Saamani kirjan idea on kuitenkin korostaa sitä että Suomi on Puolan kanssa monin tavoin hyvinkin samanlainen. Siksi Suomalaisessa identiteetissä on samankaltaisia piirteitä. Minun sukuni historia saattaisi - jos siis kannattaisi koston periytymistä ja muuta kollektiivista vastuuta - olla vain astetta vahvempi kuin keskivertosuomalaisella.
Infrastruktuurilla on taatusti vaikutusta ; Tämä iski sitä kautta, että "Assassins Creed" pelisarjan kolmas osa tapahtuu USA:ssa. Sitä on moitittu siitä, että kaupungit eivät ole yhtä upeita kuin renssanssi -Italian tai itämaisen Istanbulin. Kuitenkin itse viihdyin erityisesti pelin Bostonissa. Tämä ei ole sinänsä erikoista, sillä Boston on pohjoisessa ja edustaa Suomalaiselle hyvinkin tuttua ilmastoa. Lisäksi tätä kaupunkia edustaa bastion -tyylinen linnoittaminen. - Ja viihdyn tunnetusti hyvin Suomenlinnassa. Käväisen siellä usein lyhyesti töiden jälkeen. (Eikä se edes maksa minulle ylimääräistä, koska sinne pääsee normaalilla kuukausilipulla joka joka tapauksessa menee junaan.) Atmosfäärissä on siis jotain oleellisen sopivaa. ; Koenkin jossain määrin olevani eurooppalainen. (Joskin hyvin vähän matkustellut, edes maamme sisällä.) Ja historiasuhdettani kuvaa historiattomuus, joka voi tavallaan johtua ihan siitä että suomalaisella patriotismilla ei oikeastaan ole historiaa sellaisella ajanjaksolla että se tekisi minuun minkäänlaista vaikutusta.
Olen tulkinnut asiaa jopa siten että Boston korostaa sitä että Amerikka on periaatteessa "historiatonta". Muutamalla sadalla vuodella ei rakenneta "iäisyyttä", ei mitään arkaaista ikiaikaisuutta joka ikään kuin antaisi luvan olla täällä nyt. (Aivan kuin tässä olisi jotain vaihtoehtoja.) Meillä on vallitsevan kulttuuri-identiteetin kannalta lyhyt historia, jokin jossa "Kalevala" on yhtä paljon historiallista kansanperinnettä kuin kulttuuri-identiteetin aloittamiseksi tähtäävää pseudohistoriaa. ; Ja tältä kannalta ei pidä ihmetellä sitä, että Suomesta kiertää sellaisia sanontoja kuin että olisimme "Toisiksi amerikkalaisin maa" joka kuluttaa harvinaislaatuisen stereotyyppisesti "jenkkityyppistä viihdettä". Samastuminen voi olla ymmärrettävää. Kaksi "uutta maailmaa" joilla on lyhyt historia ja siksi erityinen tarve oikeuttaa läsnäolo tekemällä oikeutus.
Tämä on kuitenkin vain puoliksi totta. Suomalaisilla on kansana, joskaan ei valtiona, juuret juuri täällä. Suomalaiskansallisen muinaisen infrastruktuurin vähyys johtuu siitä että täällä on ollut muunlainen kulttuuri, aikansa kulttuuri-imperialistinen kulttuuri, jonka valloittamiksi olemme ajautuneet. Ja näin voimme jopa vertautua vahvemmin intiaaneihin kuin lännenmiehiin.
Ruotsinvallan aikainen kulttuuri ei tavallaan "ole meidän". Mutta se on kuitenkin. Sillä "me" olimme "täällä" "silloin" jollain tavalla. (Jos siis on sellainen, että tämänkaltainen kollektivismi viehättää.) Emme vain olleet vallassa, joka on täsmälleen eri asia kuin sanoa että emme olisi olleet täällä. Vaikka Helsingin die Altstadt on reunalla eikä kovin vanha, se on kuitenkin jonkinlainen historiallinen ydin joka on muokkaantunut ja muotoutuneet ulkopuolisten voimien paineessa. Juuremme voivat jopa olla tässä juurettomuudessa - ja siinä että meidän ei itse asiassa tarvitse suojella mitään "ydintä" joka olisi jotain "perus" "suomalaisuutta". Sellaista ei tavallaan ole. Sen sijaan on kyllä hyvä miettiä sitä minkälaisten voimien alla taivutaan ja minkälaisten alla taitutaan. (Minulle aivan sama, kunhan eivät ole niitä kerettiläisiä katolisia!)
6 kommenttia:
Tuomo (Oravainen), olen lukenut noita pohdintojasi milloin mistäkin, esim. Jumalista ja -ismeistä, sekä siksi, että ne kiinnostavat, ja myös siksi että ne ovat minulle aivovoimistelua. Ne pinnistelevät ja ponnistelevat (aivoni) ja se tekee niille hyvää.
Nyt kirjoitat kuin selkokieltä mielenkiintoisista asioista. Nekin näyttää paitsi mielenkiintoisilta, myös pohdinnan arvoisilta.
Olen kuullut, että ihminen, jossa on "verta" useammasta kuin yhdestä kansallisuudesta, on joko täysi hölmö tai erikoisen älykäs, riippuen mitä geenikasautumia on perinnökseen saanut. Voit olla tyytyväinen geeneihisi. Olet ilmeisesti sillä paremmalla puolella. Mutta huom. syntymäperätietoisuus voi laadultaan vaihdella. Se voi olla exaktia ja täysin todistettavissa olevaa. Mutta tunnen ja tiedän yhden ihmisen, jolle kerrottiin että hänen isänsä isä on puolalainen. Puolalaissyntyisenä häntä pidettiin. Kunnes eräällä kuolinvuoteella tuli tunnustuksen muodossa tieto, että hänen isänsä isä olikin italialainen.
No, nielaisu, ja häntä alettiinkin pitää italialaissyntyisenä. Noin vain tapahtui käänne (ja tämä on tosi juttu, ei mikään kuulopuhe). Mutta niin on fiksu kaveri, tämä josta nyt kerron. Ja alkanut näyttääkin italialaiselta (hurmurilta) :) :)
(Mahdollisista kirjoitusvirheistä en vastaa. Tässä koneessani on mustat näppäimet ja ohuenvalkoiset kirjaimet, ja olen huomannut, että sormet lipsahtelee tämän tästä.)
Minun suvussani saattaa olla mustalaisverta, mutta sitä ei voi todistaa. Jotkut vain näyttävät ulkoiselta olemukseltaan mustalaiselta, ei kuitenkaan romaanilta. Ja onhan vaarini veli kuulema kuollut puukkotappelussa.
Tekstin tyyli heijastelee jossain määrin aihetta ja tarkoitusta. En siis kikkaile itsetarkoituksellisesti (kovinkaan) usein.
Mitä tuohon sukujuureen tulee, niin siinä varmasti vaikuttaa Forer -efekti aika paljon. Kansakuntiin liitetyistä stereotypioista tulee ikään kuin toisia horoskooppeja. - Ja horoskoopithan tunnetusti toimivat niin kauan kun niihin uskotaan ja kun niiden ennusteita lähdetään toteuttamaan.
Horoskoopit ennustavat asioita ja sitten ne otetaan vakavasti. Tai horoskooppimaakari kertoo että luonteesi on tuo ja sitten korostat niitä piirteitä kun ne on tuotu huomioon. Ja jopa itsekasvussa moni korostaa että jos et noudata horoskooppia et elä autenttisesti joten ihmiset muokkaavat luonteenpiirteitään..
Olisi oútoa, jos joku lähtisi kansallisia stereotypioita toteuttamaan vain siksi, että suvussa jotakin kansallisuutta sattuu olemaan. Tokihan tämä on identiteettikysymys ja jos joku tietoisesti alkaa itseään johonkin suuntaan muokkaamaan, tulos voi olla sen mukainen. Kuitenkin itselläni nyt esimerkiksi on niin ryssää kuin hurria suvussa, mutta olen tyypillinen suomalainen mies: en tervehdi vieraita, en puhu vieraille, viihdyn yksin ja karkotan kirveellä ylävirralle tunkeutujat. Kyllä se identiteetti aika lailla kulttuuriympäristön seurauksena muokkautuu, eikä se muuksi muutu. Minä en oikein edes voi kuvitella itseäni muuna kuin suomalaisena, sen verran juurtunut ihminen olen.
Netin eri persoonaallisuusilmiöissä Forer-efekti sen sijaan juhlii. Joku Myers-Briggs, joka on sangen suosittu juttu netissä, on paraatiesimerki tällaisesta. Vaikka pidänkin sitä täysin validina tiettyyn pisteeseen asti, on hirveää katsella kuinka jengi flippailee siitä. Mbti on ihan ok suunnannäyttäjänä, mutta kun persoonan joka aspektia ja käyttäytimisen muotoa katsotaan sen läpi ollaan hakoteillä. Muistuttaa vähän sitä miten mielisairaita kohdellaan. Kun jollakulla tiedetään olevan esimerkiksi skitsofrenia, hänen jokainen sanansa ja tekonsa tulkitaan sairauden kautta. Näin esimerkiksi ilmaistu mielipide kuitataan hullun höpinänä, koska kaikki mikä kyseisen henkilön suusta tulee on automaattisesti sairauden vääristämää. En ihmettele, että mielisairaan leima on vihoviimeinen asia mitä kukaan itselleen toivoisi.
"Olisi oútoa, jos joku lähtisi kansallisia stereotypioita toteuttamaan vain siksi, että suvussa jotakin kansallisuutta sattuu olemaan."
Riippuu tilanteesta. Aika usein tätä kutsutaan kulttuuriksi ja siihen ei kiinnitetä edes huomiota. Kuitenkin, kuten korostitkin identiteettiin pitää jotenkin oleellisesti sitoutua. Tähän viittasin kohdalla "Ja horoskoopithan tunnetusti toimivat niin kauan kun niihin uskotaan" -kohdalla. Olisi omituista jos ihmi set lähtisivät seuraamaan tiettyjä stereotypioita pelkän syntymäpäivänsä vuoksi, mutta kun he tekevät niin he tekevät sen horoskooppeihin uskomalla.
Ja kyllä se tosiaan toimii sitenkin että toiset lukevat. Voi olla että käytös ei muutu mitenkään mutta näkevät tyypillisenä suomalaisena, miehenä, vaakana, puolalaisena, flegmaattisena...
Riippuu tilanteesta. Aika usein tätä kutsutaan kulttuuriksi ja siihen ei kiinnitetä edes huomiota.
Joo, viittasinkin lähinnä siihen tilanteeseen, jossa huomaa suvussaan olleen jotakin kansallisuutta kauan sitten. Olisi keinotekoista alkaa tuosta vain omaksumaan itselleen vaikkapa juutalaista identiteettiä siksi, että aikuisena saa tietää isoisoisoisän olleen juutalainen. Se on taasen luonnollista, että kasvaa sen kulttuurin edustajaksi, johon on sattunut syntymään.
Dijksterhuis ja van Knippenberg (1998) toisaalta viittasivat siihen että stereotypiat vaikuttavat yllättävästikin. Eikä pelkästään identiteetin kautta. Jos ihmisille muistutetaan attribuutteja jotka viittaavat johonkin tunnettuun stereotyyppiin, he alkavat imitoimaan muitakin tähän liittyviä piirteitä. (Jos viitattiin vanhuksiin liittyvistä piirteistä ihmiset alkoivat toimimaan myös hitaammin ja kömpelömmin vaikka hitautta ei mainittu. Vaikka eivät kokeneet olevansa vanhuksia.) Priming -ilmiö on vahvana lyhytaikainen ja pitkäaikaisvaikutuksiltaan heikko.
Japanilaiset naiset saadaan olemaan keskivertoa parempia matematiikassa korostamalla aasialaisuutta ja keskivertoa huonompia matematiikassa korostamalla naiseutta. Joten kyllä se alkuperäkin saattaa vaikuttaa toimintaan, typerästi toki. Ihmiset ikään kuin uskovat stereotypiansa, eivät tietoisesti vaan automaattiseti. (Kenties kysymys on jopa adaptaatiosta, seuraan sovittautumisesta.)
Mutta kuriositeettihan tämä isoissa ja pitkäaikaisissa linjoissa on, ilman identiteettisidosta. (Luultavasti ihminen ei voi havaita arjessa, vaatii tialstollisen käsittelyn. Huomaaminen menee siis tulkintaharhojen puoleen.)
Lähetä kommentti