Olen usein moittinut erilaisia maailmankuvia. Tämä itsessään tietysti vihjaa epäsuorasti joistain taustanäkemyksistäni. Mutta olen hirvittävän harvoin tuottanut niinsanottua perusargumenttia jonka premissien ympärillä pyörin. Näin on vaikeampaa tietää (a) mitä sanon ja (b) miten konsistenttia tämä on. Siksi minun tulee, kenties valituksen kenties pyynnön vuoksi, vihjata jotain. Voisi olla huvittavaa tiivistää se yksittäiseen argumenttimuotoon monien apologeetikkojen tapaan. Melko moni näyttää erikoistuneen yhden perusargumentin pyörittämiseen.
One trick ponyismin hengessä voisin tiivistää teologiset ajatukseni seuraavaan muottiin, jota voisi pitää sitten fundamentalismiagnostismin ytimenä. Mielestäni tämä on soveliasta. (a) Sillä kyllä on aivan reilua vaatia minuakin esittämään jotain. On helppo moittia muita jos ei itse esitä mitään kritiikinalaiseksi. (b) Tällä lähestymistavalla joudun itse priorisoimaan tärkeimmät elementit esille. (c) Lopputulos on lyhyt tavalla jossa ymmärrettävyys yhdistyy siihen että kaiken johdonmukaisuutta on vähintään helppo lähestyä.
P1: Ihmiset ovat perimmiltään epätäydellisiä (ainakin osittain erehtyviä ja epäonnistuvia).
P2: Uskonnolliset uskomukset ovat inhimillisiä konstruktioita.
J: Uskomukset ovat epätäydellisiä (ainakin osittain erehtyviä ja epäonnistuvia).
K1: Usko Jumalan olemassaoloon on uskonnollinen uskomus.
J2: Jumalusko on perimmiltään epätäydellistä.
Ensimmäinen premissi korostaa sitä miksi kulutan paljon aikaa Plantingan warrant -tematiikan kritisoimiseen ; Siinähän korostetaan että ihmiset voivat epäonnistua mutta tämä ei ole perimmäistä epäonnistumista. Eli ihminen voi luottaa että tiede paitsi kehittyy, niin myös että ihmisten havainnot ja logiikka ovat ehdottoman luotettavia. Tämä vihjaa siihen että en ole skientisti tai tiedeuskoinen sanan täydessä mielessä. Ja tämä erottaa minut paitsi Plantingasta, niin myös esimerkiksi uusateisteista.
Toinen premissi korostaa että kantani on skientistinen mutta ei klassisessa mielessä. Uskonnolliset uskomukset ja tieteelliset uskomukset jaetaan eri kategorioihin. Siksi premissi on paitsi premissi, myös argumentaation rajaus. Kaikki uskomukset ovat uskomuksia, mutta kaikki uskomukset eivät synny samalla tavalla. Toiset ovat yksinkertaisesti vielä huonompia kuin toiset. Jaottelen tässä esimerkiksi intuition tavalla joka ei ole aivan tavallinen. Klassisesti intuitioksi kutsutaan sitä että tieto saadaan suoraan kohteesta. Korostan että intuitio on kokemus, jonka takana on aina arvio. En siis väitä että rationaalinen prosessointi olisi koskaan poissa. Päinvastoin, korostan että se on aina läsnä. Intuitiivinen tieto eroaa
analyyttisesta tiedosta, joka sisältää tietoisesti esilletuotua käsitteellistä aineistoa. Rajaava ja oleellinen voima onkin empiirisessä kokeellisessa abstrahoinnissa. Abstrahoiva tieto saavutetaan tietoisen tieteellisen analysoivan koetteluprosessin tuloksena.
"Tiedekään ei ole täydellistä" -teema on sen mukaan sinänsä premissi 1 kohdalla myönnetty asia, mutta siihen vetoaminen uskonnon voiman oikeuttamisessa rajataan olkiukottamisen yrittämiseksi. Sillä vaikka tiede on epätäydellistä ja usko on epätäydellistä, ne ovat epätäydellisiä oleellisesti erilaisilla asteilla ja tasoilla. Siksi täsmennys on paitsi teologiaa koskeva ajattelu, myös jaottelu jossa uskomukset ja tieto ja arvot ovat astetta eri asioita. Teologisena premissinä se korostaa sitä, että kun ihminen arvioi vaikka Jumalasta saamiaan näkyjä, hän joutuu tekemään ihmisenä arvion siitä onko taho todella Totuudellinen Suuri Kaikkitietävä Jumala. Ja vasta tämän arvion jälkeen hänellä on Jumalusko. Uskonto on metodisesti filosofisessa perustelukuviossa joka on ns justification of belief. Tiede taas nojaa erilaiseen lähestymistapaan jossa kysymys ei ole samassa mielessä uskomusten oikeuttamisesta.
Arkikielisessä mielessä tiedekäsitykseni mukaan tieteelliset teoriat ovat uskomuksia : Syynä Quinen tieteenfilosofian ytimessä oleva havaintojen teoriapitoisuus. (Ensimmäinen premissi on siis yhä mukana.)
Tämä on kuitenkin oleellisesti erilaista perustelumetodologialla joten filosofisesti ero on valtavan suuri. ; Ilkeästi karkeistaen voisi sanoa että tieteessä havainnot ovat teoriapitoisia mutta että teologiassa teoriat eivät ole havaintopitoisia (sanan varsinaisessa, täydessä tieteenfilosofisessa, mielessä).
Ensimmäinen johtopäätös on deduktiivisesti johdettavissa aiemmista premisseistä. Jos ne ovat tosia, on johtopäätös tosi. Moni saattaa loukkaantua tämänlaisista johtopäätöksistä. Mutta rienaamisen sijaan on hyvä täsmentää että määritelmäni mukainen epäonnistuminen ei tarkoita samaa kuin totaalinen vääryys. En siis suoraan lähde väittämään että Jumala olisi epätosi uskomus. Korostan puutteellisuutta. Siksi en ole teisti enkä ateisti vaan agnostikko.
Seuraavaksi on syytä katsoa ensimmäistä korollaaria. Mielestäni se on hyvin ilmiselvä ajatus siitä että Jumala on uskonnollinen uskomus. Kun tämä yhdistetään toisen premissin mukana oleviin ajatuksiin tieteen ja uskonnollisen uskon suhteesta, korostuu se, että kreationismi on väärä tapa lähestyä koko asiaa. ; Itse asiassa tämä on hyvin oleellinen syy siihen miksi moitin juuri kreationisteja. Ne ovat minun viitekehyksessäni oleellinen. Jos he onnistuvat ja muuttavat Jumalan luonnontieteelliseksi kysymykseksi, he murskaavat tämän korollaarin. Joka on intuitiivisesti ilmiselvä jos ja vain jos premissi 2 on tosi. Ja jos kreationismi onnistuu ei Jumala ole kentässä jossa filosofinen lähestymistapa on "justification of belief".
Toinen johtopäätös on deduktiivinen johdos siitä että ensimmäinen johtopäätös ja sen jatkokorollaari muodostavat uuden loogisen päätelmän. Kyseessä ei ole kehäpäätelmä vaan jatkopäätelmä. Ensimmäinen päättelyketju generoi premissin jota käytetään lähtökohtana ihan uudessa argumentissa.
Kenties tämä selittää senkin miksi olen selvästi kiinnostuneempi joistain teologisista suuntauksista kuin toisista. Syynä on se, että en ole teologialle alisteinen. Maailmankuvassani kaikki teologiat eivät ole yhtä oleellisia tai samalla tasolla haasteita joihin olisi pakko reagoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti