"Tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin
näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan."
(Mark. 9:1)
Viime viikolla tiivistyi vuosikausien odottelu. Nimittäin sen odottelu että 2012 väitetään olevan myytillinen maailmanloppuvuosi. Vuodesta on kohkattu useampia vuosia, joten tällä hetkellä elettävä totaalisen epäonnistumisen jälkeinen tila on seesteisyydessään ihanaa. Kuitenkin se, mitä entisistä maailmanlopuista tiedetään, on se, että epäonnistuminen ei merkitse kovin paljoa. Ei vaikka se olisi lukkoonlyöty.
Elämme itse asiassa kulttuurissa jossa maailmanlopunhöyrähtäminen on enemmänkin normi.
Osasyynä tähän on varmasti kristillinen kulttuuri. Sillä vaikka monissa kulttuureissa on käsitelty maailmanloppua, kristinuskon ydinteemat palautuvat eskatologiaan, lopun aikaan ja lopun ajan merkkeihin. Siinä missä muut kulttuurit joko pitävät maailmantuhoa jonain kaukaisena asiana joka ei kosketa ihmiselämää tai jotka yrittävät estää ihmisen elämälle relevanttia mutta potentiaalista maailmantuhoa esimerkiksi ihmisuhrein on kristillisen kulttuurin valitsema tie siinä että lopun ajat ovat ihmisen elinajan aikana relevantteja, tuho on vääjäämätön - ja tämä on jotenkin hyvä juttu.
"Napoleonin komplekseissa" kerrotaankin siitä että itse asiassa muut syyt. Ydinsota ja ilmastonmuutos ovat ihmisille relevantteja riskejä. Nämä lietsovat niitä uskonnon piirteitä joissa maailmanloppua on veivattu. Jos näitä ilmiöitä ei olisi, näistä puolista oltaisiin enemmän hiljaa. "1900-luvun aikana länsimainen kulttuuri on pitkälti normalisoinut maailmanlopun teemana. Kyse ei ole sekopäiden päin honkia laskemista "raamatullisista" excel-taulukoista, vaan siitä, että maailmanlopusta ja erilaisista maailmanlopuista on kuluneen vuosisadan ajan tullut henkisen kulutuskulttuurimme valtavirtaa. Kaunokirjallisuudessa, elokuvassa ja sarjakuvassa apokalyptiset ja postapokalyptiset tapahtumat eivät ole mitenkään epätavallinen aihe." ... "maailmanlopputematiikan valtavirtaistumiselle on myös asiallisia syitä. Kylmän sodan aikana mahdollisuus jos ei maailman, niin ainakin pitkälti globaalin sivilisaation tuhosta nousi esiin eräänä lähitulevaisuuden mahdollisuutena. Globaali ydinsota ei sinänsä olisi mitenkään sen yliluonnollisempi tapahtuma kuin vaikka Oolannin sota, mutta se tarjosi konkreettisen uhkan liki täydellisestä tuhosta. Tämä uhka myös lietsoi uskonnollisten fanaatikkojen ylivilkasta mielikuvitusta yhä hullumpiin tulkintoihin tuhansien vuosien takaisten tekstien kuvitellusta voimasta ennustaa Kashmirin kriisiä tai Turkin asehankintoja."
On lisäksi hyvä huomata, että maailmanloppuennustusten pieleenmeneminen on tavallista. "nyt sitten kuitenkin pitäisi tapahtua jotakin apokalyptisen mullistavaa. Paskan marjat. Onhan näitä törppöjä nähty jo ties kuinka kauan, ja aina he ovat nolanneet itsensä, nuo säälittävät pölvästit." Mutta niihin suhtaudutaan usein itsepelastelevasti. "Jehovan todistajain tyhmät ja vastuuttomat johtajat ovat sekoilleet kaikenlaisia apokalyptisiä merkityksiä erilaisille vuosiluvuille. Koska varsinaisesti Kristus ei ole näemmä palannut, on näitä typerehtimisiä sittemmin liikkeen selkärangattomien selittelijöiden toimesta selitelty siten, että kyseessä ei koskaan minkäänlainen ennustus ollutkaan. Jos ei alun perinkään olisi hullu ja laskisi asioita päin persettä väittäen juttujaan erittäin luotettaviksi, niin ei ehkä tarvitsisi turvautua tällaiseen halveksittavaan semattiseen hiuksenhalkomiseen jälkikäteen."
Kulttuurissamme maailmanloppukulttilaisiin suhtaudutaan toki yleisesti huvittuneisuudella. Mutta toisaalta heitä puolustetaan melko tiukasti. Kristinuskossa syynä on uskonnon omituinen suhtautuminen profeetoihin ; Kun he puhuvat näyistään, on näkyjen pilkkaaminen helposti Pyhän Hengen pilkkaa. Samalla vääristä profeetoista varoitellaan. ~ New -Age -tyylisten puolustukset taas nojaavat samantapaiseen strategiaan jossa sävytys on tosin ihmisläheisempää ; He syyttävät ad hominemista. ; Heillä on ytimessä retorinen kysymys mallia "Jos Nostradamus ja idän viisaat [vaihtuvat tilanteen mukaan tietysti] ovat vuosituhansien aikana sanoneet jotain, niin voisivatko he muka olla väärässä?" Jos väittää heitä vastaan, loukkaa näitä viisaita typeryksiksi ja hoopoiksi. Syyte siitä että epäily olisi herjaavaa on tietysti mahdollista jos ja vain jos ainut millä argumentti nojaa on auktoriteettiin vetoaminen ; Jos ainut varsinainen argumentti tapahtuu ihmiseen vetoamalla, ei tätä tietysti voi kritisoida tarttumatta henkilöön.
Maailmanlopun käsittelyn kulttuurimme on sellainen että maailmanloppua käsitellään usein uskon ja vakaumuksen kautta. Sitä taas vastustetaan muuta kautta. Lisäksi moni on huvittunut siitä miten kukaan on Jehovan Todistaja, kun heidän ennusteet ovat epäonnistuneet. Se, mikä tässä jää helposti huomaamatta onkin se, että itse asiassa kristinuskossa on tehty juuri samoin. Molemmissa on vain jälkikäteenmuuntelun merkkejä. Asioita on selitetty parhain päin ad hoc.
Jos meillä on hypoteesi, jota emme apriorisesti nollaa, vaan jota avomielisesti käsittelemme vaihtoehtona. Ja että tämä hypoteesi sanoo että Jeesus oli epäonnistunut profeetta Jehovan Todistajien perustajien tapaan. Tämä ehdottomasti sopisi hyvin yhteen monien erikoispiirteiden kautta.
1: Johannes Kastaja julisti eskatologiaa jonka puheissa tuomio oli lähellä. Koska Jeesus oli hänen kastamansa, se kertoo siitä että Johannes Kastajan teologiassa oli harvinaisen paljon järkeä. Itse asiassa voidaan jopa sanoa että Jeesus julisti samaa viestiä.
2: Jeesuksen "ihmisen poika" -vertaukset voidaan nähdä alluusioina jotka on vedetty Danielin kirjasta. Jeesus on lainannut tätä koska teksti oli jo olemassa hänen elossaollessaan. Se oli yleisölle tuttu. Danielin "ihmisen poika" oli apokalyptinen hahmo. ; Itse asiassa kun mietitään UT:n kirjoituksia, korostetaan kiirehtimistä. Jeesus pyytää ihmisiä jättämään kaiken ja seuraamaan häntä. Itse asiassa Jeesuksen lausumissa jopa omien vanhempien hautajaiset ovat vähemmän tärkeitä. Piti jättää kaikki, ostaa miekka ja seurata.
3: Jeesuksen immersiopuheet (viimeisimmät ensin, pienet ovat suuria) eivät olleet kulttuurisessa tyhjiössä. Ne olivat hänen aikanaan pikaisen lopun ajan ennustajien suosiossa.
4: Kun katsotaan Raamattua sen kirjojen kirjoittamisajankohdan mukaan, voimme huomata että varhaisimmin kirjoitetut uuden testamentin kirjat ovat lyhytjänteisempiä. Paavali puhui välittömästä tuhosta. Paavali esimerkiksi kertoo Korinttolaisille kehoituksia muuttaa asiantilaansa pian, sillä loppu on pian tulossa. Markuksen evankeliumissa tätä on enemmän kun taas Johanneksessa vähiten. Tämä on itse asiassa selkeä hahmo joka näyttää että Jeesuksen enusteita ja lopun aikaa koskevia väitteitä on liennytetty. Syy on se, että Johanneksen evankeliumin aikana aikaa oli jo mennyt melko kauan. "Jumalan valtakunnan tulemista" saarnaavat puheet ovat siinä siksi minimissään ja siinä on alettu korostaa enemmän sitä "ikuista elämää". Tämä on itse asiassa ymmärrettävää jos mietitään että alkuseurakunta on ollut Jehovan Todistajien maailmanloppukultti jonka pikaista maailmanloppua ennustaneet puheet ovat epäonnistuneet ja jotka ovatkin sittemmin selitelleet ennustuksiaan vertauskuviksi tai joksikin muuksi. Ja jotka eivät enää lyö päivämääriä esiin, koska niissä on konkreettinen epäonnistumisen mahdollisuus. Sarjaepäonnistunut maailmanlopunennustelija tietää että erehtymätön ennustus on ennustaa että tuho on tulossa "ehkä jo pian".
5: Jeesus puhuu monissa kohden siitä miten loppu tulisi hänen sukupolvensa aikana. Esimerkiksi (Markus 1:15 ; Markus 13:30 ; Matteus 10:23 ; Markus 9:1 ; Matteus 26:64) Näitä on selitetty kielikuviksi, mutta on aivan ymmärrettävää ja kokonaisuuteensopivaa ottaa ne tosiasiaväitteinä. Sekä Jeesus että Paavali opettivat etíikkaa jossa korostuu väliaikaisuus. Tässä on järkeä jos he uskoivat että lopun ajat olivat sukupolven kysymys.
6: Itse asiassa se, että Paavali ja muut tuoreen ajan evankeliumit ovat lyhytjänteisiä kertovat siitä että Jeesus on todennäläisesti korostanut juuri näitä piirteitä. Eli Jeesus on ollut nopean tuhon profeetta. Samoin selittyy se, miksi alkuseurakunta odotti maailmanloppua "jos ei tänään niin huomenna" -hengessä kun taas nykykirkko selittelee miksi yli 2000 odotuksen vuotta ei ole merkittävä aika Jumalisessa mittakaavassa. Tähän on syy : Etääntyminen Jeesuksesta. Ja etääntymiseen on hyvä syy. Jeesus on epäonnistunut profeetta, ja kukapa sitä väärää profeettaa ja epäonnistujaa haluaisi seurata? Jeesus on uudelleenmääritelty jotta omaa epäonnistumista ei tarvitsisi kestää.
7: Itse asiassa on mielenkiintoista miettiä sitäkin, että miksi ensimmäinen sukupolvi ei kirjoittanut Jeesuksesta biografioita. Vasta toisen sukupolven uskovat kirjoittivat evankeliumit. He ovat toki yrittäneet parhaansa, ja tämä kohta on ateistejen ylituomitsema, että vuosien väli on niin suuri että "sanat katovat". Kuitenkin jos mietitään tämän - tottakai mukanaan tuoman - laadun heikkenemisen sijasta aivan sitä että miksi evankeliumia ei kirjoitettu jo aiemmin, voidaan huomata että jos maailmanloppua on odotettu piakkoin, ei kirjan kaltaiseen työhön ole tarvetta. On julistettava eikä panostettava pitkäjänteisyyttä vaativaan projektiin. Jeesuskirja vaatii aikaa, jota ei ollut. Jos aika on tulossa pian ja Jeesuksen itse omin silmin tavanneet saarnasivat keskuudessa, ei evankeliumeille ollut funktiota.
Onkin merkittävää huomata, että jos nämä ylläolevat tosiasiat otetaan esille, Jeesus epäonnistuneena profeettana on relevantti. Tässä ei ole kysymys "naturalismi-skientismistä", vaan Raamatun katsomisesta. ; Käyttämäni on itse asiassa enemmän uskonmiehen/teologin eikä skeptikko/skientistin viitekehys ; Se vain johtaa mielipiteeseen joka ei ole uskonmiehille tyypillinen toisin kuin skeptikoille. Metodi ja päätelmä menevät monilta ihmisiltä keskenään sekaisin, he eivät osaa erottaa niitä toisistaan. (Siksi painotan asiaa tässä nyt.)
Itse asiassa tässä ylläolevassa logiikassa ei edes tarvitse kiistää ainuttakaan Jeesuksen ihmetekoa ; Onhan selvää että maailma ei toimi sillä logiikalla että "jos on ihmissusia, niin on vampyyrejäkin" tai "jos on taikutta, on iänkaikkinen elämä" Voidaan sanoa että päättelyä ei synny koska on olemassa vaihtoehtoinen ajattelutapa, emmekä voi väittää että se olisi suoralta kädeltä sen huonompi kuin muutkaan ; "Jos Jeesus kykenee nousemaan itse kuolleista paratiisiin, ei ole selvää että hän voi herättää muita paratiisiin - ei vaikka hän osaisi herättä kuolleita takaisin maan päälle Lasaruksen tavoin." Päättelyketju ihmeteoista apokalypsiin ja taivasten valtakunnan olemssaoloon ; ihmeteoista sielun olemassaoloon ja sielun pelastukseen ; on yksinkertaisesti non sequitur.
Jeesus oli ammattitolvana. Tässä hän muistuttaa silmissäni Ior Bockia. Bockiin taas suhtaudun itse asiassa hyvin. Arvostan häntä fiksuna ja erittäin sivistyneenä. (Vaikka onkin kuollut.) Samanaikaisesti hän oli kuitenkin myös paikoin sekaisin kuin seinäkello. (Mikä muistuttaa siitä että Lewisin trilemma tyypittelee ihmisiä ja kohteita liikaa.) ~ Tässä on tosin se ero että odotan Bockin onnistumista enemmän kuin ylöstempausta ja lopun aikojen itkun ja hammasten kiristelyn alkamista. Syy on se, että Lemminkäisen temppeli löytyy kun se valmistuu. Jeesuksen paluuta sen sijaan emme voi tehdä, paras johon kykenemme on maailmanloppu ydinpommin tai ilmastonmuutoksen kautta.
"Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä."
(5. Moos. 18:22)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti