Monesti kun asioita vastustetaan tai tuetaan, niitä käsitellään ilmiöinä ja kokonaisuuksina. Monesti se, mikä tässä jää piiloon on se, että melko harva ihmisistä on ehdottomia. Sen sijaan että asioita katsotaan ilmiöinä, on siihen liitettynä erilaisia ehtoja.
Esimerkiksi kasteen kohdalla monet ovat puolesta ja vastaan. Jopa melko tiukasti. Mutta kun hieman tarkemmin penkoo, voidaan huomata että joissain asioissa voidaan joustaa.
Esimerkiksi kastaminen. Siinä on olemassa eri elementtejä, joita siinä voidaan vastustaa. Kombinaatiot voivat olla hyvinkin erilaisia. Kieltolistalle voi päätyä vaikka seuraavilla syillä:
* Kaste nähdään taikauskoisena. Tällöin sitä ei haluta tehdä koska siinä ihmistä alistetaan epätotuudelle. Ajatus voi tuntua ikävältä, mutta tämäntyyppinen oikeaoppisuuden ajatus vaivaa monia uskovaisia ihmisiä. He haluavat kieltää asioita joita heidän uskontonsa kieltää moraalittomina.
* Kaste on lapsen identiteetti jonka vanhemmat määrittävät. Kyseessä on siis valtareaktio.
* Byrokratiassa kaste on kirkkoon liittäminen jossa eroaminen onnistuu vasta vanhempien luvalla tai täysi-ikäisenä.
Kastetta puolustetaan monista syistä:
* Se nähdään sosiaalisena juhlana. Tekosyy saada vapaata ja tavata sukua on riittävä oikeutus itsessään.
* Siihen liitetään kulttuurin perinteiden arvo.
* Lapsen arvokasvatus on joka tapauksessa vanhempien rooli, joten kaste on sitoutumista yleisempään kasvatukseen.
* Kysymys on vanhempien uskosta ja lapsen sielun kohtalosta.
Molempiin listoihin voidaan toki saada lisää muitakin syitä. Nämä ovat demonstroimassa sitä että asiaan on erilaisia lähestymistapoja.
Itse näen kasteen jonain jossa identiteetti, kulttuuri ja valinnanvapaus kohtaavat. Kolme hyvää asiaa, joista yksi tai kaksi ovat joka tapauksessa liikaa. Kysymys on siitä, mikä tai mitkä.
Omalta kohdaltani kasteessa ongelmana on siinä nykyään oleva kokonaisuus. Olen käynyt sisareni lapsen kastejuhlassa, en nostanut äläkkää ja juttelin pastorin kanssa - jopa kuuntelin tämän juttuja saksalaisen uskonnon historiasta. Joskus kun jollakulla on kiinnostavaa asiaa, on tärkeintä tietää että itseään fiksummassa seurassa voidaan pitää suuta kiinni. Paitsi syödessä.
Minulle veden roiskiminen on absurditeettia. Mutta toisaalta itse teen typeriä asioita ja nautin niistä. Absurdius tai irrationaalisuus itsessään ei ole ongelma. Se, että absurdin ottaa liian vakavasti on sitten astetta vakavampi asia ja kasteen kannalta joskus relevantti ; Tämä on väärällä tasolla kuitenkin lähinnä vasta siinä vaiheessa kun kohdataan niitä ihmisiä jotka ovat huolissaan ateistejen lapsista ja vaativat näiden kastamista vaikka pakolla. (Näitäkin ihmisiä, uskomatonta kyllä, on. Ei tosin merkittävässä määrin.)
Ongelmana ei ole edes se, että vanhemmat ohjaavat lastaan. Tässä on monesti käytetty vertausta jossa lapsen harrastukset ovat aina jossain määrin rajoittavia ja rajaavat tulevaisuutta. Ja vanhemmat valitsevat näitä.
* Vertaus on siinä mielessä hyvä, että itseäni hieman vaivaa se, että en voinut aloittaa itsepuolustuslajien harjoittelua ennen kuin muutin pois kotoa. Taitojen hankkiminen kun vaatii hurjasti aikaa.
* Toisaalta minut laitettiin harjoittelemaan musiikkia ja tämän kanssa tomerasti pidettiin myös huoli siitä että harjoittelin vaikka en olisi aina halunnut. Ja tämä oli hyvä asia. Sillä suurissa linjoissa halusin harjoitella musiikkia. Ongelmana olivat ne päivät kun en. Kokonaisuuden kannalta sain näinäkin harjoitusta ja taitoja joita olisin voinut käyttää hyväkseni. Perimmiltään en käyttänyt taitopohjaa ammattilaisuuteen ponnistamiseen, mikä oli sitten se oma valintani. Ja mikä merkillisintä ; Musiikkiopisto loppui täsmälleen siinä vaiheessa kun lopullisesti päätin olla menemättä sinne enää. (Kävin siellä todella monta vuotta ja pidin suurimman osan ajasta. Minulla on 3/3 musiikin teoriasta, mutta ei edes 1/3 soitosta. Osaan siis teoriassa soittaa kitaraa noin 8 vuoden harjoittelun jälkeen, joka on tehty asiantuntevien ammattilaisten toimesta..)
* Kasteen kannalta ongelmana on juuri se, että lopettaminen ei suju samalla tavalla kuin musiikkiopiston lopettaminen. Vanhempien luvat ja täysi-ikäiseksi odottamiset eivät kuulu oikein mihinkään niistä asioista joihin kastetta verrataan.
Kastamista verrataan joskus myös siihen että lapselle opetetaan jokin kieli. On selvä että lapsi joutuu opettelemaan kotinsa kielen, ja vasta sen pohjalta opettelemaan muita kieliä.
* Tässä kohden tärkein epäanalogia onkin siinä, että kirkkon jäsenyys nähdään samaksi kuin kodin uskontokasvatus ja arvokasvatus. On selvää että kotona opetetaan omaa uskontoa siitä huolimatta onko rasti jossain kirkollisessa ruudussa vai ei. On enemmän kuin todennäköistä että mikään byrokratia ei tässä kohden oikein edes voi muuttaa kotikasvatusta. Asiat eivät siksi liity yhteen.
* Toinen epäanalogia on siinä että kastaminen ja uskonto eivät kovin hyvin vertaudu puheeseen muutenkaan. Parempi puhumisanalogia olisi se, että lapselle opetettaisiin vain rajallinen määrä sanoja ja lauseita joilla hänen tulisi tulla toimeen. Jos yhteen uskontoon opettaminen on parasta uskonnonvalinnalle, on sujuvin kielitaito sitä kun toimii kuin turisti joka osaa sitaattisanakirjan mutta ei mitään muuta. ; Tämä ei tosin olle niin suuri ongelma. Minut kasvatettiin kristillisyyteen kannustavassa perheessä, jossa hyvät käytöstavat tuli osata ja jossa piti olla kiltti ja kohtelias ja jossa kiroilua ei katsottu hyvällä. Ja tätä blogia lukeva voinee aavistella miten joustavasti ja monisyisesti olen nämä taidot oppinut. (Itsepuolustustaitojen kartuttamisen ohella.) Varmaan ovat vitun ylpeitä pontevien ja hyvää tarkoittavien yritysten valumisesta hiekkaan. (No, tapanani on olla pettymys itselleni ja muille joten fuck it. Ei ole mitään niin pahaa, ettei sitä voisi pahentaa huipentamalla kastejuhlia siihen, että uhraa suntion kissan Saatanalle.)
Tällä saivartelulla voin asettaa kaksikin mahdollisuutta sille miten voisin pitää kastejuhlaa osana sellaista kulttuuria jota voi kunnioittaa.
* Kaste nähdään juhlana vanhemmille ja perheelle. Tällöin kastejuhla voidaan pitää, mutta siihen ei kuulu lainkaan lapsen kirjaamista kirkon jäseneksi. Juhla voidaan pitää seurakunnan yhteisjuhlana jossa lapsi ei tule kristityksi vaan lapsi otetaan kristittyjen vanhempien kristittyyn perheeseen.
* Kaste nähdään jonain jossa vauva jotenkin otetaan mukaan joukkoon ja että tämä on hänen uskoaan ja valintojaan koskeva tie. Tällöin kasteessa kirkkoon liittämistä voi koskea nyrkkisääntö : Jos on riittävän kypsä sanomaan "kyllä" on riittävän kypsä sanomaan "ei". Ikärajoja byrokratiasta irtautumiseen ei siis olisi. Ja jos 6 -vuotias päättää että "juttu ei kiinnosta", ei vanhemmilla pidä ole mitään sanottavaa tähän liittyvään uskontoinstituution byrokratiaan. Uskonnonopetus ja muut asiaankuuluvat asiat voitaisiin tätä kautta nähdä mahdollisuuksina, jotain jota saa kun kuuluu kirkkoon. Pakosta tulisi jopa palkkio. Ja jos se ei tunnu palkkiolta, niin ei se väkisin istuttaminen vanhempien vakaumuksen vuoksi ja tämän kutsuminen "oman uskonnon opettamiseksi" ainakaan vähennä vastarintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti