Minulla on ystävänä ammattihomeopaatti. Tämä on todella äimistyttävä asia. Sillä kantani homeopatiaan on hyvin tiukka. Itse asiassa jos ihminen tajuaa minut hän ymmärtää että miten äimistyttävä asia tämä on ; Moni yhdistää minut ensisijassa uskontovastaisuuteen ja nostaa esiin kreationistit. Mutta he ovat minulle enemmän typeryksiä, jotka huuhailevat epätieteellisesti tyhjän kanssa. Homeopatiassa leikitään sen sijaan ihmisten terveydellä. ; Itse asiassa minulla on vahvemmat ihmisiin kohdistuvat antipatiat fluoriskeptikoita kuin kreationisteja kohtaan. (Homeopaatti tuli elämääni sosiaalisissa konteksteissa, itse asiassa olimme vähän aikaa samassa työpaikassa. Ihmiset eivät ystävysty ideologioiden kautta vaan niistä huolimatta.)
On selvää että tästä on seurannut jonkin verran ongelmia. Esimerkiksi hieman vajaat puolitoista vuotta sitten kävimme yhdessä baarissa. Humaloiduimme. Lopputuloksena oli se, että meillä ei ollut debattia vaan oli riita. Ulkopuolisille se ei varmasti näyttänyt kummoiselta. Sillä minä en huutanut, koska minä en yleensä huuda vihaisena. (Teknisesti ; Huutaminen on vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa.) Hänkään ei huutanut, koska hän on niitä ihmisiä jotka eivät huuda. Koska tunnemme toisemme, voimme sanoa että kyseessä oli kova ja repivä riita. Rauhallisella äänellä käyty kova ja repivä riita.
Sen ytimessä oli kuvitelma siitä että minua olisi ammuttu jousipyssyllä. (Huomio ; Tämä ei ole se ilkeä osa.) Jos näin olisi, haluaisin tietysti että joku auttaa. Minä taas selitin siitä että teknisesti minä en haluaisi että joku auttaa, vaan että joku pelastaa. Eli korostin että menetelmän on toimittava. Ystävällisyys ei pitkälle kanna jos on nuoli persiessä tai pahemmassa paikassa. ; Tähän auttamisen semantiikkaan se sitten jäi pyörimään.
Tämä on mielestäni oleellinen asia nostaa esiin skeptismistä aivan kaikessa. Usein itsekin käsittelen homeopatiaa ahneuden kautta. Onhan siinä jännä ansaintalogiikka jolla vedelle saadaan todella suuri lisäarvo, ja tämä aivan varmasti kiinnotsaa joitakuita jotka osaavat sydämellä toimimisen sijasta laskea kukkarolla. Mutta tosiasiassa moni homeopaatikko on juuri kuin tämä ystäväni.
Tai itse asiassa harva on yhtä kovan tason homeopaatti. Sillä homeopatiassa vaaditaan pänttäämistä. Heidän pitää esimerkiksi tietää että kulta on aurum, ja sen kanssa potenssoitua vettä sitten pitää tarjota tietyistä oireista kärsivälle. Ystäväni kävi englannissa asti kursseja. Ne olivat melko kalliita kursseja. Hän ei tienaa ammattihomeopaattina kovin suurta palkkaa. Vaivaa ja pänttäämistä on motivoinut yksi asia. Se on halu auttaa. ; Hän on toki malliesimerkki "stereotypioista revitystä yliherkästä ihmisestä" siinä mielessä että hän on niitä jotka itkevät niitä jääkarhuja kun näkevät "Epämiellyttävä totuus" -elokuvan. Hän seuraa maailmaa ja kokee sen kovasti. Hän ei kuitenkaan ole sellainen stereotypioide itkuiita joka tuohon samaan yliherkkään ihmiseen mielikuvissa liitetään. Häntä ei voi syyttää sääliöksi ; Hän tarttuu toimeen, siitä huolimatta että hän on parantumaton itkuiita. Itse asiassa hän tarttuu toimeen sen vuoksi. ; Tätä kautta ei pidä hämmästyä siitä, että hän on harjoittanut itselleen omaan New Agen sävyttämään maailmankatsomukseen osuvan parannuskeinon.
Ongelmana onkin se, että (a) New Age on uskonto, ja (b) lääketiede ei tunne homeopatiaa. (Uskomushoito leikkaussalissa on yhtä väärä paikka kuin jos meillä olisi kristinoppia biologiantunnilla.) Sitä voi helposti vain nauraa, että palatkaa asiaan sitten kun olette osoittaneet väitteenne toimiviksi sen sijaan että keksitte erilaisia konsepteja joiden mukaan se veden muisti ehkä ei ole mahdotonta ; Eli ensin olisi osoitettava parannusteho vaikka kaksoissokkokokeessa. Ja se on se relevantti. Toimiminen vaatii selityksen vasta sen jälkeen kun teho on havaittu. Eli on ilmiö jota selitetään. (Itse asiassa ; Lääketieteen kannalta toimintamekanismia ei välttämättä edes tarvitse tietää jos tämä parannustehon näyttäminen on kohdallaan.) Mutta samanaikaisesti homeopaatti ajattelee että moni jää ilman apua.
Tämä asia on se, joka skeptikoilta helposti jää huomaamatta, ja jota heidän vastapuolensa sen sijaan helposti ylikorostaa. Nimittäin intentiota. Oikeasti keskustelun ytimessä on "auttamisen semantiikka". Jokin joka ei itse asiassa nouse järkevimmilläänkään kovin kauas siitä minun puolihumalaiseen "ei auttamista vaan pelastamista" -huomioon. (Jota pidän yhä relevanttina huomiona. Ettäs tiedätte.)
Nähdäkseni on pakko ottaa esiin käsitteitä kuten "hyväntahtoinen hölmö". Sen vastinparina ei yleensä ole pahantahtoinen fiksu tai ahne pirulainen. Molemmat puolet nimenomaan haluavat hyvää. Homeopatian kriitikot nimenomaan haluavat että ihmiset paranevat. (Rahanhimoakin löytyy tietysti molemmin puolin, mutta se on intressinä vähän tylsä, siinä mielessä että sen jälkeen ei enää puhuta muusta kuin tienesteistä. Aihe vetää puoleensa niin että muut kulmat tuppaavat unohtumaan.) Samalla kysymys on tietysti siitä mihin uskonnonvapaus oikeuttaa ja mihin ei.
Tämä aihe koskettaa lähes kaikkea. Myös uskontokeskustelua. Siinäkin on helppoa tarttua vallankäyttöön ja muuhun, jota tietysti on mukana. (Kuten rahanahneus ihmisten parantamisbisneksessä puolin ja toisin.) Skeptikon maailmassa katsotaan seuraussuhteita ja siinä on oleellista että ei auteta vaan pelastetaan. Tämän sisälläänpitämä etiikka on luonteeltaan sellaista että joskus se johtaa repiviin päätelmiin. Skeptikolle ei ole väistämättä tarjolla kultaisia ja ihania vaihtoehtoja ; Skeptikon on siksi tehtävä todella raskaita eettisiä päätöksiä joihin liittyy raskaita henkilökohtaisia ja sosiaalisia uhrauksia "hyvän edessä" ; Tämä etiikka on täynnä sellaisia päätöksiä ja lausumia, joita ihmiset tekevät helposti lähinnä humalassa, mutta joita on kuitenkin pakko tehdä. Koska ilman niitä ei ole eettinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti