Saduissa on useimmiten ns. onnellinen loppu. Sanotaan että "ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti." Seikkailu päättyy usein avioliittoon eikä lapsille ilmeisesti enää ole elämistä mitään mielenkiintoista kerrottavaa.
Kuitenkin jos katsotaan lauseen muotoilua, se voidaan tulkita uudestaan. Jos minä sanon että "elät onnellisena ensi torstaihin asti" korostan että torstaina asiat tulevat muuttumaan. Tulkinta tarjoaa tilaa sille, että ihminen voi elää onnellisena elämänsä aikana ja että kenellekään ei ole tarjolla onnellista loppua. Vaan loppu. Siksi sadun lopetusta voikin sanoa epäonnellisen lopun korostamiseksi.
Hyvää yötä.
2 kommenttia:
Höh, kyseessä on vain satumoraalin vaatima kökkö ja epäjatkuva tarinan päätös. Tarinan kaikki substanssi on kerrottu eikä kyselyitä tai täsmennyksiä kaivata. Selkeä ero kun vertaa faabeli-kerrontaan. Turha minusta tuota olisi uudelleen tulkita.
Tarvetta ei olisi. Mutta joku meistä vetää oughtia siitä huolimatta että ei ole issiä.
Sinänsä on selvää että asiat eivät ole niin tulkinnanvaraisia kuin joku setä Derrida esittää. Toiset tulkinnat ovat perseestä.
Mutta tosiasiassa herättelen pseudorationaalisella lähestymisellä henkeä joka on lähempänä totuutta kuin se, että tarina on pakko lopettaa ja kliseinen ihanteeseen tungettu onnellinen loppu on ollut helpoin, pinnallisin ja "jollain tavalla myös halvin" keino tehdä tämä. (Halpa samassa mielessä kuin joku prostituutio on halpa nainen, vaikka maksaisi ihan sikana!)
Lähetä kommentti