Kuin ouroboros

Moni on vegetaristi tai vegaani. Se on monesti elämäntaparatkaisu. Minulla ei ole tiukkaa kantaa aiheeseen. En tuomitse tai tue tätä ratkaisua. Se, pidänkö sitä järkevänäkin on mutkikas ; Mukana ollaan hyvin ja huonoin argumentein.

Jos kyseessä on lihateollisuuden kritiikki, se on asiallista arvokeskusteluun osammistumista. Jos se on uskonnollinen juttu, niin se on ihan ymmärrettävää.

Mutta muutoin. Ei niin paljoa. Usein tuntuu että vegetarismi liittyy luonnollisuuden ihannointiin. Mutta lihan syöminen on juuri se, mitä luonto tekee. Eläimet eivät kuole vanhuuteen. Ja jos pänttää ekologiaa tuntee typpikierron periaatteen. Ja se tarkoittaa sitä että puut syövät eläinten raatoja. Jokainen elävä olento on osa ketjua, ja se ketju syö meistä joka ikisen kun aika tulee. Ahmii kuin ouroboros häntänsä.

Moni vegaani onkin lähinnä sentimentaalisia eliöitä kohtaan, joilla on killisilmät ja pörröturkki. Tämä on hierarkista jos ihminen ei syö eläimiä mutta syö kasveja. Ihminen sitten jaottelee eläimiksi ja kasveiksi ja priorisoi ihmisenä itsensä arvokkaammaksi ja näin spesistisesti luokittelee syömisiään. Ihan yhtä järkevää olisi luokitella juurellisiin, syövyttäviin ja hampaallisiin olentoihin.

Ja tämä kaikki johtaa siihen että lihansyöntiä korostetaan useimmiten ikään kuin jonain spesistisenä mielivaltana jossa ihminen nousee luonnon yläpuolelle. Että ihminen syö eläimiä koska ei pidä itseään osana luontoa. Kuitenkin tosiasiassa ihminen asettuu juuri osaksi luontoa syömällä lihaa. Ja se, että valikoit eläimiä siksi että näillä on pörröturkki, nappisilmät ja tietoisuus kertoo että hierarkisoit eläinten ja eliöiden attribuutteja. Ja että teet tämän hierarkisesti jossa ihmisenkaltaiset ovat sympaattisempia kuin kasvit. Spesistisesti suojelet hampaallisia ja vastustat juurellisien samanlaista arvoa.

Toki lihaa voidaan syödä spesistisellä hengellä. Mutta tämä ei ole ratkaisevaa, koska se että lihaa voidaan syödä spesistisin argumentein ei tarkoita että kaikki lihansyönti olisi spesististä. Luonnollisuus, vaikka ravintoverkon ouroborosluonteen kautta, on selvästi lihansyönnissä mahdollisuus. Mutta kasveja ei voi syödä millään muulla kuin spesistisellä otteella. ; Itse asiassa luonnollisuus onkin kasvissyöntipuheissa asetettava kontekstiin. Valtaosa tähän liittyvästä luontoajattelusta hengellistää luonnon. Sen sijaan että tässä luonnollistettaisiin ihminen, pitää hengellistää luonto ja yrittää selvitä sillä että luodaan homo religiosus -ihmiskuvan hengessä ajatus siitä että hengellinen on luonnollista. Jonka jälkeen mikä tahansa voi olla mitä tahansa, kun idea ja käytänne voidaan vetää miten päin tahansa milloin sattuu huvittamaan. Tämä selittäneekin sen, miksi luontoajattelussa pidetään ihmistä jotenkin luonnon yläpuolella olevana olentona. Olentona jonka ei tarvitse käyttää turkiksia tai syödä lihaa toisin kuin luolamieslajitoverinsa, koska teknologia on irrottanut ihmisen luonnosta erilleen. Eri maailmankuvat voivat siis aikaansaada ristiriitoja, mutta kasvissyöntiin liittyvässä luontohihhulointipuolessa oma maailmankuva voi tuoda ristiriidat mukaansa sisäisesti.