Emma Lappalainen kirjoittaa seksuaalisuudesta ja sukupuolista otsikolla "nainen ei ole seksitehdas" ; Hän asettuu Laasasen markkina-arvoteoriaa vastaan ja esittää että sen vaatimuksena olisi jotenkin se, että naiset olisivat seksitehtaita. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen kirjoitus siltä osin, että en tunnetusti ole vankkumaton markkina-arvoteorian enkä myöskään feminismin kannattaja. Molemmat ovat kuitenkin olleet usein blogauksieni aiheina, koska se itse aihe, eli seksuaalisuus, kiinnostaa. Näkökulmani on biologian ja evoluution kautta syntyvää.
1: Käsittelen siis ihmisiä kuin eläimiä, ja mielestäni tämä on perusteltua koska emme ole perimmiltään älyolentoja vaan tunneolentoja. Emme ole mitään "vain eläimiä" vaan enemmänkin "eläimiä". Arkijärjen konnotaatioiden vuoksi on kuitenki oikeansuuntaista sanoa että olemme "myös eläimiä", ja tämä kuvaa mielikuvissa sitä mitä minä tarkoitan sanoessani "eläimiä".
Hän on tietysti oikeassa siinä että naiset eivät ole seksitehtaita, ja että on täysin naurettavaa vaatia että naisten tulisi harjoittaa seksiä jonkun ulkopuolisen tahon voimin. Kun hän sanoo että "nainen ei hyödy itsensä antamisesta niin sanotusti ”määräänsä enempää”. Jos ei tee mieli antaa niin sillon antamisesta tulisi paha olo, niin yksinkertaista se on." hän on täsmälleen oikeassa. Ja tämän vapaaehtoisuuden ulkopuolella ei ole seksiä vaan raiskaus. Ja ilkeästi sanoen tämä on määritelmä, ei neuvottelukysymys.
Kuitenkin näyttää siltä, että hän ei ole ymmärtänyt mistä markkina-arvossa on kysymys. Kenties syynä on se, että hän pitää markkinatalouden käsitteiden käyttöä pahana. Koska se muuttaa seksin kauppatavaraksi aiheessa jossa on kysymys jostain muusta kuin kauppatavarasta. Markkina-arvoteorian takana ei kuitenkaan ole ihmisen objektisoiminen. Se on itse asiassa metafora.
Hänen kuvauksensa on seuraava ; "Käytännössä tämä epätasa-arvo siis tarkoittaa sitä että kutupaikoilla naiset saavat ja miehet eivät. Miehet joutuvat näkemään enemmän vaivaa tyydytyksensä eteen kuin naiset, ja tämä on siis miesnäkökulmasta sortavaa epätasa-arvoa." Se, mitä olen Laasasta ja muita markkina-arvoteorioiden kannattajia lukenut, olen huomannut että markkina-arvoteorian kannattajat eivät esitä näin. Heillä lähtökohtana on se, että jokaisen kerran kun harjoitetaan seksiä, mukana on kaksi osapuolta. Näin ollen heterosuhteita tarkastellessa miehet ja naiset saavat yhtä paljon. ; Se, mihin markkina-arvoteoria tarttuu on se, että tämä seksi jakautuu miesten kesken äärimmäisen epätasaisesti. Kysymys ei siis ole laiknaan siitä kuinka paljon naisyksilöt harjoittavat seksiä vaan siitä keiden kanssa. Seksin jakauma, ei seksin määrä, on keskiössä.
Toki tuo maininta voidaan vielä ymmärtää siten että kirjoittaja oikoo. Kuitenkin loppuosa tekstistä varmistaa että kirjoittaja ei käsittele markkina-arvoa näin. "Mielestäni kyse ei ole rakenteellisesta epätasa-arvosta, jossa toinen osapuoli omasta vallanhalustaan kyykyttäisi toista saavuttaakseen etua. Naiset eivät saa mitään hyötyä irti siitä, että miehet ovat puutteessa. Se, että naiset saattavat saada drinkkejä/taksimatkoja prosessin kylkiäisenä, voi olla mutta ei aivan välttämättä ole hyväksikäytön merkki." Tässä unohdetaan se, että nainen saa keskimääräisesti. Mies taas saa joko kohtuuttomasti tai ei ollenkaan. On selvää että nainen tässä mielessä hyötyy.
Koska kysymys ei ole suoraan siitä että haluavatko miehet enemmän seksiä kuin naiset, voidaan huomata että markkina-arvoteorian kannattaja sanoo että naiset saavat yleensä riittävästi seksiä, kun taas miehissä osa on ylitarjonnan alla kun taas monet elävät pakotetussa puutteessa. Kysymys ei ole seksin liian pienestä määrästä vaan pakkoselibaatista. Tämä korostuu jos lukee Hännikäistä ja katsoo miten häneen reagoidaan markkina-arvoteorioiden kannattajien puolella.
Lisäksi Lappalainen paljastaa että hän ei tunne kritisoimansa teorian perusväitteitä. Sillä hän esittää seuraavaa "Oma näkemykseni ongelman ytimestä on, että miehet ovat kasvatettuja haluamaan enemmän kuin he joskus voivat saada (vaikka kuinka AXEa suihkuttelisivatkin!). Perinteisesti poikalapsia rohkaistaan impulsiivituuteen, pidättymättömyyteen ja seksuaaliseen välittömyyteen, eikä heitä kouluteta kohtaamaan pettymyksiä ja vaikeuksia (tästä johtuu mielestäni monet muutkin usein miesten kohtaamat vaikeudet, mutta niistä myöhemmin). Samaan aikaan tyttöjä on kasvatettu (pettymysten sietämisen lisäksi) seksuaaliseen pidättyväisyyteen, tai lähinnä ainakin seksuaaliseen ilmaisemiseen muilla tavoin kuin itse coituksella."
Koska kyseessä on selibaatista, se tarkoittaa sitä että ei saa haluta yhtään. Kun tätä historian aikana tehtiin naisille, oli kyseessä seksuaalinen kahlinta jossa yhteisö rakenteellisesti teki pahuutta naissukupuolelle. Toinen seikka on se, että Lappalainen ei näytä huomaavan sitä, että itse asiassa hänen esittämänsä mieskuva on juuri sitä joka on markkina-arvossa koholla. Eli he ovat niitä jotka saavat paljon seksiä. (Kysymys ei ole siitä "saako toosaa tarpeeksi" vaan siitä että toiset miehet saavat helvetisti ja toiset eivät saa yhtään.)
Kirjoitinkin tähän liittyen tuoreesti ; Lappalainen ei huomauta että juuri pidättyväiset eiaggressiiviset nörttimiehet ovat niitä jotka saavat totutella pettymykseen koko ikänsä, siihen että heille ollaan "kavereita". Juuri nämä aggressiiviset "feministien mielestä kammottavat" miehet saavat seksiä. Tässä mielessä hän ei huomio sitä mistä markkina-arvoteorian kannattajat kirjoittavat. Referoin heitä blogauksen alustuksessani kun huomasin että tosiasiassa naistenkin parissa seksin epäreilu jakautuminen toimii paikoin, ja että juuri nämä naiset ovat erittäin turhautuneita tilanteeseen ja valittavat että syy on nimenomaan miesten ; Miehet ovat pinnallisia ja pahoja kun vaativat että nainen käyttäytyy ja pukeutuu tietyllä tavalla jotta tämä kelpaisi partneriksi, ja että ihanteena pitäisi olla että ihminen kelpaisi aitona itsenään..
Se, minkä markkina-arvoteorian kannattajat esittävät on se, että seksuaalisuuden vapautuminen johtaa uusliberalismin kaltaiseen "taloustilanteeseen" joka lisää eroa rikkaiden ja köyhien välillä.
Ja juuri tämän takia hän jatkaakin varsin erikoisesti. "Toinen vaihtoehto on se, mikä tuntuu olevan yhdenlaisen nykyfeminismin ratkaisu, eli tarjonnan lisääminen. Naisten joskus jopa asenteellinen irtosuhteiden lisääntyminen on nähty seksuaalisena vapautumisena, miehille kuuluneiden oikeuksien ottamisesta itselle. Se, että naiset tulisivat miesten kaltaiseksi seksimarkkinatoimijoiksi näyttäisi äkkiseltään olevan kaikille paras ratkaisu: kaikki saisivat seksiä, kaikki saisivat olla vapaita, eläköön! (Tässä vaiheessa lienee paikallaan kuitenkin muistuttaa, että edelleen seksuaalisesti aktiiviselle naiselle on monen monituista ikävältä kalskahtavaa lempinimeä eikä suurimmalta osalta yhteisöä kannata odottaa hyväksyntää. Asenteet ovat muuttumassa, mutta kynnys ruveta käyttäytymään apinamiehen tavoin seksuaalisesti on edelleen korkea)."
Koska markkina-arvoteorian kannattajat eivät käsittele seksin määrää karkean kysynnän ja tarjonnan lain kautta, vaan tarkkailevat "seksin jakautumista samaan tapaan kuin kaupassa voidaan tarkastella taseita" he näkevät nimenomaan seksin vapautumisen syynä siihen että seksuaalinen markkina-arvo on syntynyt (eli on seksuaalisuusmenestyseroja.) He korostavat että kynnys ei ole korkea. On toki hyvä muistuttaa siitä että vapaamielisiä naisia on kahlittu siveyteen ja pakkoselibaattiin esimerkiksi luostareihin ja että tästä poikkeamita on kutsuttu ikävällä nimellä ja että tämä nimittely ei ole loppunut nykypäivänä. Olisi kuitenkin kaunista huomata se, että sama voi koskea myös miessukupuolta.
Kuitenkaan en voi olla olematta samaa mieltä Lappalaisen loppukaneetin kanssa ; "Omassa mielikuvituksessani ihanteellinen tilanne on sellainen, jossa itseään vapaalla seksuaalisuudella ”miehen lailla” ilmaisevaa naista ei huoritella, eikä seksisuhteista pidättäytyvää pidetä vallanhaluisena hirviönä, vaan miehet ”tyytyisivät tappioonsa” sellaisen kohdatessaan, mikäli nainen ei tarkoituksella hyödy toisen tappiosta (ja olen siis sitä mieltä että nainen ei paljoa ”kostu” miehen puutteesta. Eli ei voi mitään). Nainen osaltaan ei voi antaa säälistä tai periaatteesta, mutta halutessaan miehiseksi katsottua seksuaalista vapautta he eivät myöskään voi moralisoida ”kukasta kukkaan lentäviä” miehiä."
Syy on erikoinen. Nähdäkseni on ilmiselvää että seksi, kun se on vapaata, johtaa miellyttävyyserojen syntymiseen. Ja että nämä erot ovat sellaisia että niitä ei välttämättä voi pitää feministien ihanteiden mukaisena. Kuitenkin koko käsitykseni ihmisyydestä on sitä että on se, että elämme ideoidemme ja sisäisen minämme ristiriidoissa ; Kristityt eivät kykene noudattamaan omia periaatteitaan vaan ovat syntisiä. Eivätkä feministitkään ihastu siihen idealistiseen miestyyppiin jonka luomiseen he kannustavat, he ovat näille vain kavereita ja he arvostavat näitä. Sillä tämä on ihmisen luonne.
Markkina-arvoteorian puolella olen hieman tuskastunut tiettyyn säätämiseen. Siihen miten se, jos naiset harjoittavat seksuaalista valtaa ja synnyttävät täten rakenteellisesti toiminnallaan seksin saantiin eroja, se on vallankäyttöä miesten suhteen. Ja tätä pidetään paheksuttavana. Kuitenkin samanaikaisesti esimerkiksi Laasanen on moittinut useitakin toimintatapoja joissa markkina-arvo putoaisi. Hän siis kuitenkin kannustaa sen kasvattamiseen ehdottomasti oikeana ratkaisuna. ; Markkina-arvo on siis jotain jonka syntymekanismia pitäisi vastustaa samalla kun jokaisen yksilön pitäisi maksimoida oma markkina-arvonsa sen sijaan että tunkisi väkisin kohti markkina-arvon keskiarvoa joka tasaisi "seksuaalimarkkinat".
Näenkin, että markkina-arvoteorian kohdalla yksi perusongelma on se, että osa haluaa tuomita naiset. Osa heistä haluaa että naiset olisivat nimenomaan vanhoillisesti "supussa eivätkä antaisi niin innolla", koska se lisäisi seksin epätasaista jakautumista joka nähdään jopa yhteiskuntarauhan kannalta relevanttina ongelmana.
1: (Mitä se tietysti onkin. Kiinassa seksuaalimarkkinat ovat vääristyneet omituisesta syystä, eli sen vuoksi että yhden lapsen politiikan vuoksi moni tyttölapsi on tapettu. Näin ollen siellä on paljon miehiä pakkoselibaatissa. Tästä seuraa tietysti yhteiskunnallisia ongelmia.) Eli eivät suinkaan kannustaisi lisääntyneeseen seksuaaliseen aktiivisuuteen vaan kannustaisivat yksiavioisuuteen.
Toinen on se, että markkina-arvoteoria on usein nähty rakenteellisena. Tämä on tietysti hyvin ajanmukaista ja postmodernia ; Erittäin monet "feministit ja vastaavat" näkevät kaikkien ongelmien takana on ideologinen valtarakenne. ~ Hieman kuin "vanhan ajan kommunistit" joista asiassa kuin asiassa kyseessä oli yhteiskunnallinen pinta tai syvärakenteen ongelma. ; Molemmissa "kaikki on poliittista".
Esimerkiksi jos naiset eivät yksinkertaisesti kiihotu nörttimiehistä vaikka pitävät heitä kivoina kavereina, niin tämä nähtäisiin yhteiskunnan vikana. Että tytöt pitäisi opettaa tykkäämään kilteistä pojista. ; Ongelma on siinä että tätä on yritetty ja tytöt eivät vain kuuntele opettajia vaan hormoneitaan. Sillä nämä asiat eivät ole yhteiskunnan rakenteissa.
Eli vaikka pidänkin seksiä nautintona ja huvituksena, liitän sen kuitenkin biologiaan. En ole geneettinen deterministi enkä kulttuurideterministi, vaan näen ihmisen molempien summana. Ja se, joka ei molempia puolia huomioi typistää ja tekee lähinnä anteeksiantamattomaa oikomista.
1: Esimerkiksi homoseksuaalisuuden kohdalla Ray Blanchard yhdistää genetiikan ja ympäristön siten että hän on havainnut että lapsesta syntyy homoseksuaali jos hänellä on vanhempia veljiä. Eikä mitä tahansa, vaan ero liitetään H-Y -antigeeneihin. Syynä on äidin immuunivaste joka joskus aktivoituu pojan kohdalla. Ja tämän jälkeen hänen elimistönsä tunnistaa sen samaan tapaan kuin muutkin "taudinaiheuttajat". Tämä ei tapa vauvaa tai estä sukupuolen kehittymistä mutta vaikuttaa kuitenkin toimintaan. Dean Hamer löysi homoseksuaalisuuteen Xq28 -geenistä korrelaation joka selittää hieman homoseksuaalisuutta. (Korrelaatio koskee vain osia homoseksuaaleja ja vain osittain, mutta ei ole ollenkaan väärin että yksi ilmiöluokka selittyy erilaisilla syillä ja niiden yhteisvaikutuksilla.) Onkin selvää että ihminen on sekä biologinen vaistokäyttäytyjä että kasvatettu käytösolento.
Biologisesti miehen ja naisen välillä on eroja. Mies tuottaa paljon halpoja siittiöitä. Nainen taas tuottaa vain vähän munasoluja. Nainen ei voi tulla alati raskaaksi, mutta mies voi alati siittää lapsia. Näin ollen miehen panostus on pieni. Riskit kantaa kuitenkin nainen. Sillä vain nainen voi tulla raskaaksi. Miehet eivät pamahda paksuksi (jos tähän on tullut muutos, niin se johtunee eroista juridiessa sukupuolessa, ei biologisessa sukupuolessa.) Tästä johtuukin se, että nainen panostaa yhteen munasoluun joka on suurempi kuin siittiö. Tämä oogamia on eläimillä yleistä.
Koska panostuserot ovat olemassa, se vaikuttaa lisääntymisstrategioiden valintaan. Koiras voi tuottaa paljon jälkeläisiä eri naaraiden kanssa, joten valikoinnin tarvetta ei ole. Niillä naarailla joilla ei ole kalojen mädinruuttauksen kaltaita massalisääntymistä, jotka lisääntyvät rajallisemmin, on syytä panostaa enemmänkin puolison laatuun. Kun voi tulla raskaaksi vain yhdelle kerrallaan, on tämä evolutiivinen perustelu harkita kaksi - tai jopa kaksikymmentä - kertaa ennen kuin aloittaa lisääntymistoimet. Naaraan kannattaa olla valikoiva. Naisten kannalta tämä on oleellista koska raskaana ollessa on yleensä vain yksi vauva kerrallaan (toki poikkeuksia on, mutta ei sieltä mitään sataa vauvaa kerralla putkahda koskaan.) ja lisäksi noilla jälkeläisillä on pahana tapana pyöriä vuosikausia nurkassa vaatimassa työpanostusta. Tämä sitouttaa jälkeläiseen.
1: Ihmisillä miesten osallistuminen tosin tasapainottaa tätä eroa, kun he voivat panostaa jälkeläisiinsä kotona. Raskauden ero silti jää. Miehen panostusintoa voi tosin vähentää se, että heillä on episteeminen epävarmuus jälkeläisestä. Nainen tietää aina että lapsi on hänen. Mies tietää varmasti ja taatusti vain oman osuutensa siitä mitä on mennyt sisään, mutta se suhde siitä mitä sieltä tulee ulos jää arvoitukseksi. Ei välttämättä suureksi arvoitukseksi, mutta pieneiksi kuitenkin..
Lopputuloksena syntyy tilanne, jossa miehen vähäinen panostus ja naaraan suuri panostus ovat epäsuhdassa keskenään. Karkeasti sanoen lopputulos on se, että miehillä on "arpapeli" jossa voiton todennäköisyys on pieni, mutta voitto suuri. Kun taas naarailla arpapeli on siinä, että he todennäköisesti voittavat mutta voitto on pieni. ; Siksi naiset joilla on maailmanennätyspaljon lapsia eivät ole enää edes samassa mittasuhdemaailmassa kuin maailmanennätysmäärän jälkeläisiä siittäneet miehet. Luonto ei tässä kohden kuitenkaan vähennä koiraiden määrää ; Evolution kannalta kun se, mikä kiinnostaa on kelpoisuus. Ei se, elääkö eliö onnellisen elämän.
Jos oletetaan että sukupuolijakauma on biologinen ominaisuus. (Miksi emme muka olettaisi näin? Ei se kasvatus ainakaan muuta poikia tytöiksi. Ainakaan kun viimeksi katsoin.) Tällöin voidaan kuvitella tilanne jossa koiraita on vähän ja naaraita on paljon (tilastollisesti prosenttijakaumina, ei olla kiinnostuttuja itsessään yksittäisistä lukumääristä vaikka tietysti prosenttiosuus onkin teknisesti suora seuraus näistä.) Tällöin koiraan kohdalla tilanne on se, että keskimäärin jäljellä olevat koiraat saavat paljon jälkeläisiä. Tämä on erittäin kannattavaa heidän kelpoisuudelleen ; Heidän geeninsä yleistyvät populaatiossa. Joten sukupuolten määrä tasoittuu kun koiraiden tilastollinen osuus kasvaa. Onhan lisääntymiselle edullista olla koiras kun naaraita on paljon käytössä. Mutta jos koiraita onkin paljon enemmän kuin naaraita, vain harva pääsee lisääntymään ja tämän vuoksi kannattaa panostaa naaraisiin jotka sentään takaavat "vakaan arvan ja pienen voiton". (Kysymys on tietysti suloisista vauvoista ja poikasista, mutta niiden lukumäärää voidaan lähestyä voiton odotusarvon metaforalla ilman että geneettiset ilmiöt kelpoisuuden määrittymisen taustalla vääristyvät.)
Lopputulos on se, että biologia pakottaa miehet elämään markkina-arvoteorian olosuhteissa. Naiseen ne eivät kuitenkaan samalla tavalla koske. Tämä selittänee osittain sitä miten Laasasen on vaikeaa käsittää sitä miksi naiset eivät usein panosta omaan markkina-arvoonsa. (Tosin vapaat seksuaalimarkkinat vaikuttavat jossain määrin naisiinkin kuten aikaisemman linkkaukseni pettyneet naiset kuvaavat. En edelleenkään usko puhtaaseen geneettiseen determinismiin, eikä kenenkään pidäkään.)
Toinen jännittävä asia - mikä biologian kohdalla tulee markkina-arvoteoriaa miettiessä vastaan - on seksuaalinen antagonismi. Se on nimenomaan sosiaalisilla eläimillä esiintyvä ilmiö. Ihmiset ovat yltiösosiaalisia, joten ilmiön yhdistäminen meihin on varsin perusteltua. Siinä on havaittu että seksuaalivalinta ei ole kovinkaan suoraviivaista.
Seksuaalisen antagonian hengen saa hyvin esille kun viittaa siihen mitä Rice (Fanittamani tutkija, jolle lähetin ensimmäisen tiedemiesfanipostini ja jossa oli kysymyksiä hänen tutkimuksistaan ja johon hän vastasi ihanasti. Sääli että viesti ei ole enää minulla tallessa koska sen aikainen sähköpostipalveluni lakkasi kokonaan toimimasta jo useita vuosia sitten) ja Holland tekivät hämähäkeillä. He tutkivat niiden soidinmenoja ; Oli hämähäkkejä joilla oli tupsuja jaloissaan. Niiden soidinmenoihin tupsut kuuluivat. Niiden lajien naaraat olivat kuitenkin lähes immuuneja niille. Sen sijaan niiden hämähäkkilajien joilla koirailla ei ollut tupsuja ne vaikuttivat. Tämä tuntuu ensiajattelulla omituiselta ja "evoluutionvastaiselta". Mutta se on juuri päin vastoin. Tämä on seksuaalisen antagonian syvässä ytimessä.
Matt Ridley kuvaa tätä tilannetta kirjassa "Perimä - ihmisen historia 23 kappaleessa" sivulla 120, aiheena esimerkiksi seksuaalivalinnan klassikkoesimerkki, riikinkukon pyrstö "...riikinkukkojen pyrstö kehittyi todellakin viekottelemaan naaraita, mutta näin tapahtui, koska naaraat kehittyivät entistä kestävämmiksi tämänlaiselle viekoitukselle. Koiraat itse asiassa käyttävät soidinmenoja korvatakseen fyysisen pakotuskeinon ja naaraat käyttävät syrjintää kontrolloidakseen parittelun ajankohtaa ja lukumäärää." ... "Toisin sanoen naaraat kehittyvät vähitellen niin, että niiden oman lajin koiraiden soidin ei sytytäkään, vaan päinvastoin vaikuttaa negatiivisesti. Seksuaalinen valinta on siten ilmaus viekoittelugeenien ja vastustusgeenien seksuaalisesta antagonismista." ... "... mitä sosiaalisempi ja kommunikoivampi laji on, sitä todennäköisemmin se kärsii seksuaalisesti antagonistisista geeneistä, koska sukupuolten välinen kommunikaatio lisää seksuaalisesti antagonististen geenien menestystä. Ihminen on planeettamme sosiaalisin ja kommunikatiivisin eläinlaji. Yhtäkkiä rupeaa näyttämään selvältä, miksi ihmislajin sukupuolten väliset suhteet ovat sellainen miinakenttä ja miksi miehillä on niin eri käsitys seksuaalisen häirinnän merkityksestä kuin naisilla."
Näin ollen biologiamme rakentaa luonnostaan sen, että osa miehistä jää ilman ja toiset saavat enemmän (keskimäärin hyvä) naiset taas ovat lähempänä sitä että kaikki saavat tarpeeksi (poikkeuksia toki on, muistakaan "Voiman" sinkkubileet). Seksuaalinen vapautuminen ei kuitenkaan vähennä tätä vaan lisää tätä eroa ; Miehissä on entistä enemmän supervoittajia ja superhäviäjiä ; Niitä jotka saavat seksiä lukuisilta naisilta ja niitä jotka elävät pakkoselibaatissa. ; Samalla korostuu se, mitä olen usein korostanut kritisoidessani markkina-arvoteoriaa. Siinä keskitytään yksinkertaisiin strategioihin joilla on suoraviivainen lopputulos. Yksittäinen piirre - tietty lopputulos. Seksuaalisen antagonian perusydin on siinä että ei ole mitään yhtä voittoisaa strategiaa. Niiden kohdalla menneisyydessä toimivia kikkoja joudutaan joko vahvistamaan ja ylikorostamaan, tai sitten vaihdettava niistä kokonaan pois. (Kaikki keinot jotka peittävät tätä eroa ovat kannattavia koiraalle, mutta ne tarttuvat siihen syyhyn jonka vuoksi naaralla on se valikoivuus in first place, eli naaraalle on kannattavaa taistella näitä manipulointeja vastaan.) Tämä on tietysti ikävää koska jo markkinatalos tuntee tiettyyn kohdeyleisöön kohdistamisen tehot, jotka ovat selkeästi puuttuneet markkina-arvoteorian kannattajien analysoidessa esimerkiksi naisten ottamia tatuointeja.
Se, mitä markkina-arvoteorioiden kannattajat harvemmin nostavat esiin, huomaavat tai myöntävät, on se, että kaikki millä tätä markkina-arvon syntyä estetään ovat kontrollia. Talousliberalismissakin täysi vapaus johtaa tuloerojen maksimoitumiseen. Tätä rajoitetaan kontrollilla. Kontrollin keinoja markkina-arvon kohdalla on taatusti lukuisia. Mutta ne tiivistyvät jotenkin seuraavien teemojen ympärille : (a) Korkeasti markkina-arvoiset miehet kieltäytyvät enemmän naisista. Näin ollen he eivät esimerkiksi perusta haaremeita. (b) Naiset ovat siveitä ja sitoutuvat vain yhteen mieheen kerrallaan. Yksiavioisuus yhteiskunnan koko tasolla estää markkina-arvon syntymisen koska miehiä ja naisia on karkeasti ottaen yhtä paljon. (c) Naiset eivät valikoi puolisoaan vaan parisuhde toteutetaan joko arpomalla tai muutoin päätännän siirtäminen pois seksuaalivalinnasta eli pohjimmiltaan naisen mieltymyksistä.
Eli seksuaalisen vapautumisen seuraus, joka on rakenteellisen vainon totaalinen poisto, lähinnä vahvistaa näitä luonnollisia eroja. ; Mikä on tietysti normaalia. Kun rajoite (ei intentio, vaan seuraus) poistetaan kasvaa se asia jota se estää.
1: Talousliberaalien ajattelutavan mukaan markkina-arvoteorian jotkut fanittajat katsovat että tässä on syytä lietsoa sitä henkeä että menestys johtuu ansioista ja tappio on yrittämisen puutetta, jolloin menestyvät miehet pesevät kätensä siitä että nainen ei ole tässä yksin. Jos mies ei haluaisi siitä alati, he kieltäytyisivät naisista jotka ottaisivat korvikkeeksi "alemman markkina-arvon miehen" ja täten erot kaventuisivat..
Karkeasti sanoen en siis usko että seksi varsinaisesti on kauppatavaraa, mutta ajatus siitä että parisuhteessa molemmilla on jotain annettavaa on silti järkevä. Nainen ei siis todellakaan ole vauvantuotantolinja tai seksintarjoamistehdas. Markkina-arvoteoriassa on silti oleellisesti oikeita huomioita siitä miten seksuaalinen menestys ei jakaudu tasaisesti ihmisten kesken. (Ja että ilman jäävät juuri ne miehet joiden kaltaisia feministinen ideologia tukee, feministien seksikäyttäytyminen kun ei tue tätä. On toisalta ihan ymmärrettävää ja kunnioitettavaakin että ideologiat jätetään makuuhuoneen ovelle.)
Markkina-arvoteorian suurin ongelma on kuitenkin siinä samassa kohdassa missä feminisminkin ; Ne näkevät kaikki epätasaiset jakaumat, yliedustukset ja aliedustukset, merkkeinä rakenteellisesta vainosta. Kaikki tiivistyy valta -käsitteen ympärille. Ja tästä ei seuraa mitään kaunista koskaan. Ei siksi että se ei tarjoaisi hyvää näkökulmaa, vaan siitä että se on täsmälleen yhtä väärin kuin täysin vanhan mallinen geneettinen determinismikin jossa kaikki käyttäytyminen nähdään pelkästään geenien kautta. (Ei toimi edes eläimillä tämä.)
Kaiken ytimessä ei ole seksin määrä (joka on miehilläkin keskimäärin hyvä) vaan sen jakautuminen. Eikä kyseessä ole yhteiskunnan rakenteellinen vaino. Se on biologiaa jota kulttuuriset rajoitteet ovat ennen kontrolloineet. Live with it. Oikein muutakaan ei voida. Kumpaankin suuntaan tapahtuvissa pyrinnöissä on kysymys aivan samalla tavalla intresseistä ja valtapyrinnöistä.(~ Pyrinnöistä jotka koskevat kelpoisuutta. Niistä puuttuu vaistoluonteensa vuoksi tarkoituksellisuus, intentio. Mutta painostus on ja se kohdistuu toisten intentioita ja tavoitteita vastaan ja se helposti koetaan vastapuolella samaksi kuin rakenteellinen intentionaalinen vainoaminen.)
Kirjoittaja on tasa-arvon kannattaja mutta kieltäytyy feminismin ja profeminismin. Hän on nörtti & betamies, jolla on paljon naispuoleisia ystäviä jotka "haluavat olla vain kavereita". Takana myös keskivertoa suurempi määrä lyhytaikaisia parisuhde yritelmiä joiden perusluonne ei ole ollut sukupuoliseksittelyssä. Menetti neitsyytensä vasta 20 -vuotiaana. Heteroseksuaali. Pitkäaikaisessa yksiavioisessa parisuhteessa. Naimisissa. Saa seksiä riittävästi, noin laajalta kannalta katsoen. On perheessä se, joka haluaa keskimäärin harvemin ja vähemmän seksiä. Harrastaa kuitenkin myö sekä soidinmenoja ja runkkaamista, koska aina ei saa mitä haluaa. Ei pidä naista tai kauppatavarana, mutta näkee että vapaaehtoinen prostituutio on mahdollista (vaikka ihan toisin onkin varmasti yleensä). Ei pidä parisuhdetta vaihtokauppana vaan vastavuoroisuutena, mutta silti markkina-arvoteoria antaa muutaman hyvän oivalluksen. Pitää pornoa teoriassa hyvänä, käytännössä laaduttomana. Pitää animepornoa wictimless crimenä. Uskonnoton libertiini. Mitä muuta taustatietoa haluatte ad hominem -myllyynne? Ihmisen kauttahan kaikki asiat murskataan, eikä argumenttien. ; Siksi on oikei nysvätä siitä saako taloustieteen termejä käyttää sen sijaan että mietittäisiin kuvaako näiden metaforien taustalogiikka yhteiskunnassa. Siksi on okei nysvätä vastutajastaan olkiukkoja ja kritisoida ilmiötä asiavirhein, eli kritisoida tuntematta kritiikin kohdetta. Vaikka se mitä hyvästä perustelusta opetetaan ensimmäisenä on se, että kritiikkiä ei voi tehdä tuntematta kritiikin kohdetta. Ilman tätä kun ei ole tarkasteluperspektiiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti