuuta 2014

..ja roiskis


Tänään televisiosta tuli Suomalaisille Pyhää asiaa. Eli jääkiekkoa. Tämän tiimoilta pääsimme töistä epätavallisen varhaiseen viikonlopun viettoon. Minäkin lähdin. Kävelin ulkona kadulla, haahuten omia asioitani. Joku minulle aivan tuntematon nuori, arviolta noin 20 vuotias - kenties jopa hieman nuorempi - mies sylki päälleni ja juoksi.

Tilanne oli sen verran ällistyttävä, että hän sai sen verran pitkän etumatkan, että en edes yrittänyt jahtia. Mikä demonstroi mainiosti sen, miten esimerkiksi ampuma-ase tai veitsi ei oikeasti ole kovin tehokas apu itsepuolustuksellisesti ; Tilanteet ovat nopeasti ohi, asioita ei ehdi tekemään. Moni esittää että jos tavallinen ihminen ei saa kantaa asetta, niin sitten kaikki aseet ovat pahoilla. Teknisesti tämä on totta, mutta siinä unohdetaan että aseistus toimii vain jos joku ärhentelee sen sijaan että hyökkää ja päätät ottaa osaa projektiin pakenematta paikalta.

Kokemus oli uusi. Naamalleni on lentänyt merkittävä klimppi toisen ihmisen suussa ollutta limaa ainoastaan kerran aikaisemmin. Silloin kyseessä oli ilmiselvä vahinko, tähtäys oli muualle ja satuin vain olemaan tiellä. Tämänlainen temppu on kohtuullisen vittumainen tehdä toiselle ihmiselle. Mutta ei sellaisella raivostuttavalla tavalla, vaan sellaisella iljettävällä tavalla. ; Kommentoin asiaa kotona mainitsemalla melko tyynesti, että "jollakulla oli varmaan sisällään paljon pahaa oloa". Tämä on sen tyypin vastaus jota en ole koskaan ymmärtänyt muiden lausumana. Mutta sylkeminen on jotenkin hyvin erilaista kuin esimerkiksi lyöminen. Jotenkin tämä oli se asia jonka halusin tästä sanoa.

Syynä laimeaan reaktiooni saattoi olla se, että
1: Sylkeminen lähinnä ällistytti aluksi. Ja sitten kun tämä ällistys loppui, oli tilannekin jo ohi. Tässä suhteessa oli kenties aivan viisasta juosta. Paikalle jääminen, vaikka vittuilemaan, tai kävely olisi pidentänyt tilannetta. Ja tällöin ei kannata ihmetellä jos toinen vaikka nykäisee leukaluut sijoiltaan jotta kykysi sylkeä toisia naamaan neutraloituisi. (Ja tiedoksi ; leukaluun dislokaatio on iloinen ja helppo toimenpide. Siinä on brutaalius-helppous -suhde jonka kanssa juuri mikään ei kykene kilpailemaan.)
2: Toisekseen sylkeminen on jotenkin "luuseristrategia". Se on ikään kuin viimeinen nurkkaan ajetun rotan strategia jota harjoitetaan silloin kun ei ole vihan lisäksi asemaa, kykyä tai keinoja tehdä mitään muuta. Sylkeminen on hyvin universaali halveksunnan osoitus ja siltä osin loukkaus. Mutta se on samalla loukkaus jonka tekijä taatusti alentaa itsensä.

Sellainen tuntuu väkisin jotenkin henkilökohtaiselta. Näin ollen ensimmäinen ajatukseni oli että joku olisi katsonut kuvani netistä. Sylkeminen olisi tällöin luonteeltaan ihan ymmärrettävää lukijapalautetta. Kyllähän tälläiset tekstit varmasti ärsyttävät. En kuitenkaan pidä tätä teoriaa kovin uskottavana ; Toki en piilottele kuviani, mutta en kuitenkaan ole riittävän julkinen hahmo jotta tämänlainen tilanne olisi kovin todennäköinen. Jollain hyvin kaukaa haetulla tavalla tämä on toki mahdollista. Mutta en oikein jaksa uskoa tähän vain sen vuoksi että se loisi jonkinlaisen glorian siitä että olisin jotekin niin tärkeä tai vaikutusvaltainen. Egoni on suuri, mutta se ei ole noin suuri.

Jos sylkijä olisi joku kuuluisa kreationisti jonka persoona viittaisi suoraan motiiviin, niin tilanne olisi toinen. Mutta vaikka tekijä onkin tuntematon, niin varmaa on että hän ei ollut kukaan nimekäs tai muutoin tietämäni kreationisti. Uskonnollinen motiivi ei siis vaikuta uskottavalta.

Epäilenkin että kannanoton takana on enemmänkin se, että joku näkee että edustaisin jotain asiaa. Tai tarkemmin, että ulkoasuni edustaa hänen mielessään jotain. Seuraavat vaihtoehdot tulivat mieleeni:
1: Sylki oli kannanotto turkistarhaukseen. Kun minulla on kuolleen eläimen karvasta tehty hattu, on se aivan uskottavaa. Hattu herättää muutenkin huomiota, sekä kehuina että moitteina. Pääkappaleeni on kaiken kaikkiaan tyylikäs, herttainen että tunteettoman psykopaattimurhaajan suosikkivalinta.
2: Toisaalta eilen on aloitettu vääntämään homoseksuaalien avioliittoon liittyvää lakia ja tämä voi ärsyttää monia. En ihmettelisi jos jollakulla on asia ns. sylettänyt niin paljon että hänessä on herännyt viha. Ylitulkinnan mahdollisuus on olemassa koska käytän pinkkiä kaulaliinaa joka on vieläpä väännetty solmuilla kuvioksi. Päätelmä seksuaalisesta suuntauksesta olisi tältä osin väärä mutta ymmärrettävä.
3: Toisaalta joku on voinut tulkita että olisin jotenkin väärällä puolella luokkasodassa. Pukeutumiseni saattaa herättää harhan siitä että olisin porvari. Vaatteeni ovat hinnaltaan merkittävän halvat, mutta esimerkiksi takissani on nappeja ja taitoksia jotka luovat tiettyä herrasmiesmäisyyyttä.  Ihmiset voivat hakea selitystä pukeutumiselleni väärältä vuosisadalta ja nähdä että hattukin olisi jonkinlaista rahalla leveilyä.

Muitakin syitä voi tietysti olla. Ihmiset tekevät kaikenlaista, vaikka vedonlyönnistä.

Nämä arvailut vihjaavat että viestintä oli jotenkin epäonnistunutta. Valitettavasti en voinut kysyä tekijältä sitä mikä tähän tekoon motivoi. Mitään iskulauseita ei kuulunut, joten sylkemisen viesti jäi perimmiltään arvoitukseksi. Mielestäni olisi rakentavaa saada tekijälle jotenkin tiedoksi se, että sylkeminen on varsin symbolinen aktio ja että vaikka tulkittu vihan syy oli tekijälle kenties ilmiselvä, se ei kuitenkaan ole muille kovin selvä. Sillä identiteetti koostuu sekin symboleista. Toki yritämme viestiä pukeutumisellamme jotain, mutta tämä viesti ei ole aina kovin yksinkertainen. Siksi toisen tulkinta ei välttämättä sisällä samaa viestiä kuin mitä pukija on tarkoittanut.

Ei kommentteja: