Tämä oli melko hauskaa. He kertoivat miten taivasoppiin ei oikeasti usko kukaan kristitty ja että tämä näkyy hautajaisissa. Että ihmiset itkevät. Jos heti henkiinnousu paratiisiin olisi totta, niin iloitsisivat. Että tässä on selvä kaksoisstandardi ja ristiriita. En malttanut olla sanomatta että kyllähän sitä voi surra ystävää joka ei edes kuole vaan muuttaa Lappiin. Tähän Jehovan Todistaja kertoi että kuolema on vähän eri asia, että Lapista pääsee sentään vierailemaan, kuolleista ei kukaan tule. Mielestäni tämä epäanalogia vahvensi argumenttiani, mutta JT -pariskunta nyökytteli siihen tahtiin että päättelin että heidän logiikassaan se että sanoo mitä tahansa erimielisyyttä on sama kuin vastaus. En hennonut moittia heitä kovin vahvasti.
Kohteliaisuuteni kuitenkin petti siinä vaiheessa kun perheen herra otti esille vesikehäteorian. Siis teorian jonka mukaan vedenpaisumus selittyy sillä, että ennen tulvaa oli erityinen vesikehä, joka peitti ilmakehän ylimmät kerrokset ja kuinka se satoi maahan vedenpaisumuksessa ja selitti sen mistä tulvaan tarvittava vesi tuli. ; Tämä on sinänsä mielenkiintoista koska vesikehäteoria on melko vahvasti sidoksissa nuoren maan kreationismiin (YEC). Jehovan Todistajat sen sijaan ovat klassisista klassisemman vanhan maan kreationismin kannattajia (OEC).
Tämä muistuttaa siitä että kreationismia voidaan katsoa kahdesta kulmasta ; Avomielisyys ja argumenttien laajuuden kannalta. Eräässä mielessä Intelligent Design on avomielisin ja YEC tiukkapipoisin. Voidaan ajatella että YEC olisi pieni fraktuuri "ID:n suurta telttaa" ("big tent"). Kuitenkin toisaalta voidaan nähdä että YEC esittää laajakirjoisimmin erilaisia argumentteja eri aiheista. Ja suopeammat kreationistit jättävät vain osan näistä pois. Näin esimerkiksi OEC -kreationismi on argumentatiivisesti nuoren maan kreationismia josta on jätetty osa maan ikää koskevista kysymyksistä pois. ID tiivistyy vain muutamaan perusargumenttiin joiden peruslogiikka on vahvsti sidoksissa jo YEC -kreationismissa esitettyihin argumentteihin.
Jehovan Todistajat korostavat että he eivät ole kreationismia - kuten ID:läisetkin tekevät - mutta heidän parissaan on aivan klassisia nuoren maan kreationistien argumentteja. YEC on argumentatiivisesti laajin kreationismin muoto. Muut käyttävät vain osia sen argumenttivarastosta ja kiistävät yhteytensä muihin. Ja kutsuvat tämän jälkeen itseään "ihan eri asiaksi". Ja ylipäätään mikäli heidän kirjallisuuteensa on uskominen, Jehovan Todistajat ovat niin YEC kuin OEC voi olla. Heillä on jopa yleensä pelkästään YEC:läisten kannattamaa ajoitusmenetelmien kritiikkiä "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos" -kirjassaan!
Käteni läimähti otsalle kuullessani vesikehästä . Se on ymmärrettävä refleksi. Sillä tämä on sitä kreationismia jonka olin jo olettanut täysin kadonneen. Esimerkiksi kreationismia vahvasti puolustava "Creation Ministeries" luettelee tämän ns. water canopy -teorian argumentiksi jota ei kannattaisi käyttää. "Canopy theory. This is not a direct teaching of Scripture, so there is no place for dogmatism. Also, no suitable model has been developed that holds sufficient water; but some creationists suggest a partial canopy may have been present." Teoriaa on aikanaan rakennettu "firmament" -sanan tulkinnan ympärille ja siitä on yritetty tätä kautta tehdä Raamatullinen. Mutta nykyään valtavirtakreationismissa tähän ei enää törmätä.
Itse asiassa argumentti on niin vanha ja unohtunut, että se on jonkinlainen jäänne jonka muistaminen vaatii erikoislaatuista kreationismiin tutustumista. Sitä ei edes oikein kritisoida skeptikoiden puolella. Pienen tiedustelun avulla sain tietää että vesikehäteoria on Jehovan Todistajien puolella melko yleinen. Se on joskus ns. kuulunut oppiin, sitä ei ole koskaan kumottu mutta sitä ei oikein enää opeteta. Virallisessa keskustelussa ja debatissa vesikehästä ei kuule. Se on enemmän asia jota kierrätetään JT:iden keskisessä keskustelussa. Ja se on jotain jota kohtaan ollaan enemmän kohteliaita kuin vakuuttuneita. Vesikehään uskovat JT:t kun ovat varsin iäkkäitä.
Vanhan polven kreationistit ovat oppineet Nooan tarinan. Ja tulvan on oltava todellinen. Pahimpia ongelmia ovat aina olleet konkreettiset kysymykset siitä mistä vesi tuli ja mihin se meni tulvien jälkeen. Vesikehäteoriaa tarvittiin epäilijöiden vaientamiseksi. Kun niin helppo kysymys kuin tulvaan tarvittavan veden alkuperä nousee esille, ei saa jäädä sormi suuhun koska muutoin joku voisi väittää että Genesiksen 7 luku jossa kerrotaan globaalista tulvasta joka ylitti korkeimmat vuoret olisi epäuskottava. Jehovan Todistajat eivät ole hyväksyneet ajatusta lokaaleista tulvista, kuten mustanmeren tulvasta muutama tuhat vuotta sitten, jota on epäilty tulvakertomuksen ytimeksi.
Vesikehässä on monia ongelmia.
Jo meillä vieraillut vanhempi herrasmies käytti pilviä analogiana. Onhan siellä ilmassa nykyäänkin vettä kerroksina ja tiiviisti. Tässä on tietysti monta ongelmaa. Tärkein niistä on tiedostaa se mitä tämä tekee näkyvyydelle. Vesikehäteorian suurin ongelma on valo. Jos vesi olisi sekoitteena ja höyrynä ei maan päälle pääsisi valoa. Olisi hyvin pimeää. Veden täytyisi olla yhtenäisenä massana ja kerroksena. (Toki vesi absorboi valoa muutoinkin uskomattomia määriä.) Ja tämänlaisen syntyminen vaatisi jotain hyvin ihmeellistä. Se rikkoisi termodynamiikan sääntöjä. Toki pilvet ovat tässä sinänsä hyvä esimerkki, että se muistuttaa siitä että maa on avoin järjestelmä jota termodynamiikan toinen pääsääntö ei koske. Taivaalla oleva vesi on termodynaamisesti samanlaatuinen asia kuin joki joka virtaisi ylöspäin. Mutta koska (a) aurinko säteilee ja (b) entropia on tilastollinen ilmiö käy niin että vaikka vesi kiehuu vasta 100 celsiusasteessa, niin sitä haihtuu jopa pakkaskelillä. Olisi kuitenkin hyvin vaikeaa selittää miten vesi pysyisi ilman päällä. Se on vastaavaa kuin saisi veden kellumaan rasvan päällä ; Vedellä ja rasvalla on tiheysero. Rasvaa täytyisi kylmentää tai vettä kuumentaa jotta erikoinen ja poikkeava kerrostuminen saataisiin aikaan. Ja jos vesikehä olisi ilman päällä, sen paine puristaisi ilmaa kasaan. Ja tätä veden painetta ei voi vähätellä. Syvänmeren sukelluksessa tapahtuu samanlaatuinen paineistuminen joka tapahtuisi jos vesikehä olisi kaasun päällä. Paine on lämpöä, ja tämä kuumentaisi kaasua jonka jälkeen sen pitäisi helpommin keikahtaa vesikehän yläpuolelle.
Jos otamme tässä lähtökohdaksi 1 Moos. 7:19 joka kertoo että Nooan tulva peitti korkeimmatkin vuoret, voimme arvioida että tulva olisi noin 9km korkuinen verrattuna nykyisen vedenpinnan tasoon. Ja tässä kohden riittää perusgeometria. Jos arvioimme ympyrän tilavuutta voimme ottaa maapallon tietoja avuksemme. Maan säde on 6 400 km. Tulvahuipun pitää olla tämä + 9km. Vaaditun veden määrä saadaan erotuksella jossa otetaan tämä 9 km korkeampi pallo ja vähennetään siitä se normaalimaapallo. Kun pallon tilavuuden kaava on:
Saamme kevyesti laskettua että tulva vaatii 4.5 biljoonaa kuutiokilometriä vettä. Tämä määrä vettä on paljon. Jos haemme palloa jonka tilavuus olisi tulvan vaatima vesimäärä, vaadittaisiin pallon säteeksi noin 1000 kilometriä. Se olisi melko tarkkaan kuun kokoinen määrä pelkkää vettä. Tämä on merkittävä määrä. John Allen Paulos kertoi "Numerotaidottomuus" kirjassaan vesikehäteorian matemaattisista outouksista. Hän kuvasi että sademäärä vaatisi painetta joka upottaisi suuret lentotukialuksetkin. Tämä johtuu siitä että jos meillä on 40 päivää ja yötä sadetta, voimme ottaa keskiarvon siitä miten kovalla paineella veden pitäisi sataa. Kun meillä on annettu vesimäärä ja jaamme sen ajalle, ja muistamme että tämä paine jaetaan maan pinta-alalle joka lasketaan kaavalla:
Vettä tulisi yli 9 000 millimetriä sadetta tunnissa. Eli tunnin aikana taivaalta sataisi joka ikiselle maan pinnan kohdalle yli 9 metriä vettä. Sateisimmissa paikoissa maan pinnalla sataa vuoden aikana puolet yhden tunnin tulvan sateista. Tämänlaatuinen vedenpaine olisikin valtava.
Tulvaa koskevat ongelmat ovatkin syviä. Vesikehäteoria on niistä heikoin, koska selittäessään miten vesikehä olisi edes fysikaalisesti mahdollinen joudutaan ansaan jossa selittämättömäksi jää se miksi vesikehää ei nykyään enää muodostu. Kreationistien muut mallit eivät pidä sisällään tämänlaista ongelmaa. Esimerkiksi tulvaa on selitetty luovasti viittaamalla jääasteroidiin joka olisi tuonut veden. Ja että salamointi rikkoi vedyn ja hapen erikseen ja vety karkasi ulkoavaruuteen. Näin voidaan selittää mistä vesi tulee ja minne se meni jälkikäteen ilman että joudutaan selittämään miksi olosuhteet eivät toistu. Vesimeteoriitti on "one shot". Vesikehäteoria on surullista kuultavaa ihmisiltä jotka ensin selittävät termodynamiikasta ja siitä miten sitä ei voi ohittaa. Mutta jotka ovat sitten mielellään heiluttelemassa käsiä asiassa johon termodynamiikka sanoo varsin suorat sanat. Ja että nämä ongelmat ovat niin vahvoja ja ilmiselviä että jos vesikehä olisi mahdollinen, pitäisi selittää miksi se ei toteudu nykyään.
Toki valtaosalla tulvamalleista on ongelmana Paulosin mainitsema "paineongelma". Kun veden tulee tulla ylhäältä alas tietyssä ajassa, tästä seuraa samat vaikeudet. Se, mistä vesi tulee ja minne menee ovat itse asiassa pieniä osaongelmia. Suurimmat tiedevirheet tulevat sivutuotteena, asioissa joita ihmiset eivät mieti. Viat ovat fysiikkaa tunteville ilmiselvyyksiä, mutta arkijärjen kohdalla ne eivät vaikuta yhtä kovilta ongelmilta kuin se kysymys mistä vesi tulee ja minne se menee tulvan jälkeen.
Vesikehän on korvannut parempi (huono) malli.
Sen vuoksi nuoren maan kreationistit suosivat yleensä Walter Brownin hydroplate -teoriaa, joka on ollut kreationistien suosima ajatus vuodesta 1995 jolloin se esitettiin. Siinä ajatus on loogisempi. Vesi ei tule ylhäältä alas vaan alhaalta ylös. Näin paineongelma hellittää. Henkenä on se, että aikanaan maan kuori ei ollut irrallisina kelluvina laattoina, vaan yhtenä kokonaisena ja ehyenä kuorena. Tämän kuoren alla oli sitten vesi, syvyyksien vesi. Ja tulva johtui siitä että tämä vesi murtautui maan alta, purkautui mantereiden päälle. Tässä hyvänä puolena on se, että se selittää miksi Jumala lupasi että tulva ei toistu. (Mihin vesikehäteoria ei kykene.) Tämä malli ei ole sentään suoraan fysiikan vastainen ; Toki tässäkin mallissa on joitain hupsutuksia. Nämä tulevat esiin kun katsotaan millä ehdoin se on mahdollinen. Sillä tähänkin fysiikalla on jotain sanottavaa.
Hydroplate -teorian mukaan maan kuori kellui vesikerroksen päällä. Vesi oli kovassa paineessa koska vesi on tiivistä ja painavaa. Niinpä kuori ennemmin tai myöhemmin halkesi. Näin vesi tuli pinnalle. Ja paine purkautuu yleensä varsin voimakkaasti. Paine purskautti vettä korkealle ilmaan josta se gravitaation vetämänä satoi alas. Paine purkautui noin 40 päivää ja neljäkymmentä yötä. Ja tämän seurauksena maan kuorikin rutistui mutkalle ja rullalle (koska vettä ei enää ollut sen alla, se painui kasaan) ja vuoristot syntyivät. Vesi päätyi maan kuoreen syntyneisiin alangoille, kuoppiin ja syvänteisiin.
Jos otamme mallin ensimmäinen ja tärkein huomio on se, että kuoren täytyy olla vedenpitävä. Tämä tarkoittaa sitä että meteoriitit, maanjäristykset ja vastaavat eivät ole olleet vaivana ennen tulvaa. Maanjäristyksien kohdalla tilanne on mahdollinen siinä mielessä että maanjäristykset johtuvat laattatektoniikasta jota Brownin mallissa ei voi olla, kun ei ole mannerlaattojakaan.
Toisaalta kuoren täytyy myös kestää paine. Glenn Morton on arvioinut että jos vuoret koostuisivat kiviaineksesta, jolla on kiviaineksen tiheys, 4.1 kilometrin kuori tarvitaan jotta kuori ei murtuisi. Hän on huomioinut että jos olisi kilometrin korkuinen vuori, se taivuttaisi maan kuorta niin että syntyisi 830 metrin notkelma. Ja tämä todennäköisesti johtaisi kuoren välittömään halkeamiseen. Näin ollen on tietysti helppoa että tulva peittää korkeimmat vuoret, kun käytännössä maan kuoren pitää olla hyvin tasainen jotta vuorien ja mäkien vaikutus toisiinsa ei johtaisi kuoren murtumiseen. Tosin veden kohdalla turbulenssi tuottaisi ongelmia yhdistettynä sen tosiseikan kanssa, että pallomaiset kuoret kestävät kohtuu hyvin painetta ulkopuolelta sisälle, mutta että sisältä tunkeudutaan ulos paljon pienemmällä voimalla. (Siksi esimerkiksi linnut kuoriutuvat yllättävän hentoina, mutta muna suojaa ulkoisilta uhilta hyvin.) Näin ollen maan kuori olisi itse asiassa pitänyt pakosti rakentaa tukipylväsjärjestelmäksi jossa ytimeen vievät pilarit tukisivat kuorta niin että maan pyörimisliike ja veden kitka yhtenäistä kuorta vasten ei tuhoaisi maan kuorta.. Selvästi mahdollinen vaatii itsessään Jumalista ihmettä. Saman tien voisi selittää että Jumala vain loi vedet tyhjistä.
Tosin tässäkin ongelmassa tulvan vaatimat vedenpaineet tuottavat vaikeuksia. Sillä Brownin mallissa kovia vesisuikuja tarvitaan jotta tulvaan saadaan riittävästi vettä riittävän nopeasti. Mannerlaatat antavat tähän rajoitteita, sillä Brownin mallissa joka kohta ei vuoda, vaan vesi purkautuu raoista. Kun vesihöyry vie 814 kertaa enemmän tilaa kun se muuttuu vedestä kaasuksi. Kun vesi ylittää rajan jossa paine ei pakota sitä nesteeksi, se antaa valtavasti työntövoimaa koska tilavuus otetaan jostain. Vettä tarvitaan vetenä tietty määrä ja vesihöyry vetää hirvittäviä tilavuuksia. Maan pakonopeus on 11 kilometriä sekunnissa, eli tätä suuremmat nopeudet johtavat ulkoavaruuteen. Vesikehäteorian ongelmana on se, että veden painevaatimukset ylittävät tämän. Toisin sanoen jos maailma sattuisi olemaan juuri sopiva siihen että vesikehämaailma olisi syntynyt, purkaus olisi niin voimakas että vesi lentäisi ulkoavaruuteen, pakenisi maan vetovoimakentästä eikä koskaan sataisi maahan asti.
Loppuyhteenveto ; Käsi naamaan on perusteltu
On kuitenkin selvää että kaikkine omituisuuksineen maanalisen veden malli on ongelmistaan huolimatta parempi kuin vesikehämalli. Vesikehämalli olisi oikeastaan mitenkään mahdollinen vain jos olisi jonkinlainen Seppo Ilmarisen takoma kiinteä ja vedenpitävä taivaankansi jonka yllä olisi aikaisemmin ollut iso määrä vettä. Ja tämä kuori sitten olisi saanut reikiä ja näin vedet olisivat tunkeneet maahan valtavalla paineella ja tätä sitten käytettäisiin selittämään sitä että näin meillä on tähtitaivas.
Vesikehäteoria muistuttaa siitä miten paskalla on sävyjä. Vesikehäteoria onkin jäänyt eläkeläisjehovantodistajien ja Kent Hovindin kannattamaksi. Hän on muotoillut tästä jääkehämallin, jossa kohonnut ilmanpaine tuottaa lisäongelmia. Sillä hänen jäämallissaan vedenpaisumus, eli jääkuoren sulaminen, johtaa paineenmuutoksiin. Valtaviin painemuutoksiin. Vedenpaisumuksessa vesi ja hukkuminen olisivat pieniä ongelmia. Hovindin mallista väkisinkin seuraava paineen romahdus kun johtaisivat ongelmiin jotka sukeltajantaudissa ovat minimaalisissa mittakaavoissa esillä. On vaikeaa ymmärtää miksi eliöt arkissa eivät ole prosessin vuoksi räjähtäneet samalla tavalla kuin syvänmerenkalat jos ne nosteaan pikavauhtia meren pinnalle.
Ei siis ihme että vesikehämalli on liian hölmö kelvatakseen edes peruskreationisteille, jotka ovat tässä kohden yleensä kovin joustavia.
Kanooppi on käsitteenä hauska koska englannin kielen canopy viittaa monenlaisiin kupuihin ja kuoriin. Suomessa kanooppi viittaa kuitenkin erityisesti muinaisen egyptin muumioiden sisälmysten säilyttämiseen tarkoitettuihin astioihin. Vesikehä on samantapaista ikivanhaa muumiomateriaalia jonka olin luullut kuolleeksi. Taikausko on kuitenkin yllättävän sitkeää. Näkemyksiä ei hylätä vaan niiden kannattajat menevät hautaan ja vievät jopa muiden pseudotieteilijöiden silmissä vanhentuneet taikauskot hautaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti