Joulutunnelmainen ystävänpäivä (ei ystävällisyydenpäivä)

Ylläoleva video on kooste "Sherlock" -sarjan kolmannen tuotantokauden hääjaksosta. Siinä Sherlock Holmes, tuo hyvin yhteiskuntaan sopeutunut sosiopaatti, on John Watsonin best man. Sen sävynä on rakentaa kontrasti Sherlockin "vaikeuden" ja Watsonin "helppouden" välille.

Tälle on tarvetta. Sillä jo Aristoteleen ajoista asti on ajateltu että ystävyys olisi jotenkin oleellisesti samanarvoista. Ja tästä on vedetty ajatus siihen että seura tekee kaltaisekseen ja että saamme ystäviä jotka ansaitsemme. Sherlock kuitenkin puheessaan muistuttaa elämän realiteeteista. Kun on vaikea ihminen, saa sellaisia ihmisiä joita ei nimenomaan ansaitse. Pitkämieliset ovat ne, jotka jäävät jäljelle pakoon juoksematta.

Voisin tässä viitata vaikka isäni häihin joissa (oikeasti jossa, oli yhdet häät) olin bestmanina. En pitänyt yhtä puhuttelevaa ja ymmärrettävää puhetta. (Puhuin, muistaakseni, turvavaljaista siinä hengessä että kun olivat menossa avioon yleisen mielipiteen mukaan pikaisesti, niin että on hyvä pistää turvavaljaat päälle jo maassa. Muistaakseni tunnustin puheessani myös tehneeni rikoksen, eli kiivenneeni Helsingissä Johanneksen kirkon katolle. Mutta en ole puheenpitäjä, enkä kovin hyvämuistinen joten se siitä.)

Mutta viittaan ystävyyteen laajemmin. (Nepotismi ja perheen rapsuttelu on syytä ohittaa tai jättää kohtuullisen pieneen.) Jossain äärimmäisen omituisessa hengessä blogi on sitä paljon parjattua sosiaalista mediaa. Minun kohdallani se voisi olla epäsosiaalista mediaa, mutta olen jättänyt kommenttimahdollisuuden rohkeiden ja pitkämielisten käytettäväksi. Ja ihmiset ovat lisäksi jossain määrin sosiaalisia. Viimeaikaisista blogauksistani suosituimmaksi kun pääsi teos jossa vitsinomaisesti kävin läpi kirjahyllyäni. Tämä jossain määrin luonnollisesti loukkasi kaikkia niitä sofistikoituneempia tekstejäni, eli käytännössä kaikkia muita. (Teksti on mielestäni jonkinlainen filosofianlaadullinen "pohjanoteeraus of all time".) Samalla se kuitenkin kertoo että ihmiset ovat kiinnostuneita. Sosiaalipornosta on vain muutama askel sosiaalisuuteen. (But still : Love without evidence .. it's stalking.)

Ja joku voisi ajatella että seura tekee kaltaisekseen. Ainakin joku anonyymi teki näin. Eilen satuin pääsemään reagoimaan välittömästi saamaani viestintuloilmoitukseen. Kommentoija valitti että täällä olisi jonkinlainen perseennuolentakulttuuri kommenteissa. Vihan kohde olin minä, mutta argumentti kohdistui itseni ulkopuolelle, eli kommentoijiin. Ajatus oli hieman ällistyttävä, mutta on hyvä muistaa että moni todellakin kerää hännystelijöitä ja kommenttikulttuuri on ehdottomasti heidän tuotoksensa. Olin toki hieman ällistynyt, koska mielestäni kyseisessä ketjussa oltiin kanssani hyvinkin erimielisiä. Päädyin kuitenkin tuottamaan, pikaistuksissani, melko absurdin vuodatuksen jossa vertasin blogini tunnelmaa joulutunnelmaan jossa pöydälle juhlapaikalle leväytetään sian perse. Tämä "vitsin tapainen" toki voisi toimia jonkinlaisena blogini henkeä kuvaavana mainoksena, mutta minun olisi kenties tullut viitata enemmänkin siihen miten hankalat ihmiset tuppaavat saamaan seuraansa juuri sellaisia ihmisiä joita he eivät ansaitse.

Jos luet tätä blogia, sinulla on kenties hyvät mahdollisuudet olla sellainen. Tekstieni lukijamäärät ovat usein yllättäviä (muutkin kuin itse luen, jopa sadat ihmiset selaavat sekoilujani ja saivartelujani, oikeasti), ja siitä ei voi jossain määrin olla kuin kiitollinen. Jos ystävällisyys kuuluisi luonteenpiirteisiini, tämä olisi ystävällisyyttä. Onnea vaan valitsemallanne tiellä!