Pieni sininen kirja

"Project Blue Book" oli USA:n ilmavoimien UFOtutkimusta koonnut tutkimusryhmä. Perimmäisenä tarkoituksena oli selvittää onko avaruusolentojen hyökkäys turvallisuusongelma. Blue Book oli melkoisen suuri projekti jota johti UFOihin myönteisesti suhtautunut tähtitieteilijä Hynek. Prjoekti kokosi toimintansa aikana 12 618 uforaporttia, joista tausta selvitettiin 11 917 (~99.45% kaikista tapauksista) ja niistä valtaosa havaittiin luonnollisiksi ilmiöiksi tai ihmisten väärintulkitsemiksi kohteiksi. Joukkoon livahti muutama tahallinen huijausyrityskin. 701 (reilut puoli prosenttia) jäi tunnistamattomaksi. Yhdenkään taakse ei onnistuttu linkittämään avaruusolentoja.

Monien skeptikkojen suosima selitys näille projekteille on itse asiassa harhautus. Armeija kykeni tekemään omia kokeitaan ilman että huomio kiinnittyi niihin. Sillä jos ihmiset näkivät sotilaallisia kokeita ja he olivat kuulleet avaruusolennoista, heidän mielensä livahti oleellisesta kiinnostavaan. Sotilaallinen koe ei ole yhtä kiinnostava ja mielikuvitusta kiihottava kuin avaruusvierailijat ja huomio keskittyy joron jäljille. Ja näin armeija sai testailla paremmassa rauhassa.

Pekka Himasen "sininen kirja" on saanut hieman samanlaisen vastaanoton ; Iltapäivälehdet ovat tuoneet esille sitä että kirja on ollut hinnakas. Ja että Himanen on juopotellut. Niiden keskiössä ei ole se, että sininen kirja olisi harhautus vaan että kirja on vedätystä jossa Himanen on loinen kansakunnan varoilla. Näissä tartutaan tieteellisen ja filosofisen keskustelun kannalta melko irrelevantteihin piirteisiin, jotka voivat olla poliittisesti relevantteja.

Filosofian puolella harhautuargumentiikka sen sijaan tule esille vahvasti:
Jukka Hankamäki taas on tarttunut tekstin retoriseen tasoon. Hän kuvaa sitä hämmentäväksi. "Himasen lauseiden jälkeen ihmiset alkavat kaivata takaisin hallituksen omia kannanottoja ja pitävät niitä jälleen täysin selkeinä ja ymmärrettävinä!" Fraasien tehtävänä on siis itsetarkoituksellinen hämmennys. Hankamäkikin on avaruusolentolinjalla ja vertaa Himasen taktiikkaa UFOihin seuraavalla tavalla "Aivan samalla tavoin Yhdysvaltain hallitus harhautti kansalaisiaan 1950-luvulla. Se tuki Roswellin ufoista liikkuneita huhuja ”ottamalla ja ne vakavasti” ja peittääkseen sitä kautta alueella tekemiään sotilaallisia kokeita. Pekka Himanen on siis eräänlainen ”Roswellin ufo”, marakatti, jonka Sinistä kirjaa tukemalla hallitus koettaa peittää ”Mustan kirjan” toimintafilosofian" On oleellista huomata, että retoriikkataso ei arvioi Himasen argumentteja. Tosin analyysi voi tätä kautta olla hyvä mietittävä koska arvio kuitenkin pitää sisällään sen, että Himasen kirjan perusidea on onnistu tulkitsemaan ja on havaittu että se on tietty. Retoriikan hämäryys voidaan aivan perustellusti tulkita hämäykseksi kun samanlaisuus on huomattu.

Vahvemmin argumentaatiotasolle menee Relander, joka arvioi "Helsingin Sanomissa" että kirjassa on ministeriön ääni. "Teoksen ehkä suurin ongelma on siinä, että kirjoittaja ei liiku omalla alueellaan filosofiassa, vaan talous- ja yhteiskuntatieteiden puolella. Siksi Himanen on pakotettu vastaanottamaan näiden tieteenalojen virallisen konsensuksen ikään kuin totena. Tekstissä ei käydä minkäänlaista keskustelua siitä, minkälaisin taustaoletuksin taloustieteen valtavirta operoi. Jos valtionvarainministeriö on jotain laskenut, asia on sitten niin." Relanderkin huomaa yhteyden ja hänen tulkintansa on hieman erisävuinen kuin Hankamäellä. Relanderilla mukana on huomio siitä että Himanen enemmänkin kokoaa kuin luo. Himanen ei tutki, vaan huuhtoo ideoita muiden tutkimuksista. (Rehellisesti sanoen ; Tämä onkin hyvin usein filosofin osa nykypäivänä. En pidä tätä ongelmana.) Himasta kuvaa myös laajempi omaleimaisuuden puute. Ideat ovat tuttuja ja toistettuja. Eli kirjan arvo ei ole ideoiden antamisessa ja ratkaisuissa vaan korkeintaan siinä että kaikki saadaan yksiin kansiin.

Suomen Kuvalehdessä taas kuvataan miten Himanen itse asiassa käyttää hämärää kieltä sen vuoksi että kyseessä on asioiden ilmaiseminen toisenlaisella kielellä "Tekniikka on sama kuin Himasen edellisessä löysän ajattelun pamfletissa Kukoistuksen käsikirjoitus: tartutaan suomalaisten arvostamaan asiaan ja kuvataan se amerikkalaisten ekonomistien näkökulmasta. Ensin kohteena oli kulttuuri, nyt hyvinvointi." Kirja on siis ennästään tuttujen ainesten kokoamista ja esittämistä uudenlaisella kielellä, jossa leimallista on tietty hämäryys.

Juhani Kahelin kuvasi tätä tiivistyksellä ; "Valtion varoilla tuotettu Sininen kirja on teennäisen itsevarma ja mahtipontinen, retorisella filosofialla kuorrutettu. Kun kuorrutus pyyhitään pois, jäljelle jää kokoomushenkinen kova ydin: hyvinvoivat ja hyvin palkitut osaajat, tulovero alas, arvonlisävero ylös. Himasen filosofiana on tietämättömyyden huntu: kukaan ei voi ennalta tietää, mihin lokeroon maailmassa tipahtaa. Sovelsivatko Katainen ja maan hallitus tietämättömyyden huntua tilatessaan Sinisen kirjan suoraostona Himaselta ilman julkista tarjousmenettelyä? Miksi vain Himasella oli mahdollisuus kirjoittaa Sininen kirja? Sitäkö tarkoittaa mahdollisuuksien yhtäläisyys (kirjan sivu 32)? Miksei minulla tai sinulla ollut samaa mahdollisuutta? Onko suoraostomenettely lain, tutkimusrahoituksen kilpailuttamisen, tiedepolitiikan ja rawlsilaisen etiikan mukainen?"

Omia sanojani laitan muiden lainaukseen sen verran, että pidän siitä että Himanen haluaa siirtyä instituutioista yksilöihin, että hän panostaa mielenterveystyöhön ja korostaa että se ei ole kansantaloudenkaan etu. Hän puhuu ihmisten hyvinvoinnitsa ja ekologiasta, jotka on aiheesa yleensä ohitettu ;Oikeistopolitiikassa edistyksen hintana on helposti ihmisten onnettomuus ja ekologiset ongelmat. Joten Himasen näkökulmat ovat enemmän kuin tarpeen. (Jos nämä ovatkin kliseitä, ne ovat hyviä kliseitä. Ja rehellisesti sanoen ne lausutaan useammin kuin niitä toteutetaan. Se, että lause on tuttu ei tarkoita että se on myös noudatettu. Himanen tosin jää kirjoittajaksi ei toimijaksi.) Itse asiassa pidän myös Himasen soveltamasta Rawlsin tietämättömyyden verhosta. Se on oleellisen hyvä tapa miettiä yhteiskunta-asioita.

Kuitenkin kun yhdistän Himasen "Fifty-fifty" -mallin jossa puolet ajasta tuottettaisiin hyvinvointia ja toiset puolet vastaanotettaisiin. Tämä kuulostaa hyvältä, lähes downshiftaavalta mallilta. Kunnes huomaa että Himanen onkin ajamassa työurien venyttämistä. Ja hän ei myöskään pidä työtauoista joita mielenterveysongelmat tuovat työelämään. ~ Minun silmiini näyttää siltä että Himasen malli vaatii tuonpuoleista elämää jonne valtio maksaa paranormaaliveroa. Sillä näen järjestelmissä sen työn korostamisen, en sitä vapaata. (Ymmärrän tämän perustelun toki Himasen omalla elämäntavan puolustamisen kautta. En vain ymmärrä sitä miten tämä malli saataisiin toimimaan annetuilla ehdoilla.)

Muutoinkin Rawlsin tietämättömyyden verhon vaikeutena on samastumisongelma. Ihminen joka on tietämättömyyyden verhon takana ei tiedä keneksi joutuu yhteiskuntaan. Tämä voi ajaa heitä miettimään köyhiä ja heikkoja. Ongelmana on vain se, että heikon ja köyhän elämä on niin erilaista verrattuna varakkaampana olemiseen, että on kyseenalaista että menestyneen ihmisen elämänkokemus sallii sitä että tietämättömyyden verhon takana tiedettäisiin oikeat ratkaisut. Kun tilaa ei ymmärretä sen ongelmat korjataan mielikuvilla.

Esimerkiksi Kokoomuslaisten on usein vaikeaa ymmärtää sitä että nykykulttuurissa työ ja palkka eivät ole toisiinsa sidottuja. He eivät näe että yrittäminen ei ole ratkaisu ongelmaan. Sillä on paljon tilanteita joissa työtä tekemällä ei tienaa. Ja on tilanteita joissa työtä tekemättä tienaa. Kokoomuslainen hyvinvoiva ei osaa kuvitella sitä miten paljon työtä köyhäilijä voi joutua tekemään ilman että tienaa. Näkisin että yritys ei ole se, joka on aina oleellisin ero (toki "patalaiskoja luusereita" jotka eivät ole askeetteja vaan hedonisteja mutta jotka eivät silti työskentele saavuttaakseen nämä asiat vaan haluavat ne ilmaiseksi on ja heitä tulisi toppuutella tekemiseen) oleellisempi ero näyttää liittyvän esimerkiksi sosiaaliseen pääomaan (joka liittyy opiskelussakin esimerkiksi siihen maksavatko vanhemmat yliopiston sisäänpääsykoekursseille) sekä yleiseen kompetenssiin. Mitä tekee ahkera mutta tyhmä ihminen jolla ei ole talousvainua tai älyä siitä millä yhteiskunnassa tienaa? (Minäkin ajattelin että filosofit luokitellaan siten, että käytännöllisen filosofian laitokselta valmistunut ei saa käytännössä töitä kun taas teoreettinen filosofi ei tienaa edes teoriassa. Sitten Himanen falsifioi tämän oletuksen.)
1: Esimerkiksi itse kannustaisin yrittämiseen. Yritysverot pitäisi siis saada maksimaalisen mataliksi. Vastustan kuitenkin sitä mistä rahaa yleensä tulee. Eli niistä joissa työmäärä on irrotettu tuloista. Tässä taustalla on Talevin ajatus tienauslähteiden luokittelusta. Hänhän jakaa työt esimerkiksi suutareihin jotka tekevät kenkiä ja tienaavat työtuntia kohden tietyn määrän rahaa. Näissä rikastuminen on hyvin vaikeaa. Sen sijaan kenkämallien suunnittelija tekee työn kerran, metauttaa sen ja suutarit maksavat hänelle mallin kopioimisesta. Näin hänen ei tarvitse välttämättä tehdä työtä koskaan yhden muotimallin keksimisen jälkeen. Laittaisin tämänlaisiin tulonlähteisiin aivan helvetinmoiset verot. Tai sitten nämä mallit olisi myytävä kertaheitolla ilman että siitä tulisi pysyvä tulonlähde. Näin työ saataisiin paremmin kiinni tienaamiseen ja voitaisiin rehellisesti sanoa että yrittämällä tienaa...

Näyttääkin siltä että Himanen ei tee pelkästään sitä että hän muotoilee suomalaiset arvostukset kokoomuslaisin termein. Hän myös ainaa kokoomuslaista optimismia ja ilmaisee sitä humanistihössöttäjien kielellä. ; Näiden systeemistä toiseen siirtymisten kohdalla olen yleisesti ottaen ns. helvetin paranoidi. Sillä tämänlaisissa siirroksissa syntyy helposti kategoriavirheitä joiden huomaaminen on erittäin vaikeaa.

Ymmärrän toki sympata Himasta, sillä itsellänikin retoriikka on heikolla tolalla. Eikä minuakaan helppolukuiseksi ole kehuttu. Minuun verrattuna hän ei sentään kiroile ja vittuile. Lisäksi olemassaolevien ajatusten tiivistäminen ja kokoaminen on yllättävän usein se filosofin homma. Heidän tehtävänään on myös miettiä sitä miten jokin ajatusrakennelma on tehty, ottaa sen yhteisvaikutukset ja toiminnat selville. Ja tämän jälkeen siirto toiseen systeemiin on parhaimmillaan vain retorisen tason vaihtaminen ; Ammattialan kieli vaihtuu.

Kuitenkin koko ajan tätä teosta, kieltämättä pintapuolisesti lueskellessa, päässä kaikersi sellainen omituinen ajatus että teksti ei ole mitenkään erityisen superhieno. Olo oli vähän kuin lukisi omaa blogiaan joka on siivottu poliittisesta epäkorrektiudesta, riskinotosta ja jossa asiavirheitä on yritetty välttää äärimmilleen. Ja tästä ei voi syntyä mitään muuta ajatusta kuin se, että tämä blogi on tehty ilmaiseksi. Tai teknisesti ottaen ei ilmaiseksi. Síllä arvioidessani tiedekirjojeni määrää, havaitsin että olen kuluttanut useamman tuhat euroa pelkkään tiedekirjallisuuteen. Olen sentään lukenut ne teokset ja niiden sisällöstä jokin murto-osa olisi mielessäni joka tapauksessa. Mutta silti. Tämä on persnettoblogi, joka on vaatinut paljon vapaa-aikaa. Pelottaakin se, että Himanen laskuttaa ja tienaa sellaisesta toiminnasta joka taas on itselleni vapaa-aikaa. Hän siis saa samalla toiminnalla itselleen "fifty-fifty -vapaata". Kun taas minun pitäisi alkaa enemmän ja enemmän "fifty-fifty" tekemään töitä. (Olen toki työelämässä, en työtön. Enkä ole valtion aloilla eli olen alueella joka tuottaa verotuloja valtiolle muiden käyttöön.)

Kaikesta jää jäljelle hieman pelko siitä että ensin on vallitsevan järjestelmän toimintasuunnitelma. Sitten tilataan tutkimus. Joka on tehty vallitsevan järjestelmän keinoilla tutkimus. Tämä on järjestelmän toimintasuunnitelman mukainen. Näin se, mikä oli aluksi asti ollut suunnitelmissa saa "tutkittua tietoa" leiman, ja jossain aikamoinen määrä rahaa vaihtaa omistajaa. Mitään muuta muutosta tässä ei tapahdu, ja mitään riskiä vallitsevan suunnitelman romuttumiselle ei käytännössä ollut ; Joku voisi kutsua tätä prosessia nollatutkimukseksi. Itse asiassa joku voisi pitää tätä nollatutkimuksen määritelmänä. Ja jos tutkimus on nollatutkimus, sen perustelujen oikeudellisuudella ei enää tavallaan ole järkeä. Tiedetään että panostetut resurssit olivat turhia.

Näin ollen yhteydet sinisten kirjojen välillä ovatkin hyvin suuria. Molemmissa on kenties argumentatiivisesti perusteltua sisältöä. Mutta ne ovat tältä osin nollatutkimuksia. Niiden tärkeänä funktiona näyttää olevan hämääminen huomio muualle kun toisaalla tehdään jotain. Yksi erokin löytyy: USA:n ilmavoimat lopetti UFOtutkimusta kun se päätteli että se on resurssien ja ajan tuhlausta. Hallitus taas keksinee muutamia lisäsyitä siihen miksi tämä panostus oli hyvä ja perusteltu, kenties jopa sellainen joka pitäisi toistaa. (Mutta jos tämä toistuu, niin rehellisyyden nimissä olen valmis tekemään toimen. Tehkää vain tarjous, olen taatusti halvempi. Ja ainakin sata kertaa sekavampi, mutta Himasta hauskemmalla tavalla. Enkä tallaa humalassa koirien päälle. En vaikuta norsunluutornieliitiltä. Lisäksi olen lahjottavissa ja kiristettävissä.)