Ihmisten, joiden on helppo hyväksyä jonkinlainen Älykäs Suunnittelija ihmisen taakse ja joista tämä jotenkin ylentää ja antaa jämerää merkitystä ihmisen elämään näkevät että suunnittelu redusoi koneeksi ja johtaa tekijänsä tuhoon. (No, toisaalta kyllä sille Jumalallekin kävi syntiinlankeemus kun Hänen tekemänsä koneet kapinoivat. Että siinä mielessä.) Ja siksi moni ottaa "Terminaattorin" ja "Frankensteinin hirviön" tarinat vakavasti.
Mutta jos ohitamme - luultavasti perimmiltään sielua koskevat esteet joiden taustahenkenä on se että ihmisellä toisin kuin roboteilla on sielu - päädytään sellaiseen aiheeseen kuin ns. mind uploading. Tämän suhde tekoälyn tietoisuutta koskien on erilainen. Sitä pidetään mahdollisena. Mutta sen eettisyys ei silti välttämättä ole ilmiselvyys. (Se on tässä suhteessa joustavampi kuin ajatus jossa sanotaan samanaikaisesti että "sitä ei voi tehdä" ja "sen tekeminen on epäeettistä" joka johtaa kombinaationa pieneen filosofiseen kulmakarvojen kohotteluun.)
"Philosophical Disquisitions" -blogissa on aiheesta hieno teksti, jossa kuvataan tapoja joilla aihetta on lähestytty. Alaa jaotellaan ja lähestytään hyvin suurilla linjoilla kokonaisuutta kunnioittaen. Mietinnän aiheena on katsoa mitä sanotaan ja vetää päätelmiä siihen mitä ei sanota. Ja huomiona on, että mielen siirtoa lähestytään kolmella tavalla. Ja että jaotteluna on on line-off line ja bottom up-top down. Ja kun nelikenttää tarkastellaan, ei mind upload -lähestymistavoissa käytetä top down+on line -malleja. Mietinnässä onkin se, minkälainen tämä puuttuva nelikentän ruutu voisi olla. Tämä on mielestäni valtavan kiehtovaa aivokarkkia, mutta keskityn tässä blogauksessa hieman banaalimpaan. Eli niihin malleihin joita on perinteisesti käytetty.
Lisäksi käytän tätä hieman muuhunkin kuin "pelkästä kopioimisesta" puhumiseen. (Joka olisi varmasti aivan riittävän sofistikoitunutta jotta "pelkästään" -sanalla olisi negatiivisia konnotaatioita.) Laajennan ajatusta esimerkein myös yleisempään. Siihen että jos siirretty tietoisuus ei olekaan kopio vaan erilainen. Laajennan asiaa sivuraiteille, sillä vaikka blogaus onkin hieno, en saa omaa lystiä kääntämis - kopioimistyöstä.
Etsi-Korvaa
Ensimmäinen on, monille Esko Valtaojan kirjoista tuttu, ajatus siitä että jos meillä on ihmisaivot, jotka ovat toiminnallinen kokonaisuus ja korvaamme siitä osia vaikka metallisilla vastineilla jotka toimivat samalla tavalla, ei ihmisen tietoisuus tuhoutuisi kun osia korvataan toisilla. Tämä on line+bottom up -malli on varsin vakuuttava siinä mielessä, että se vihjaa siihen että jos uskoo että aivot ovat tietoisuuden rakentaja, niin tietoisuus voidaan rakentaa mekaanisesti.
Sieluun uskova ei tämänlaisesta tietysti vakuutu. Syynä on se, minkä moni on oppinut toisesta filosofisesta osienvaihtoajatuskokeesta. Nimittäin Theseuksen laivasta. Siinä ajetaan laivalla jota korjataan. Jokainen osa tulee lopulta vaihdetuksi. Joku kuitenkin ottaa vanhat osat talteen ja kokoaa toisen aivan samanlaisen laivan rinnalle. Theseuksen laivassa on korostettu kahta tapaa (a) sitä, että analogisuus ei ole identtisyyttä. Silloin korostuu että laivan materiaali ei ole sama vaan samanlainen. (b) Toinen korostaa identiteettiä, jolloin puhutaan laivuudesta jatkumona. Tällöin korjattu laiva voi olla Theseuksen laiva jos identiteetti sidotaan nimeen. Toisaalta jos korostetaan että osien kokonaisuus on syvin olemus, se voi olla alkuperäinen. Ja on mahdollista että molemmat laivat ovat ehtoja Thsesuksen laivoja.
Tietoisuuden kannalta tämä sitoutuu siihen käsitelläänkö tietoisuutta tietoisuusjatkumona, tietynlaisena, kenties dynaamisena rakenteena vai identiteettinä. Kaikki nämä käsitteet ovat kaikille jollain tavalla tuttuja, mutta samalla filosofisesti pirullisen epäselviä ja epämääräisiä. Kun aivoa korvataan toisilla osilla, on se samalla joukko, joka muuttuu identtisestä analogiseksi. Ja toisaalta se on yksi identiteetti joka on toiminnallinen kokonaisuus. Identiteetti on tarkastelunäkökulmassa - sopimuksenvarainen tai jopa immateriaalinen - käsite, kun taas osien attribuutit ovat materiaalisia ja varsin selvärajaisia.
Jos ajatellaan että tietoisuus olisi kokonaisuudessa, tämä osista kokoaminen tuhoaa uskottavuutta. Jos katsotaan vaikkapa "Shadowrun" -roolipeliä, tai "deus ex:human revolution" -tietokonepeliä, niissä on esillä ns. androideja. Androidit eivät ole täysin robotteja. Heillä ihmisosia on korvattu funktionaalisilla vastineillaan. Selvästi myös tietoisuuden muuttaminen koneelliseksi on näiden maailmassa mahdollista. Androidien maailmaan liittyy deus exässä tiettyä epäluuloa. Ja shadowrunissa teknologian ymppääminen osaksi extended phenotypeä laskee aina humanityä. Ja tekee näin jopa silloin kun ei korvata havainnointia ja aivotoimintaa, vaan vaihdetaan vaikka jalka koneelliseksi. En viitsi redusoida tätä vammaisdiskurssiiviseksi kannanotoksi, vaan viittaan siihen että selvästi moni näkee että ihmisyys on kokonaisuus jossa osien vaihtaminen on sitä että "identtinen" muuttuu "vain analogiseksi". En tosin tiedä miten nämä ihmiset tulevat toimeen kun huomioidaan se, että aineenvaihdunnan vuoksi heidän hermosolujensa hiiliatomit korvautuvat toisilla, analogisilla mutta ei identtisillä, hiiliatomeilla.
Kopioi-Liitä
Toisessa mallissa puhutaan suoraan skannaamisesta. Tässä off line+bottom up -mallissa osia ei vaihdeta vaan mittaustulokset siirretään. Siinä missä androidi tuhoaa biologista materiaalia, kuten hermosoluja, kopioimalla ei rikota mitään. Tämän kohdalla puhutaan siis Theseuksen laivasta, jonka joku näkee ja rakentaa itselleen samanlaisen.
Tämänlaisen toiminnan kohdalla laivoille annetaan helposti uusi nimi. Tämä on sinänsä erikoista, että filosofisesti ei ole ilmiselvää että jos Theseuksen laivaa ei korjattaisi osa kerrallaan vaan rakennettaisiin suoraan uusista osista, että tämä olisi mitenkään erilainen. Samat osat tekisivät loppujen lopuksi saman kokonaisuuden. Alkuperäisen kannalta eroa sitten on. Sen kohdalla alkuperäisessä Theseuksen laivassa on purkamisen ja uudelleenkokoamisen prosessi ja tässä mallissa ei ; Osa Theseuksen laivan mysteerisyydestä voikin johtua siitä että kokonaisuuden jatkumo on tärkeä ; Vaikeus syntyisi siitä että alkuperäinen laiva on purettu eikä siitä että vanhaa on korjattu. ; Jos aivoista vaihtuu hiiliatomi toiseen, jatkumo ei kuitenkaan katkea. Identtisyyden sijasta katsottaisiinkin ikään kuin verkostoa jossa analogisuutta siedettäisiin kunhan "enemmistö osista olisi kimpassa". Tässä mallissa osien vaihtaminen olisi aivan validia tietoisuuden vaihtamista. Sen sijaan samojenkin osien purkaminen ja uudelleenkokoaminen ikään kuin "aloittaisi alusta". (Riippumatta siitä että kopioidulla olisi täsmälleen samat muistot kun ajatuskokeessa kopiointi kuitenkin on täsmällistä ja täydellistä.)
Kuitenkin jos tietoisuutta kopioidaan tällä tavalla, tuntuu että olisi oikein käsitellä kopiota erillisenä persoonana. Tai sitten ei. Tämä ongelma konkretisoutuu vahviten teleportaatiota koskevissa ongelmissa. Jostain syystä jos katsomme teleportaatiota ja vertaamme tätä kloonaamiseen, nähdään ensimmäinen hyväksyttävänä ja jälkimmäistä ei. Ensimmäinen nähdään analogisena matkustamisen ja jälkimmäinen ihmisyyteen kajoamisen kanssa.
Teleportaatiota ei nähdä moraalisesti ongelmallisena edes silloin kun se tehdään tavalla, jossa ihmisen tiedot mitataan ja siirretään valon tai muun informaatiosäteen avulla toisaalle ja vastaanottaja kokoaa uuden ihmisen kvanttitila kerrallaan. Mutta jos lähtijää ei tuhota prosessissa, kopioiminen aivan samalla tavalla koetaan epäeettisenä. (Teleportaatiolaitteen suunnittelijaa siis jossain mielessä kannustetaan murhaan.)
Tämä johtuu ihmisen mieltymyksestä yksilöllisyyteen. Eräässä mielessä tämä voi johtaa siihen että tietoisuus voidaan liittää ajatukseen siitä että ei ole toista samanlaista. Näin ollen tekoälyn tietoisuuden mittariksi voikin päätyä muu kuin toiminnallinen samanlaisuus, tai kyky selvitä kognitiivisista haasteista tai Turingin testistä. Kysymys voi redusoitua jopa siihen että onko kohde uniikki vai onko siitä kopio. Olisi siis aivan eri asia tappaa tekoäly josta on kopiot tuhannella tietokoneella - se voisi olla jopa eettistä yksilöllisyyden puolustamista. Mutta viimeisen kappaleen tuhoaminen tästä samasta tekoälyohjelmasta olisikin sitten murha.
Tässä mielessä jos ihmisen mieli skannataan ja kopioidaan koneelliseen maailmaan, kloonia pitäisi joko kohdella omana persoonana tai pitää sitä jotenkin moraalittomana kloonina. Ei ole väliä siirretäänkö malli koneellisena vai biologisena. Tämä voi johtaa oleellisiin eettisiin mietintöihin. Kuten siihen, onko "Star Warsin" maailma epäeettinen kun siinä laitetaan selkeästi älyllisiä, ja käytökseltään jopa viehättäviä, olentoja esimerkiksi taistelualusten ohjausyksiköiksi. Ihmiset laittavat robotit sotimaan omia sotiaan. Usein tätä pidetään eettisempänä kuin elävien ihmisten laittaminen sotaan (jota sitäkin katsotaan usein sormien läpi juuri ja juuri niin vähän epäeettisenä että niin voidaan tehdä joskus). Ja tätä kautta voidaan miettiä onko uniikkiudellakaan väliä vai onko kysymys todella vain siitä, että koneilla ei voisi mitenkään olla sielua vaikka ihmisillä voi.
Tarkkaile-Imitoi
Kolmas malli, top down+off line, perustuu siihen että yritetään matkia suoritteita. Tässä maailmassa unohdetaan toimintaperiaatteet. Siinä missä ensimmäisessä mallissa korostetaan että korvattava rakenne toimii samalla toimintaperiaatteella, tässä ei pidetä tätä välttämättömänä. Tietoisuus nähdään siis jonkinlaiseksi päältäväksi ominaisuudeksi jonka voisi kopioida jonkin toisenlaisen ja toisella toimintaperiaatteella toimivaan tilaan ilman että tämä kohde muuttaa identiteettiään.
Ajatus voi tuntua omituiselta, mutta nykyisessä teknologiassa käytetään melko paljon tämäntyyppisiä ratkaisuja ; Konvertoinnissa ja pakkaamisessa kohdetta muutetaan oleellisesti ilman että tämän "päältävä sisältö" muuttuu. Tietyllä tavalla tämä on hieman kuin selittäisi että ihmisen tietoisuus on koodattu biologiaan C++ ja tämä ohjelmisto sitten vain konvertoidaan vaikka Qbasicille. Tämä muunto vain koskisi sitten laitteistoa. Tämä on jossain määrin vaihtoehto.
Tämä johtaa helposti siihen että tietoisuus redusoituu toiminnaksi. Aihepiiri osuu vahviten filosofisten ajatuskokeiden klassikoihin. Tietoisuutta käsitellessä Searlen kiinalainen huone, että filosofisen zombien käsite osuvat tähän mielenlatausmalliin erityisen oleellisesti.
Tietoisuuden määritelmissä Turingin testissä korostetaan suoritetta. Sitä, että jos ei erota algoritmin tuotosta ja ihmisen tuotosta toisistaan, on algoritmi älykäs. Näin ollen ei olisi aivan mahdotonta ajatella että jos algoritmin tuotosta ei voisi mitenkään erottaa henkilön itsensä tuotoksesta, algoritmi olisi jollain syvällisellä tasolla sama persoona. Moni voi viitata toimintaperiaatteen oleellisuuteen, vaikka kiinalaisen huoneen hengessä, ja sanoa että ihmisen tietoisuus olemassaolosta on asia jota imitoivalla koneella ei ole. Mutta osa filosofisen zombien parissa olleista ratkaisutavoista korostaa että tietyssä määrin tietoisuuden ja reagoimisen välinen yhteys on niin syvä että olisi mielivaltaista väittää että ympäristöön reagoiva ei olisi jollain tavalla tietoinen ympäristöstään. Tämän hyväksymisen jälkeenkin kysymys muuntuu siihen onko ihmisen ja tätä imitoivan välillä jokin aste-ero.
Reflektiivisiä mietteitä:
Sellaiset elokuvat kuin tekoälyyn rakastumista käsittelevä "her" tai ihmiseksi hamuavasta robotista kertova "bicentennial man" viehättävät itseäni. Niissä viitataan mahdollisuuteen, jota haluaisin pitää ... mahdollisuutena. Koneista pelottelevat elokuvat näen toki nekin arvokkaina muistutuksina siitä että tieteen soveltaminen teknologiassa ei ole pragmaattisuutta vaan aina perimmiltään eettisiä kysymyksiä. (Olisi kornia sanoa että "kysymys ei ole rakenteellisesta vallankäytöstä vaan käytänteistä", suunnilleen samoista syistä.)
Etenkin bicentennial man korostaa kuoleman ja yksilöllisyyden merkityksellisyyttä. Laajentaisin tämän ihmisyydestä tietoisuuteenkin. (Joka on tietääkseni varsin epäsuosittu ja korni ajatus.) Syynä ei ole kenties jopa suisidaalinen vastentahtoisuuteni ikuista elämää kohtaan. Tai ainakaan vain se. Syynä on se, että jos katsotaan aivojen, ihmisen persoonan, toimintamme - tai oikeastaan minkä tahansa tason - kautta elämä on prosessi. Jotain muuttuu koko ajan. Näin tietoisuuskin vaatisi muuttumista.
Kuoleman korostamisessa tässä on kysymys enemmän ajallisuudesta. Tietyssä määrin jopa Intelligent Designin kannattajat ovat oikeilla linjoilla puhuessaan entropiasta. Eivät siinä mielessä että evoluutio rikkoisi sitä, vaan siinä mielessä että tietoisuus vaatii sitä että energia virtaa systeemin läpi (vaikka aine kiertäisikin). Tällä on hyvin syvällisiä yhteyksiä ajallisuuteen, sillä fysiikassa ajan ihmeellisyyttä - siis sitä että aika kulkee eteenpäin mutta ei taaksepäin - on selitetty sitä kautta että entropia on prosessi joka näyttää samanlaiselta molempiin suuntiin. Ajasta siis tulee jossain mielessä entropian gradientti.
Tämä muistuttaa vähän sitä kun teologit ovat korostaneet että Jumala on liikkumaton liikuttaja, on korostunut se, että muutos vaatii selityksen. Ja muutos on materiaalista. Jos muutos on materian ominaisuus ei mikään materiaalinen systeemi voi olla muuttumaton (ainakaan ennen entropiamaksimin saavuttamista). Teologit ovat korostaneet että Jumala ei tarvitsisi syytä koska immateriaalisessa systeemissä ei tapahdu muutosta ja Jumala on puhdas aktuaalisuus. Minä vain en ajattele immateriaalisia ja mielen lataamista mahdollisuutena käsittelevässä kontekstissa tämä on tietysti lähes välttämätöntä. (Sielu -konsepti ja sen taakse oletettu eimateriaalinen ja eimekanistinen perusta on pääsyy siihen miksi mind uploadin mahdollisuus kielletään suoralta kädeltä.)
Minusta shadowrunin esitys ihmisyyden turmeltumisesta vaikuttaa epäuskottavalta. - Jos androidius tekee pahaksi se johtuu joko siitä että kopioituminen ei ole riittävän analogista, tai sitten siitä että kopioiminen on tarkkaa ja ihminen saa uusia kykyjä.
1: Ero ei olekaan ihmisyyden rapistumisessa vaan siinä mitä voidaan tehdä. Minun maailmassani puujalka ei tee merirosvoa pahaksi, vaan se rosvoaminen jonka yhteydessä jalat ovat katkenneet.
2: Androidien pahuuden kohdalla on kuitenkin pakko huomioida se, että jos toimintaperiaate ei ole samanlainen se voi todella turmella tietoisuutta. Näin ollen toiminnassa olevat konemaisuudet voivat todella tarkoittaa että suorituskykyinen androidi onkin menettänyt ihmisyyttään.
Tunnetusti korostan myös sitä että filosofiseen zombieen liitetyt ongelmat ovat jonkinlaisia pseudo-ongelmia. Joten olen selvästi suoritusta korostava. Silti kopioiden määrällä tuntuu olevan itselleni suuri merkitys. Ja näin ollen voidaan päätyä jopa siihen että inhimillinen tietoisuus - tietoisuuden spesifi alaluokka joka minulla oli tässä piiloaiheena, oman itsen kopioimisen ja tietoisuuden laajimman käsitteen välillä - määrittyy varsin omintakeisesti. "Jos se selviää Turingin testistä, ei mene tajuttomaksi EMP -pulssissa, ja jos siitä ei ole kopioita, sitä tulee käsitellä kuin se olisi inhimilliseti tietoinen." Näin "Star Wars" -elokuvista tuttu R2D2 selviää testistäni paremmin kuin abortoitava sikiö. Ja siksi R2D2 koskisivat myös ihmisoikeudet eri tavalla kuin sikiötä ja sen rikkominen on pahempi asia kuin ei vielä tietoisen abortointi. Osa pitää tätä varmasti näkemykseni heikkoutena. Minulle tämä tulos on, kuinkas muutenkaan, vahvuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti